Tämä on Hometalo-kategoriani 21. blogiteksti.

Blogini tarkoitus ei ole mustamaalaaminen, maalittaminen tai manipulointi. En pyri vääristelemään totuutta, en johtamaan harhaan tai saattamaan häpeään. Kerron tätä tarinaa läpinäkyvästi omasta näkökulmastani äärimmäisen rehellisesti omalla sarkastisella huumorillani ja satiirisellakin kerronnallani. Hometalosta bloggaaminen ei ole kostoisku, vaan haluan ihmetellä ääneen, herättää julkista keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita – myös vastapuolen roolissa olevia. Mahdollisuus asia- ja ajatusvirheisiin pidätetään.

Hovioikeuden istunto 24.8.2021 Jyväskylä

Kantaja (Toim. huom. nimi poistettu 11.2.2023 blogistani tehdyn rikosilmoituksen vuoksi) ja Tero Lakka vaikuttaisivat piileksivän nurkan takana saapuessamme aulaan, mutta tervehtivät kyllä reippaasti oikeussaliin siirryttäessä. Kantaja näyttää edelleen komealta, eikä edes mitenkään kusipäisellä tavalla. Mutta kuten tiedämme, ihmisiä ei tule arvostella ulkonäön perusteella. 

Istuudumme eturiviin vierekkäin siten, että asianajajat jäävät väliimme. En siis pääse kantajan viereen. Olisin voinut kirjoitella hänelle pieniä lappuja, kuten koulussa tehtiin ennen kännyköitä. Niissä olisi voinut lukea: ”Et muuten haise yhtään homeelle”, ”Mennäänkö yhdessä lounaalle tauolla?”, ”Onneksi tässä riitelevät vain asiat” ja ”Onko se kanaverkkoaita pysynyt pystyssä?” 

Tuomari avaa päivän ilmoittamalla, että deadline on Vaasaan takaisin lähtevä juna kello 16:12. Pidän hänestä heti. Toiminnan mies. Tärkeintä on lähteminen. Kun hän oma-aloitteisesti oikaisee Lakan avauspuheenvuoron valheita, olen varma, että minulla on jokin tuomarifetissi. Kuvittelen taas, että tuomari pitää minusta. Sama homma kuin käräjillä. Tosin tällä kertaa heitä on kolme. Kaksi miesoletettua ja yksi naisoletettu. 

Charmantti asianajajani Vesa Kokko kuiskaa, että hänen avauksensa tulee olemaan lyhyt. Ok. Puhumme siis vähän, mutta asiaa. Hienoa. Tämä tehokeino ei ole itselle se ominaisin, ja tiedän, että sykkeeni tulee nousemaan. Mutta luotan lakimieheeni ja olen ottaanut aamulla varmuuden vuoksi beetasalpaajan. Kokko näyttää itsevarmalta tyylikkäässä harmaassa puvussaan. Hän on itse asiassa ollut aikoinaan pomoni, kun tanssin esitanssijana hänen omistamassaan Elohuvissa, Jyväskylän menomestassa numero yksi 2000-luvun alkupuolella. 

Olen puhunut avoimesti mieheni itsemurhasta, homehelvetistä ja ulosotosta. Vaikutanko sellaiselta ihmiseltä, joka salaa ulkovarastossa sijaitsevan maakellarin?

Kokko toteaa ytimekkäästi, että: ”Tässähän on kyseessä kaupantekohetkellä 33 vuotta vanha elementtitalo, jossa 2012 todettiin vakava sisäilmaongelma, mikä on korjattu perusteellisesti sisäpuolelta. Ulkopuolelta, ulkovuorauksia, ulkopintoja, yläpohjaa, kattoa pinnoitusta lukuun ottamatta ei ole korjattu, koska niissä ei todettu mitään vikaa. Torikka laittoi talon myyntiin. Tehtiin kuntotarkastus, jossa on korostetusti tuotu esiin puutteita niissä kohdin, joista kantaja on nyt esittänyt vaateita Torikkaa kohtaan. Eli puhutaan ulkoseinärakenteen ja yläpohjan tuulettuvuudesta, joista Torikalta vaaditaan kustannuksia. Kantaja on ennen kaupantekoa käynyt todistettavasti vähintään kahdesti tutustumassa kohteeseen, hän on tutustunut kuntotarkastusraporttiin, mutta ei ole tehnyt lisätutkimuksia. Torikka katsoo, että kantaja on ottanut kohteen vastaan niine riskeineen, jotka kuntotarkastusraportissa on mainittu tai jotka ovat jääneet selvittämättä hänen oman selonottovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Näin ollen kantajan vaatimuksille ei ole oikeutusta.” 

Kantajan vaatimuksille ei ole oikeutusta. Ai että. Teetän tuosta huoneentaulun, kävi miten kävi. 

Luotamme siis, että faktat puhuvat puolestaan. Lakka sen sijaan puhuu faktojenkin puolesta. 20 minuutin avauspuheenvuoroon hän saa mahtumaan niin räikeitä valheita, että tuomari tosiaan joutuu oikaisemaan niitä. Turhauttaa. Voitaisiinko tätä taistoa käydä kerrankin rehellisesti? 

Lakka takertuu asianesittelyssään siihen, että kohteen markkinoinnissa on mainittu kohteen olevan täydellisesti peruskorjattu, ei remonttitarpeita. Seuraavaksi hän takertuu kuntotarkastusraporttiin, jossa Mikko Puttonen muotoilee lauseita lisäselvitystarpeista, jotka ovat niin ristiriitaisia, että hänestä voisi tehdä rikosilmoituksen. Lakkis tietysti alleviivaa Puttosen sanavalintoja edukseen esittäen päämiehensä hyvin erikoisessa valossa. Kuka ostaa omakotitalon tulkiten kuntotarkastusraporttia ruusunpunaisten lasien lävitse. Yleensähän se on juuri toisinpäin? 

Sivuraidevääryys tässä on se, että kuntotarkastaja ei itse ole vastuussa raportistaan, johon kuitenkin vedotaan oikeudessa näin isosti. Puttonen ei suoraan suosittanut rakenneavauksia, mutta kuitenkin kirjoitti, että lisäselvityksiä on hyvä tehdä, jos huolta on. Minä ilmaisin huoleni, mutta ostaja uskoi mieluummin Puttosta. Kun ongelmia tai ”ongelmia” sitten paljastuikin, niin minä joudun vastuuseen, ei Puttonen? Nurinkurista. Mitä olisin tuolloin voinut tehdä suojatakseni itseäni enemmän? En mitään. En olisi voinut pakottaa Puttosta olemaan enemmän huolissaan. Pystyin ilmaisemaan vain oman huoleni ja huolehdin, että se kirjataan. Nyt sillä ei olekaan mitään merkitystä. 

En olisi voinut pakottaa Puttosta olemaan enemmän huolissaan. Pystyin ilmaisemaan vain oman huoleni ja huolehdin, että se kirjataan. Nyt sillä ei olekaan mitään merkitystä. 

Lakkis luettelee jo avauspuheessaan ennakkotapauksia, jotka hänestä sopivat puoltamaan heidän voittoaan. Hän sanoo, että lisäselvityksiä voi odottaa ostajalta vain, jos on todettu vaurioita. (Imeisesti homevaurio kasaritalossa ei ole riittävä syy tsekata niitä rakenteita, joita ei ole korjattu?) Lakkis sanoo, että tässä tapauksessa kyse ei ole mistään riskirakenteesta vaan puhtaasta rakennusvirheestä. Eikä mistä tahansa rakennusvirheestä vaan aivan kertakaikkisen karmeasta rakennusvirheestä. Siis niin poikkeuksellisesta rakennusvirheestä, ettei sitä olla koko kasarilla missään muualla tavattu. Vau. Siis miten ex-appivanhempani ovatkin osanneet rakennuttaa näin poikkeuksellisen paskan talon? Siis niin paskan, ettei siitä löydy yhtäkään edes vahingossa oikein tehtyä kohtaa, vaikka Super-Hessun katseella katsoisi, kuten heidän ”asiantunteva todistelu tulee myöhemmin kertomaan.”

Lakkis jankkaa, että kohteen luvattiin olevan perusteellisesti peruskorjattu. (Niin kuin se olikin.) Alan pitkästyä jo nyt. Vastapuolen jaarittelu on niin puuduttavaa, että sykkeeni jopa hetkeksi laskee. Tuuletusrako on tukittu (kyllä siis aivan varmasti aivan tahallaan kostoksi tuleville sukupolville) ja sen vuoksi seinien ulkopuoliset villat ovat ”homeessa”. Lakkis puhuu yleistäen, vaikka kantajan teettämissä tutkimuksissa vain kolme kohtaa yhdeksästä viittasi mahdolliseen vaurioon. Yksi hurja homelöydös sisälsi paikallisia mikrobeja seinään päin vuotavan ikkunapellin alla, jonka kallistuksen korjaamisen Samuli itse on laiminlyönyt. Ikkunapeltien kallistuksia kehotettiin parantamaan kuntotarkastusraportissa. 

”Rakenne on vaurioitunut ja se aiheuttaa hajuhaittaa ja ennen kaikkea se on oleellinen kosteusvaurioriski tulevaisuudessa. Todistelu tulee osoittamaan sen, että tuuletuksen puutteellisuus tulee vääjäämättä jossain vaiheessa tulevaisuudessa aiheuttamaan lisävaurioita ulkoseinärakenteeseen ja varsin suurella todennäköisyydellä nämä ulkoseinien mikrobit pääsevät myös kulkeutumaan sisäilmaan”, Lakkis ennustaa. 

Suurella todennäköisyydellä aivoni pilaantuvat tämän kuuntelemisesta. Mistä siihen voi hakea korvauksia? Siis tuuletuksen puutteellisuus tulee todennäköisesti aiheuttamaan vaurioita tulevaisuudessa? No kannattaisiko sitten parantaa sitä tuuletusta, KUTEN JO ENNEN KAUPPAA KÄSKIN! 

Ja nyt tulee se valhe. ”Korjaustapa on käsittääkseni riidaton, että seinät pitää purkaa ja rakentaa uudelleen.” Hei eihän se ollutkaan valhe, vaan siis väärinkäsitys! Lakkis ei ole vain ymmärtänyt lukemaansa. Hänkö ei siis ole käsittänyt tässä kolmen vuoden taistelun aikana, että me olemme eri mieltä ulkoseinien purkamisen tarpeesta. 

Tuomari puuttuu peliin ja toteaa, että hänen mielestään tässä valituksessa on riitautettu se, että kaikki seinät pitäisi purkaa. Lakka joutuu myöntämään, että tosiaan vain seinärakenne on riidatonta. 

Tuomari summaa vielä, että rakenne on riidaton, mutta ei se, että seinät pitäisi purkaa. Aivan. Huh. Huh huh. Kantamme on, että vauriot voidaan korjata paikallisesti, jos ne ostajaa häiritsevät, mutta ei siltikään myyjän piikkiin. 

Olohuoneen alkuperäisen korkean katon lasku on hämmästyttänyt tässä ehkä kaikista eniten. Tämä ei ole riskirakenne vaan rakennusvirhe, tietää Lakkis kertoa heti. Hänestä asian todistaa se, että tämä katto on jo KAKSI kertaa laskenut vedet läpi, eli silloin hänestä rakenne ei yksinkertaisesti vain toimi, koska lämmöneriste on kiinni aluskatteessa ilman tuuletusrakoa. Siis alkuperäinen kasarikatto on kaksi kertaa 40 vuoden aikana päästänyt vedet läpi. Aivan uskomatonta. 

Lopulta Lakkakin malttaa lopettaa listauksensa ja tuomari julistaa tauon. Vessapalaverin paikka tyttöjen kanssa. Tilaisuus on julkinen ja mukanani on kaksi ystävääni ja mieheni Jari.

”Hitto toi Lakka on kyllä hyvä vääntämään tätä ihan päälaelleen!”, tukijoukot äimistelevät. ”No niin on, siksihän me täällä ollaan”, puuskahdan samalla kun yritän muljuttaa vessassa itseäni ulos Katri Niskasen haalaristani. Ilma on ollut liian kylmä upealle Zannan hovimekolleni, mutta se pääsee loistamaan jatkoilla. Odotin, juttelemmekohan taas vastapuolen kanssa blogistani, mutta ei, Lakkis käy vain hermosauhuilla, eikä lähesty minua lainkaan tällä kertaa. Kun kuulutus kutsuu meidät takaisin saliin, on aika päästää kantaja ääneen. Beetasalpaajan paikka. 

Kantaja äänessä

Julkaisen kantajan kuulemisen litteroinnit sellaisinaan antaakseni hänelle äänen ja toimiakseni näin vastuullisemmin. En halua, että kukaan ajattelisi minun vääristelevän hänen sanojaan.

Lakka aloittaa puutekniikan insinöörin koulutussisällön ruotimisella. Kantaja painottaa, että koulutukseen ei sisältynyt rakentamiseen liittyvää koulutusta. Ainoastaan hirsirakentamista oli yksi kurssi. Honkarakenteella usean vuoden työssäolo ei myöskään kerryttänyt ostajalle missään muotoa rakentamiseen liittyvää tietoa. Eli ei voida olettaa, että Samulilla olisi ollut tavan työläistä parempia valmiuksia ymmärtää mitä on ostamassa.

”Remontti alkaa välittömästi, kun keli sen sallii eli oletuksena joulu-tammikuu edellyttäen sen, että rahotuksen tähän saan.”

Kantaja kertoo taas luottaneensa myyntiesitteeseen, jossa kerrottiin, että kyseessä on peruskorjattu hyväkuntoinen rakennus. Hän kertoo myös lukeneensa kuntotarkastaja InfraMikon eli Mikko Puttosen raportin. Kantaja katsoo tärkeäksi kertoa, että ”tämä Puttonenhan oli käräjäoikeudessa todistajana, mutta jostain syystä häntä ei valitettavasti tänään täällä kuulla.” No jaa-a, mitäpä luulet, että miksiköhän ei? En rehellisesti tajua, miksi he eivät kutsuneet itse Puttosta todistamaan? Tämä olisi kuulemma ollut mahdollista tehdä. Puttosen paniikkilausunnot olisivat olleet omiaan ruokkimaan heidän agendaansa. 

Kantaja kertoo soittaneensa Puttoselle, koska ei itse kuntotarkastukseen päässyt. Eikä voinut päästäkään, koska kyseinen tarkastus suoritettiin jo edellisen ostajaehdokkaan kanssa. Tämä ehdokashan vetäytyi, koska häntä alkoi epäilyttää vesijohtoveden maku. Siinä oiva esimerkki perusteellisesta epäilyksestä kaikkea mahdollista kohtaan! Mutta siis se, ettei kantaja ollut mukana kuntotarkastuksessa, ei ollut hänen laiskuuttaan tai selonottovelvollisuuden puutetta. Hassua, että hän halusi esittää sen siten? 

”Ostopäätöksen vahvisti se, ettei siinä ollut tiedossa näitä perinteisiä remontteja.” 

Niin, ei ollut. 

Lakkis kysyy, mitä kantaja ymmärsi myyntiesitteen maininnalla täydellisesti peruskorjattu.

”Mä ymmärsin sen niin, että nää isommat remontit on tehty. Uskoin, ettei mun tarvitse tulevien vuosien aikana, tai lähivuosien aikana ruveta remonttia tekemään ja mennä siitä ostobudjetista yli.”

Niin ne isommat remontit on tehty. Ei ole tarvinnut lähivuosina uusia salaojia, putkia, sähköjä, keittiötä, kylppäriä, saunaa…ööö

”Ei remonttihuolia tarkoittaa musta, että remonttia ei tarvitse heti aloittaa”.

Niin ethän sinä heti aloittanutkaan remonttia? Et silloin heti etkä vieläkään? Ja nyt mennään jo kuudetta vuotta. Eli ei ole ollut mitään akuuttia? 

Hänhän tarjoilee materiaalia hopeatarjottimella. 

”En ole rakennusalan ammattilainen. En voi alkaa vaatimaan, että ulkoseiniä avataan. Sen oli tarkastanut alan ammattilainen ja minulla oli siihen täysi luotto.”

Nyt valoja päälle XXXXXXXXXXX. Kyllä lisäselvityksia voi vaatia ilman rakennusalan koulutusta. Kuka tahansa talon ostaja voi teettää avauksia ammatista riippumatta. Eikä olisi edes tarvinnut teettää, kun vain irrottaa itse esimerkiksi yksi lauta. Kuten kärsivä Hokkis joutui myöhemmin todistuksessaan kertomaan, yhden tällaisen DIY-avauksen teko olisi vienyt 5 minuuttia. Kyllä ammattilaisia voi kyseenalaistaa, vaikkei olisikaan saman alan ammattilainen. Onhan Lakkiskin lakimiesammattilainen, mutta en silti maksanut kiltisti 300 000 euroa, vaikka hän todella vakuuttavasti esitti, että näin minun tulisi tehdä. 

Kantaja jatkaa, että: ”Harvoin näkee noin hyväkuntoista 80-luvun taloa, joten aattelin, että riskitön ostos.”

Kyllä, harvassa 80-luvun talossa on esimerkiksi upouudet salaojat. Samaa mieltä siitä, mutta että riskitön? Ei kai yksikään omakotitalo ole ikinä täysin riskitön? Sitten omg, hän alkaa paasata taas siitä kellarista. Siis talon ulkopuolisesta pohjavettä keränneestä haisevasta kellarista, josta täysin avoimesti kerroin ennen kauppaa, joka ei liity tähän mitenkään ja jonka täytön olen jo maksanut. 

”Keväällä ilmeni tyrmistyttävä maakellarin haju, mitä sitten alettiin selvittämään.” Ei herrajumala ei voi olla totta. Aivoni räjähtävät ihan juuri, ja minun piti pysyä tyynenä omaa todistustani varten. Hän selittää miten maakellari oli ”törkeesti piilotettu, tai näin mä koin.” SIIS IHAN OIKEASTI NYT SAASTAMOINEN!  PYSY NYT EDES NIISSÄ ASIOISSA, JOISTA OLET MINUT OIKEUTEEN HAASTANUT! 

Hän käyttää aikaa tällaiseen profiloidakseen minusta epäluotettavaa? Törkeesti piilotettu? Oikeasti? Sitä paitsi ihan oikeasti tämä loukkaa. En todellakaan ole piilottanut kellaria! Miksi ihmeessä olisin remontoinut 150 tuhannella talon, esitellyt sitä lehdissä, mutta sitten päättänyt piilottaa kellarin?!! Olen puhunut avoimesti mieheni itsemurhasta, homehelvetistämme ja nyttemmin ulosotosta. Vaikutanko sellaiselta ihmiseltä, joka salaa ulkovarastossa sijaitsevan maakellarin? Yritän Samuli todella kestää sinua ja kirjoittaa mahdollisimman asiallisesti, mutta älä päästä suustasi tällaisia sammakoita tai en pysty hillitsemään.

”Se yhteisymmärryksessä sitten Torikan kanssa saatiin tyhjennettyä ja kustannukset meni luontaisesti myyjän piikkiin”

Niin luontaisesti. Totta kai. Ja hän Torikoittelee minua. Tämä oli kyllä kieltämättä hyvä piikki. En ole ikinä oppinut sinuiksi edesmenneen mieheni sukunimen kanssa, mutta pidän sen lasteni takia. 

Mutta ihmekös tämä saatiin yhteisymmärryksessä sovittua, koska suostuin kiltisti maksamaan. Luontaisesti myyjän piikkiin? Kantajalla tuntuu kaikki menevän luontaisesti myyjän piikkiin. Hän jatkaa lakonisella faktaäänellä: ”Sen jälkeen remonttijärjestys oli se, että maalasin kaikki siinä etupihalla olevat puuverhoilut, seinät, katon ja kaiteet, ja taas meni hetken aikaa hyvin, kun tuore maali haisi sen jälkeen, mut haju palasi. Vaihdoin maa-ainesta siihen etupuolelle, koska oletin että se on imenyt sitä maakellarin hajua sieltä varastosta, mutta haju ei lähtenyt. Revin vielä viimeisimpinä toimenpiteinä sieltä kaiken kasvuston tontin reunalta pois, josta ehkä jo vähän epätoivoisena oletti, että sieltä hajua tulee. No haju ei lähtenyt. Sen jälkeen kaikki mun keinot ja mielikuvitus oli loppu”

Älä huoli, mielikuvituksesi ei varmasti kyllä lopu. 

En edes tiedä mistä aloittaa. Ensinnäkään en kutsuisi vielä ihan remontiksi maalausta, pihasoran lapioimista ja kasvuston repimistä? Ja se maa-aines on vaihdettu 2015 kokonaan uusiksi isojen kaivurisetien toimesta. Ei sinun tarvitse sitä lapiolla ruveta vaihtamaan enää. Ja jos se haju kerran haisee vain nenä kiinni ulkoseinässä, niin mitä jos et laittaisi nenääsi niihin kiinni? Tai jos haluat, niin uusi se julkisivu. Tai pysy sisällä, kun ilma kerran siellä sinulle kelpaa.

Tämän blogitekstin kirjoittaminen on ihan hiton hidasta, kun menee hermot parin minuutin välein ja on pakko pitää tauko. Lakan sanomisista en niin provosoidu, sillä hän tekee vain työtään. Itse asiassa uskon, että hän ymmärtää kantani, mutta haluaa näyttää, että hän on niin hyvä, että saa näin älyttömänkin jutun käännettyä päämiehensä eduksi. Hänelle tässä ei ole kyse ulkoseinistä, vaan voittamisesta. Siksi hän pokalla väittää, ettei ulkoseinien uusiminen nosta talon arvoa, koska uusi verhoilu näyttää ulospäin aivan samalta kuin vanha, eikä tasonparannusta näin ollen tapahdu. Eihän kukaan voi tosissaan noin ajatella? Mutta kantaja sen sijaan taitaa olla tosissaan. Hän taitaa oikeasti uskoa, että ulkoseinät tulee purkaa ja rakentaa uudelleen, koska minä myin hänelle salaa pimeässä kasaritalon, joka paljastuikin yhä kasaritaloksi. 

Hovioikeudessa selvisi myös viimein se, miten sisäilmaongelma voi olla talon ulkopuolella, tai oikeastaan paremminkin, miten ulkoilmaongelma siirtyy sisäpuolelle. Kantaja nimittäin kertoi, että kun oven avaa, niin se livahtaa sisälle. 

”Sulan maan aikaan ja taas kun näin syksyä kohti mennään, kun kosteutta ilmassa voimistuen ilmenee, eihän se sieltä mihinkään ole lähtenyt. Ulko-oven kun avaa ja sisälle menee, haju tulee mukana, silloin kun on tällainen keli kuin nytkin. Se leijuu siinä autokatoksessa yhtenään se haju kostealla kelillä. Tuuletusikkunoita ei voi käyttää, koska haju tulee sisälle. Sekin on ollut selkeä havainto nyt kun on tiedostanut hajunlähteen, koneellinen ilmanvaihto ottaa takapihan puolelta ilman sisälle ja pahimmillaan alkaa se haju niinku olla siellä sisälläkin. En tiedä onko tällaista lumeajattelua, vai mitä, mutta näin minä olen sen aistinut ja samaten vaimo asiasta mainitsee.”

Kaiken keskellä on liikuttavaa, ettei kantaja kuitenkaan pystynyt valehtelemaan kylmäpäisesti, vaan pehmensi valetta pienellä myönnytyksellä mahdollisesta lumeajattelusta. 

”Onneksi vielä ei olla niin pitkälle päästy mitä oli aikaisemmin (kantaja viittaa meidän homepommiin 2012), että tulee ulkopuoliselta kommenttia että vaatteet haisee. Siinä pisteessä ei olla vielä.”

Aivan. Pointtinihan nimenomaan on, että tilanne oli silloin meidän aikanamme aivan eri, koska silloin talo todella oli homeessa. 

”Kyllä hajuhaitta on ihan joka päivästä tähän aikaan vuodesta.” 

Niin, tähän aikaan vuodesta. Eli ei joka päiväistä.

Lakka: Mikä sinun mielestäsi aiheuttaa tämän hajuhaitan?

Kantaja: ”Ei pelkästään minun käsitykseni. Siellä on kaksi alan ammattilaista lisäkseni käynyt ja Janhosen kanssa on villoja yhdessä polvillaan siinä maassakin haisteltu, kyllä se sieltä villoista tulee ja rakenteista. Ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa ole.”

Lakka kysyy: Mihin vuoden aikaan tätä hajua tulee eniten? 

”Etenkin kostealla ilmalla, milloin ei sitä ilmanvaihtoa siinä autokatoksessa pääse tapahtumaan, muuallahan seinät on kattamattomia, räystään alla toki, mutta eivät tällaisia koteloituja ratkaisuja, kuten autokatos on, niin sen verran aina ilma aina kiertää, että se haju sieltä lähtee. Pitää mennä nenä kiinni seinään, että sen maakellarin hajun sieltä haistaa, mutta se sama rakenne on ympäri talon, eikä se siitä miksikään muutu ilman remonttia.”

Älä menetä uskoasi! Lämmöt vaan täysille ja kädet ristiin, niin voihan ne ulkoseinät itsestään päivittyä tähän päivään. Voi hyvää päivää. Ihan hirveää joutua istumaan hiljaa. Mieleni tekee huutaa NO MIKSI ET SITTEN TEE SITÄ REMONTTIA, JOS KERRAN YMMÄRRÄT, ETTEI SE SIITÄ MIKSIKÄÄN MUUTU ILMAN REMONTTIA! 

Sitten siirrytään kattoon. 

”Vedet tuli sisälle ensimmäisen kerran kovalla sademyrskyllä. Seuraava tämmöinen etelänpuoleinen tuuli vesisade toi taas vedet siitä kohtaa sisälle. — Sitten keväällä 2019 vettä tuli tippumalla sohvalle ja seinän vartta pitkin valumalla. Ei ollut mitään tiputusta niin kuin rikkinäisestä hanasta vaan sitä tuli jatkuvalla syötöllä”, kantaja kertoo.

Lakka: ”Kuinka paljon sitä vettä tuli?”

Kantaja: ”Desin mitallahan sitä ei tullu katottua, vaan märät pyyhkeet vein aina ja puristin kylpytiloihin ja sitten pistin siihen suurimpaan valumiskohtaan ämpärin. Pari kertaa sen valvotun yön aikaan kävin sen ämpärin tyhjentämässä, et reilusti sitä tuli.” 

Lakka: ”Minkäkokoinen ämpäri se oli?”

Kantaja: ”10 litran muoviämpäri”

(Kysy nyt vielä väriäkin. Ja oliko ilmaisämpäri?)

Kantaja: ”Nyt kun siinä on asunut tämän vuodon jälkeen kaks vai kolme vuotta, niin sieltä on tullu vähemmän, mutta silti vettä taas niinä kuukausina, kun ilman lämpötila on noussut. Eli selkeästi se sinne viittaa, että sinne kertyy jäätä lämmityskaudella ja sitten sulaessaan se tulee vetenä alas.”

Siis hän on vain jäänyt odottelemaan uusia sateita useiksi vuosiksi tekemättä vuotavalle katolle mitään? 

Ymmärrän, että hän esittää syyksi virheellistä kattorakennetta ja yrittää todistaa, että kyse ei ole luonnollisesta kulumisesta. Totuus kuitenkin on, että meidän aikanamme katto ei ole vuotanut, eli oli rakenne mikä hyvänsä, niin se on toiminut ja kestänyt 33 vuotta ongelmitta. Jos vuotojen syy olisi virheellinen kattorakenne, niin miksi se ei olisi vuotanut aiemmin? Ja oli syy sitten mikä tahansa, niin miksei hän korjaa sitä? 

Lakka: ”Miksi katon korjaamista ei ole vielä aloitettu?” 

(Hän tietää, että tämä on olennainen kysymys ja haluaa kysyä sen itse.) 

Kantaja: ”2019 hain rakennuslupaa ensimmäisen kerran, kävin tässä Jyväskylän rakennusvalvonnassa ihan naamatusten, mutta en vienyt lupahakemusta loppuun asti kun naapureitten kuulemisen jälkeen olin pankkiin yhteydessä jossa todettiin, että tämän hetken talon arvoon en lainaa voi saada ja siinä vaiheessa ei ollut mitään muitakaan vaihtoehtoja hakea rahoitusta, joten totesin, että nää vauriot on olleet täällä vuosikymmeniä, että se ei ole vuodesta tai kahdesta kiinni milloin sen remontin teen. Että käydään nyt tämä kohtuu sietämätön taistelu loppuun ja katsotaan sitten miten asia etenee.”

Eli hän myöntää, että on hakemassa minulta rahoitusta remonttiin? Hän ryhtyi tähän, koska ei saanut muuta rahoitusta ja myöntää tämän hovioikeudessa? Uskomatonta. Eikö Lakka ole prepannut häntä, ettei tällaista kannattaisi ehkä sanoa ääneen? No, ei tietenkään haittaa minua, että totuus tulee edes tältä osin julki.

Ja tuosta lupahakemuksesta, kai katon nyt saa korjata ilman rakennuslupaakin? En osta tuota perustelua, jäädä vain seurailemaan katon vuotoa vuosiksi. 

Kantaja kertoo, että nyt kuukausi ennen hovioikeuden istuntoa hän on taas hakenut rakennuslupaa rakennusvalvonnasta tälle remontille. Ja pakkohan hänen oli, tai olisi näyttänyt vieläkin epäilyttävämmältä sen suhteen, onko hän todella aikeissa tehdä näitä remontteja. 

”Nyt on päästy siihen vaiheeseen, että taloutta on korjattu siihen suuntaan, että remontti on mahdollista aloittaa toivon mukaan, kun syksyn sateet ovat ohi ja kuiva keli alkaa pakkaskaudella, jolloin kuulemma on hyvä aika remonttia toteuttaa. Remontti alkaa välittömästi, kun keli sen sallii eli oletuksena joulu-tammikuu edellyttäen sen, että rahoituksen tähän saan.”

Edellyttäen, että hän rahoituksen remonttiin saa. Kuulen tämän niin, että jos hän voittaa tämän casen. Suututtaa. 

Lakka kysyy, onko remontti tarkoitus toteuttaa aiempien korjausssuunnitelmien ja tarjousten mukaisesti? Kantaja vastaa kyllä, ”mutta sehän on selvä, kun materiaalista riippuen puhutaan 15-200 % hinnannousuista, että tarjoukset ei oo enää tällä hetkellä enää voimassaolevia eikä niitä voi verrata niihin aiempiin tarjouksiin.”

Voi mahtaa häntä nyt harmittaa, kun vaade summaa ei pysty enää hovioikeudessa nostamaan, vaikka puun hinta on noussut. 

Lakimieheni astuu puikkoihin ja alkaa selvittää ostajan ymmärrystä siitä, mitä talolle oli tehty ja mitä ei. ”Kun sanoit, että talo oli täydellisesti peruskorjattu ja isommat remontit oli tehty, niin mitäs näille ulkoseinille oli tehty ja milloin?”

Kantaja: ”Ne oli huoltomaalattu ja joitain ikkunoita oli otettu pois ja luontaisesti siinä vaiheessa rakennekin selviää.”

Ohhoh! Tämähän oli ihan uutta tai ainakaan en muista moista käräjiltä. Siis vihjaako hän, että raksamieheni ovat ikkunoita siirtäessään kyllä havainneet tämän väitetyn salaisen virheen ulkoseinissä, mutta eivät joko ole kertoneet siitä minulle tai sitten ovat kertoneet, mutta minä olen salannut sen, niinkö? 

Kokko jatkaa kysymällä, mitä yläpohjalle oli tehty? 

Kantaja: ”Katto oli pinnoitettu juuri ennen kauppaa, siitähän oli muistaakseni ihan joku kuittikin saatavilla. Katto oli ymmärtääkseni hyvässä kunnossa.”

(Kyllä, kuitti on yhä minullakin tallessa. Se maksoi 2000 euroa. Miten epäilyttävää?)

Kokko: ”Sitten kun kuntotarkastusraportissa on kerrottu, että yläpohjan tuuletusta tulee parantaa, niin mitä olet tehnyt sen suhteen ja milloin?”

Kantaja: ”Laitoin päätykolmioihin, jos nyt tässä talossa voi sellaisia sanoa olevan, niin lisäsin tuuletusräppäniä eli tein tuuletusreikiä päätyihin. 

(Miten en muista hänen puhuneen tällaisista lainkaan käräjillä? Ehkä hänen muistinsa terävöityi nyt hovissa.) 

Kokko kysyi millä ohjeistuksella tämä tuuletuksen lisäys oli tehty ja Samuli kertoi löytäneensä ohjeet Googlaamalla mikä parantaa yläpohjan tuuletusta. 

Kokko: ”Sitten tästä hajuhaitasta, ymmärsinkö oikein, että se on vain ulkona autokatoksessa?”

Kantaja: ”Siellä se lähde on, mutta hajuhan kulkeutuu myös sisälle kun tuuletusikkunoita avataan niin haju pyrkii sieltä sisälle tämmöisenä kosteana aikana. Ulko-ovesta kun menen sisään päivittäin useita kertoja. Tämmöisellä kelillä se haju ehtii tulla jonkinlaisen imuefektin kautta sitten sinne sisälle.”

(Imuefekti? Oikeasti?)

Kokko: ”Niin eli se on vain ulkona, ei sisällä.”

Kantaja: ”Kuten yritin kertoa, se kulkeutuu sisälle.”

Kokko: ”Joo. Sitten noista rakennuslupa-asioista, niin minua on jäänyt vaivaamaan se, mikä myöhemmin tuli oikaistuksi, että miksi käräjäoikeudessa väitit, että sulla on olemassa hyväksytty dokumentti mitä ei ollut? Niin miksi kerroit tuollaisen tarinan?” 

Kantaja: ”Tarkoitin, että siitä on käyty keskustelua sähköpostitse rakennusvalvonnan kanssa.”

Kokko toteaa vielä, että sellaista dokumenttia ei siis ole olemassa, mitä Saastamoinen on väittänyt käräjäoikeudessa. Eli tämä on juuri se valhe, jonka perusteella käräjäoikeus tuomitsi minut, koska piti uskottavana Saastamoisen kertomusta siitä, että rakennusvalvonta edellyttää tätä remonttia. Rakennusvalvonta edellyttää vain ja ainoastaan kaavan mukaista rakentamista, ei remontteja yksityistalouksille. Ehkä tämä tuli nyt korjattua, en tiedä. Olisin itse sanonut sen vielä napakammin, mutta en halua puhua lakimieheni päälle. Nyt on jo minun vuoroni ja olen ihan tiloissa. Prepattu seesteisyyteni on poissa ja olen raivotilassa kantajan todistuksen jäljiltä. 

Minun 10 minuuttiani

Kun sitten lakimieheni esittää kysymyksensä vielä eri järjestyksessä kuin oletin, niin punainen lanka päässäni katkeaa kättelyssä. Sanottavaa on aivan liikaa ja Kokko etenee vauhdilla. Hän keskittyy vain oleelliseen, ja siksi joudun referoimaan monta vastausta samaan kysymykseen. Toki hän meistä kahdesta oikeasti tietää, mihin kannattaisi keskittyä, mutta minun on pakko saada sanottua tärkeät pointtini oman mielenterveyteni takia. En tajua miksi emme harjoitelleet tätä!? No, nyt se on myöhäistä. Tuomari kehottaa minua vastaamaan siihen mitä kysytään, mutta minun on pakko rönsyillä. Panikoin.

”Niin kauan saa taklata, kunnes tuomarit puuttuu.”

Vaikka Kokko hyppää jo kaupantekoon, palaan vielä painottamaan sitä faktaa, että asuimme talossa puolitoista vuotta remontin valmistumisen jälkeen. Itse asiassa asuimme varmaan kauemminkin, mutta tuon ajan nyt oikeudessa heitin. Mielestäni se oli tärkeä pointti tuoda esiin ja Kokko esittikin siihen heti hyvin suunnittelemattoman jatkokysymyksen haisiko talossa silloin, kun palasimme sinne asumaan evakosta remontin valmistuttua. Vastasin tietysti ei, mikä on totuus. 

Tämä nauratti kantajaa. Hämmennyin ja olen yhä hämmentynyt. Siis mikä vastauksessani nauratti? Uskooko hän todella, että valehtelin? Epäileekö hän, että olen todennut talon haisevaksi valtavan remonttimme jälkeen, maalannut seinät piilottaakseni hajua ja ruvennut järjestämään asuntonäyttöjä pimeässä? Samaan aikaan kun annoin haastatteluja lehtiin ylpeänä valtavasta urakastamme? En kuitenkaan keksi muuta merkitystä kuin vastaukseni kyseenalaistamisen. Eli hän todella syyttää minua valehtelusta. Lounaskutsulappu peruttu. Nyt alkaa mennä hermot.

Kerron kysymättä, että remontoimme taloa lähtökohtaisesti itselle ja että päädyin myymään vain koska mieheni tappoi itsensä kesken remontin. Kerroin käyttäneeni remonttiin mieheni henkivakuutusrajat ja ettei minulla olisi ollut muuten siihen edes varaa. Kerroin olleeni helpottunut, kun löytyi ostaja, joka tuntui arvostavan tekemääni ja kerroin, että siksi olin valmis tulemaan kauppahinnassa 40 000 vastaan. Tärkeintä ei ollut raha, vaan halu päästä elämässä jo eteenpäin. 

Oksennan, ettei täydellinen peruskorjaus tarkoita samaa kuin uusi talo. Jos olisimme uusineet katon ja ulkoseinätkin, talon rakennusvuosi olisi muutettu olemaan 2015. Unohdan kaikki rauhallisesti suunnittelemani spiikit ja annan tulla ihan sydämestä: 

”Omakotitalo vaatii aina työtä, ilman homeremonttiakin — Hyvin selvää oli se, että katto oli alkuperäinen, sen mä vain huolsin ja pinnoitin, vaikka sitä ei edes käsketty tehdä. Mutta kyllähän 40 vuotta vanha katto voi todellakin vuotaa, eikä katon korjaus vaadi Samuli rakennuslupaa. Kyllä sä voit oman kattosi korjata, et sä voi vaan lämpöjä täysille ja käsiä ristiin, niin kuin sanoit käräjillä itse tehneesi.”

Tuomari kehottaa yrittämään pitämään tunteet hallinnassa ja takarivissä ystäväni näyttää Frendien Rossin lanseeraamaa cool down -käsiliikettä rauhoittaakseen tilannetta. Pyörittelen silmiäni kuin härkä taisteluareenalla ja kiristän ponnariani. Kantaja on kuin punainen muletani, mutta minä olen tikari hänen lihassaan.

Olen valtavassa tunnekuohussa, kun Lakka kysyy allekirjoitanko myyntiesitteen maininnan, ei remonttihuolia. Onpa typerä kysymys. Eikö hän mitään pahempaa ole keksinyt?

Oksennan vastaukseksi napakasti olevani samaa mieltä kantajan kanssa siitä, että ”sä voit nimenomaan huokaista siltä osin, että putket, sähköt, salaojat on tehty, mutta enhän mä voi kuitenkaan luvata…aaargh…On aivan naiivia olettaa, että jos ostat 80-luvun talon, et kun myyntiesitteessä lukee, että ei remonttihuolia, niin sun ei tarvi ikinä tehdä siellä mitään muuta kuin nauttia elämästä ja asettaa kanaverkkoaita koiralle. Se on aivan epärealistinen ajatus eli todellakin allekirjoitan.”

Sitten yhtäkkiä Lakka sanoo: ”Ei muuta kysyttävää”

Mitä? Joko hän lopettaa? Hän ehti kysyä ehkä kaksi kysymystä. Aloin vasta päästä vauhtiin. Kuulemiseni on todella nopeasti ohitse. Ihmettelen tätä lakimiehelleni lounaalla ja hän naurahtaa, ettei Lakka uskaltanut kysyä minulta enempää. Tämä tuntuisi kohteliaisuudelta ollessaan totta, mutta olen silti hieman pettynyt. Tajusin, että nautin avautumisesta heille, nyt kun viimein pääsin ääneen. Ehkä hän ei todella uskalla päästää minua ääneen, tai sitten hän vain tietää miten ärsyttää minua eniten. Ei suinkaan kysymällä tyhmiä kysymyksiä, vaan jättämällä kysymättä. Hän tietää, että hiljentämiseni on heidän etunsa ja minulle se pahin mahdollinen.

Sitten tulee lounastauko. Ystäväni toteaa, että ainakin tuotin blogiin hyvää sisältöä. ”Sait sanottua kaiken mitä piti ja vielä enemmänkin”, hän lohduttaa. ”Et ehkä niin hallitusti mitä piti, mutta määrä korvasi tällä kertaa laadun.” Jari sanoo vain, että näytin hyvältä. Kun totean hänet hyväntahtoisesti hyödyttömäksi, hän petraa. Jari käyttää jääkiekkovertausta ja sanoo, että niin kauan saa taklata kunnes tuomarit puuttuu. Tämäkin oikeasti lohduttaa. Henna taas on keksinyt niin hyvän pointin loppupuheenvuoroon, että Kokko todella kirjoittaa sen ylös. Minulla on mahtava tukitiimi täällä mukana ja somessa. Viimeisen kuukauden kattavuusluvut ovat ylittäneet viisi miljoonaa. Ellen pysty pelastamaan itseäni, niin toivon voivani pelastaa vastaavalta edes jonkun muun. Se antaa merkityksen tälle, vaikka häviäisin. 

Asiantuntijashow! 

Tavarantarkastajat saapuvat lounastauon jälkeen todistamaan. Tosin Veli-Matti Hokkanen kertoo heti alkuun painokkaasti olevansa rakennusterveystarkastaja, ja katsoo minua. Oijoi. Onko hän loukkaantunut? Lukeeko hänkin blogiani? Minähän olen blogissani sanonut, ettei Samulilla ole ollut terveystarkastajaa. On eri asia, antaako toimenpide- ja evakko määräyksiä kaupungin ympäristöterveystarkastaja, joka on terveydensuojeluviranomainen vaiko terveystarkajastaja joka on yksityisen rakennusfirman edustaja. Hemmetti, en tajunnut selventää tätä eroa kuulemisessani, mutta kai tuomarit nyt tämän tajusivat?

Valviran mukaan terveydensuojeluviranomainen arvioi esiintyykö rakennuksessa sellaisia olosuhdetekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Kun terveydensuojeluviranomainen on todennut haitan olemassaolon, on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi. Terveydensuojeluviranomainen voi lain 27 §:n 3 momentin mukaisesti kieltää asunnon käytön, jos terveyshaitta on ilmeinen ja aiheuttaa välitöntä vaaraa, kuten meillä oli. Mistään tällaisesta Samulin tapauksessa ei ole kyse, eivätkä he niin edes väitä. 

Tuulettuvuus on ulkoseinissä käytännössä olematon, todistaa Hokkanen. Hän kertoo kyseessä olevan riskirakenteen, jonka olettaa olevan jo alun perinkin tehty väärin. 

Tämä samainen Hokkanenhan oli minulla valvojana remontimme käynnistysvaiheessa. Miksi hän ei sitten silloin ollut yhtään huolissaan ulkoseinistä? Varmaankin hän vastaisi, että silloin keskityttiin alapohjaan ja seiniin vain sisäpuolelta. Ja se olisikin oikea vastaus, sillä ULKOSEINISSÄ EI OLLUT MITÄÄN AKUUTTIA VIKAA.

Hän sanoo, että kyseinen ulkoseinien rakennustapa nostaa selkeästi kosteusvaurioriskiä. Riskien poistamiseksi se on tarpeen korjata. Purkaminen on hänestä käytännössä ainoa tapa. Niin jos riskit haluaa mahdollisimman hyvin minimoida, niin toki. Mutta miksi minun pitäisi tällainen ehkäisevä toimi maksaa? Tottakai rakennusfirman edustaja suosittaa kaikista isointa mahdollista korjaustapaa. 

En voi olla vastuussa hypoteettisista vaurioista, joita tässä esitetään ennalta ehkäistäväksi hätävarjelun liioitteluna.

Kokko kysyy minkä määräyksen vastainen ulkoseinärakenne siis on?  Hokkasen täytyy luntata. Hän sanoo, ettei hänen onneksi tarvitse muistaa näitä pykäliä ulkoa, mikä on tietysti totta. ”Elikkä lämmöneristävyys, kyllä, rakenne pitää olla lämmöneristetty, en ole missään sanonut, että tämä on C14:sen vastainen vaan tämä on C2:sen elikkä kosteudenohjeitten vastainen.”

Kokko: ”Mutta siellä ei ole mitään tällaista tuuletusrakoa määrätty tietyllä millimetrillä, mikä on tullut vasta vuonna 1998, eikös tämä ole se tilanne?”

Hokkanen: ”Se on tullut sitten…” 

Kokko: ”Eli ei ole ollut voimassa määräyksiä minkälainen tuuletuksen tulisi olla tai raosta puhuttu ollenkaan vain ainoastaan yleisesti tuulettuvuudesta.”

Hokkanen: ”Tuulettuvuudesta”

”Ei muuta kysyttävää”, toteaa Kokko. Minun olisi tehnyt mieli kysyä, että miksi Hokkanen sitten kuitenkin väitti, että kyseessä olisi rakennusvirhe? Rakennusajan rakennusmääräysten mukaan se ei siis ole rakennusvirhe. Senhän Kokko juuri todisti? 

Lakka jatkaa vuorostaan kysymällä minkälaisia vaurioita oli todettavissa ulkoseinien tuulensuojalevyn ulkopuolisessa eristevillassa. Hokkanen kertoo, ettei ottanut ulkopuolisista rakenteista näytettä, koska ”ne ovat ulkoilman kanssa tekemisissä niin niihin kertyy aina mikrobeja ja se ei ole edustava näyte.” Aivan! EI OLE EDUSTAVA NÄYTE! 

Seuraavaksi Lakka kysyy ongelmista katossa. 

”Rakenne on kotelorakenne, tuuletustako puuttuu ylhäältä, ja tämä aluskate on kiinni suoraan eristeessä. Kosteutta pääsee kerääntymään. Tämä on selvästi riskirakenne ja käytännössä se on rakennusvirhekin”, todistaa Hokkanen. 

Lakka: ”Olette kertoneet, että aluskatetta ei ole nostettu kattopinnalta nousevalle seinäpinnalle riittävästi, niin kertokaa tästä, onko kyseessä rakennusvirhe ja jos niin minkä vuoksi?”

Hokkanen: ”No se on siinä mielessä virheellinen tämä toteutustapa, että tuollaisella katolle helposti kinostaa lunta, jolloin vesi voi nousta aluskatteen reunan ylitse ja vuotaa rakenteisiin.”

Kokon vuoron tullessa hän kysyy, olisiko tämä voinut olla havaittavissa välikatolla käydessä ennen kauppaa, johon Hokkanen vastaa, että ehkä Super-Hessun röntgenkatseella sen olisi voinut havaita. 

Olemme hovioikeudessa puhumassa Super-Hessusta. 

Kokon kysyessä, eikö koko katon ja ulkoseinien uusiminen kasaritaloon kauttaaltaan olisi aikamoinen tasonparannus, Hokkanen vastaa, ettei se ole tasonparannus, että rakenteet saatetaan sellaiseen kuntoon, kun niiden pitäisi olla. Tämä vastaus tuli niin apteekinhyllyltä, että sitä oli selvästi harjoiteltu paljon. Mikrofonini vilkuttaa vihreänä ja mieleni tekee todeta ääneen, että tuolla logiikalla ulkoseiniin pitäisi päivittää uusi eristevillakin, mikä on ollut sen ajan mukainen hyvä rakennustapa. Siis eihän Hokkanen voi tarkoittaa sitä, että ulkoseinien ja katon päivittäminen nykyaikaisiksi ei olisi tasonparannus 83 vuonna rakennettuun taloon? 

Mutta en sano mitään. Luotan lakimieheeni, joka muistuttaa Hokkasta, että hän on kirjannut raporttiinsa kohdan; ”…osaltaan rakennuksen tasoa nostava vaikutus?” 

Hokkanen: ”On varmasti, jos tehdään lisälämmöneristykset sinne samalla, mikä ainakin olohuoneen osalta olisi hyvä tehdä.” 

No niin! Tulihan se sieltä. Kiitos. Eli kyseessä on tasonparannus. Miksi minun pitäisi maksaa ostajan kodin upgreidaus?

Kokko: ”Janhosen raportissa on kuva avatusta ikkunan pielestä. Minkälainen vaiva on tällainen asia selvittää ennen kauppaa? Eli tehdä tällainen avaus, missä nähdään ulkoseinärakenne, että siellä on tämä villa, laastipursetta ja tuuletusrakoa nyt sen verran kun on? Minusta itse asiassa näyttää tuossa kuvassa, ettei tuuletusrako edes ole täysin ummessa, mutta siis minkälainen työmäärä on tehdä tällainen avaus, että tämä näkymä nähdään?”

Hokkanen: ”No tässä on poistettu tuo ikkunanpielilauta.”

Kokko: ”Kuinka kauan siihen menee aikaa?”

Hokkanen: ”No jos haluaa sen siististi pois niin 5 minuuttia.”

Kokko: ”Ei muuta kysyttävää.”

Tuomari puuttuu peliin ja kysyy, onko villa tuulensuojalevyn ulkopuolella sinällään virhe.

Hokkanen joutuu selvästi vastentahtoisesti myöntämään, ettei se sinällään ole virhe, mutta jatkaa nopeasti perään, ettei sillä olisi käytännössä mitään merkitystä, ”koska villan eristävyys perustuu siihen, että se sitoo sen itsessään olevan ilman paikalleen ja ilmavirta pääsee kulkemaan sen läpi ilman tuulensuojaa” ja blaa blaa blaa…

Ööö…niin, eli se ei ole virhe. Kiitos. No niin Hokkanen veks! 

Sitten saadaan Janhonen kehiin! Woop woop! Loppuhuipennus. Hänellä on vahva aloitus vastapuolelle. Hän onnistuu parin ensimmäisen lauseen aikana vakuuttamaan, että kyllä, talolla todellakin haisee mikrobiperäinen haju. Siis ulkopuolella. Janhis kertoo ottaneensa näytteitä labraan ulkoseinän eristevillasta, jonka on ollut kosketuksissa ulkoilman kanssa 40 vuotta Suomen olosuhteissa. Jopa Hokkis ymmärsi, ettei tällainen ole ”edustava näyte”. Ja silti kuusi näytekohtaa yhdeksästä näytti puhdasta. Vau! 

Janhonen kertoo todenneensa, että olosuhde on sellainen, että se voi aiheuttaa terveyshaittaa. Eli voi aiheuttaa terveyshaittaa. Eli EI OLE aiheuttanut terveyshaittaa. ”On vain ajankysymys, milloin rakenne on pilalla”, hän tietää ennustaa. 

Lakka: ”Onko tämä 80-luvun hyvän rakennustavan mukainen ratkaisu?”

Janhonen: ”Ei minun mielestäni. Kyllä tämä on vastoin hyvää rakennustapaa.”

Lakka: ”Pidättekö sitä riskirakenteena vai rakennusvirheenä?”

Janhonen: ”Pidän sitä riskirakenteena.”

HEI YES! En muistanutkaan, että Janhonen vastasi tähän eduksemme. Riskirakenteen myönnän kyllä. Olemme siis samaa mieltä jostain. 

Lakka kysyy vauriomekanismista. Janhonen: ”Rakenne mihin pääsee kosteutta enemmän kun sieltä pääsee poistumaan, on se vääjäämättä jossain vaiheessa sen rakenteen surma. Puurakenne ei kestä sellaista pitkäaikaista kosteutta.”

Lakka: ”Kun puhutte, että rakenne sortuu tai ettei rakenne kestä, niin puhutteko tuulensuojalevyn sisäpuolisista rakenteista?”

Janhonen: ”Puhun siitä tuolensuojalevyn sisäpuolisesta rakenteesta eli tullaan sinne lämpimälle puolelle.”

Lakka: ”Millaisella aikataululla nämä ulkoseinien ongelmat voivat realisoitua sisäpuolelle?” 

Janhonen: ”No nää on tällaisia parinkymmenen vuoden settejä, ei ne kauheen nopeesti tapahdu tietenkään. Olosuhde on se mikä sen ratkaisee.”

Maksan siis jo nyt varmuuden vuoksi remontteja vaurioista, jotka voivat realisoitua kahdenkymmenen vuoden päästä? 

Janhonen toteaa, että ”on yleisessä tiedossa, että ne laastit valuu sinne alaosaan ja tukkivat tuuletusraon.” Hetkinen, mitä hän juuri sanoi? Da dam dam daa. Eli se on yleisessä tiedossa, että laastit tukkivat tuuletusta? Eli oltaisiinko voitu olettaa, että kasaritalon ostajalla tulisi olla yleistietoymmärrys sen ajan rakennushaasteista ainakin tältä osin? 

Kantajan pää varmasti räjähtää kohta, jos hän uskoo, että hänen on syytä uusia uudelleen juuri uusitut villatkin.

Lakka kysyy mitä mieltä Janhonen on korjaustavasta ja vastaus yllättää meidät kaikki suosittamalla villojen vaihtoa jopa sisäpuolelta. Siis näiden juuri 2015 uusimieni villojen. En kestä. Samulin pää varmasti räjähtää kohta, jos hän uskoo, että hänen on syytä uusia uudelleen juuri uusitut villatkin. Se ei nimittäin ollut halpaa hommaa. Mutta jos minua ulosmitatataan jos nyt varmuuden vuoksi hypoteettista vaurioista, niin minusta on reilua, että kantaja vaihtaa koko talon villat varmuuden vuoksi. Nyt on kyllä kovaa settiä. Tämä järjetön farssi onnistuu yllättämään vielä tässäkin vaiheessa.

Lakka kysyy, mihinkä asti siis tulisi korjata. (Tämä on ihan parasta.)

Janhonen: ”Mun mielestä tulisi se eristetila vaihtaa kokonaan uusiksi, koska jos siellä tuulensuojalevyssä haisee ja sitten siinä on niin kuin harvempi villa siinä tuulensuojalevyn alla mikä haisee kanssa ja se on kontaminoitunu niin kyllä se pitää vaihtaa kaikki ne rimpulat ja varmistaa se, että sen sisäseinän pinta on tiivis siellä sen sisäverhouslevyn alla, ettei sieltä pääse mitään. Plus sitten pitää varmentaa, ettei talo voi olla kauhean alipaineinen, koska sieltä sitten kiskoo sisäilmaan. Kyllä rakennuksen vaippa täytyy saada tiiviiksi.”

Siellä se Super-Hessu Hokkanenkin paikalla pohtimassa Akin (etualalla) kanssa eri lattian toteutusvaihtoehtoja.
Sisäpuolen villat vaihdettiin taloon isossa remontissa vuosina 2013-2015

Ai että on ihanaa asua kerrostalossa. Mutta siis eihän tuo nyt ihan mennyt oikein, koska eihän sisävillojen ole väitettykään haisevan? Vai ymmärsinkö oikein mihin villoihin Janhonen tuossa viittasi. Kovin oli vaikeasti tulkittava lausunto, mikä taisi mennä hieman Lakaltakin ohi, sillä hän esittää tarkentavan kysymyksen selvästi hieman epäuskoisena: ”Onko se niin, että teidän näkemyksen mukaan, pitäisi myös vaihtaa tuulensuojalevy ja eristeet myös tuulensuojalevyn sisäpuoleltakin? Eli esitätte vielä laajempaakin korjausta?”

Janhonen: ”Kyllä, kyllä. Ei siitä saa muuten hyvää. Kyllä ne pitää puhdistaa kaikki sieltä runkotolpasta lähtien.”

Siis missä mun popparit on? Tämähän kääntyy nyt ihan päälaelleen, Tätä ei vastapuoli varmasti odottanut kuulevansa. Samuli on joko aidosti kauhuissaan tai sitten hän kiroaa, että Janhosella lähti nyt vähän lapasesta. 

Ymmärrän tavallaan mitä Janhonen hakee. Siis totta kai on aina parempi pelata varman päälle. Mutta se on täysin eri asia kuin se, mistä minä olen vastuussa. En voi olla vastuussa hypoteettisista vaurioista, joita tässä esitetään ennalta ehkäistäväksi hätävarjelun liioitteluna. Janhosen tutkimuksessahan ei selvitetty talon painesuhteita, eikä ilmayhteyttä sisäilmaan vauriokohdista edes teoriassa, ja silti hän antaa tällaisia neuvoja? Ja mitkä hitossa ovat nuo rimpulat, joihin hän viittaa? 

Kokko kysyi, oliko näin, että hajuhaitta on vain ulkopuolella?  Janhonen vastaa, että vuonna 2018 kun näitä tutkimuksia tehtiin, niin Arttu Pitkänen havaitsi kyllä hajua myös yläkerran vessassa.  Tästä hajusta ei kuitenkaan ole valitusta virallisessa haasteessa, joten se lienee ollut jokin muu haju. 

Kokko muistuttaa Janhosta, että käräjäoikeudessa hän kertoi, ettei hajua sisäpuolella ollut havaittavissa. Janhonen myöntää tämän omaksi havainnokseen, johon Kokko toteaa hänen olevankin kertomassa täällä vain omista havainnoistaan. 

Kokko kysyy, oliko ulkoseinärakenne Janhosesta epätyypillinen 80-luvun talolle. Janhonen joutuu  vastentahtoisesti toteamaan, että ”kyllähän sellaisia rakenteita on muitakin tullut vastaan, joissa ei ole tuuletusrakoa ole olemassa”, mutta kiirehtii heti lisäämään, että kyllä se silti hänestä on rakennusvirhe.

Ai nyt se onkin virhe? Juurihan hän totesi sen vain riskirakenteeksi? Ilo oli melko lyhytaikainen hänen kanssaan samaa mieltä olemisesta. Hänhän päästää suustaan ihan mitä sattuu, kun keskittyy niin paljon miellyttämään vastapuolta. Janhonen saa luvan tuomarilta poistua takaisin työmaalle. Eli Janhonen veks! 

Janhosen jälkeen todistaa välittäjäni Päivä Riuttamäki, joka todistaa ostajan vaatimien korjausten tekeminen tai niiden tekemisen tarpeesta ilmoittaminen olisi vaikuttanut kauppahintaan vain hieman yli 10.000 euroa. Kiinteistön arvo ilman vaadittuja korjauksiakin on noin 255.000 euroa, jolloin hinnanalennuksen määrä voi tosiaan olla korkeintaan 10.000 euroa. Toki lähdemme siitä, että se on nolla. Päivin osuus menee hyvin. Se kestää ehkä noin 5 minuuttia. 

Loppupuheenvuorot

Loppupuheenvuorossaan Kokko hyvin selkeästi ja yksinkertaisesti summaa, että kaiken ostajalle toimitetun aineiston perusteella on ollut helposti nähtävissä mitä on remontoitu ja että siitä pystyy päättelemään tällöin myös sen, mitä ei ole remontoitu. ”Kuntotarkastus oli pintapuolinen. Remonttiraportissa kerrottiin tarkasti mitä on tehty. Se ei ollut kaikki.” Check.  ”Ulkoseinien tuulettuvuudesta on Torikalla itsellään ollut huoli, joka on tullut kirjatuksi kuntotarkastusraporttiin.” Check.

Kokko muistuttaa ostajan selonottovelvollisuuden laiminlyömisestä ja siitä, että kuntotarkastusraportit ovat aina vain sen hetken tilannekatsauksia. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin, jos ostaja laiminlyö peruskunnossapidon. Kokko siteeraa maakaarta, jonka mukaan ostaja ei saa laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä. Hokkanen kertoi, että yhden seinälaudan irrottamiseen olisi mennyt vain muutama minuutti, jolloin seinärakenne olisi ollut helposti nähtävissä, jos ostaja siitä olisi ollut kiinnostunut. Ostaja vastaa omasta huolimattomuudestaan, jos kaikkia merkittäviä ominaisuuksia ei ole puutteellisessa tarkastuksessa ole selvitetty. Check, check, check! Niin ja tietysti nämä pointit, että rakennusaikana oli tyypillistä rakentaa tiiviisti, eikä tuuletusraolle ollut olemassa tiettyä vaadittua mittaa, tuodaan myös esiin. 

Kokko myös mainitsee tämän mielenkiintoisen pointin rauhalliseen Columbomaiseen tyyliinsä:

”Kantaja kertoi, että hajuhaitta oli havaittu jo ensimmäisen kerran kaupan teon jälkeen, mutta virheilmoitus tuli vasta joulukuussa 2018.” 

Joku tällainenkin fakta voi kääntyä yllättäen ratkaisevaksi. 

Kokko sanoo myös lempilauseeni: ”Terveys- tai rakennusviranomainen ei ole mitään esitettyjä toimia vaatinut, saati edellyttänyt.”

”Ulkoseinien lisäeriste näkyy kantajalle toimitetuissa piirustuksissa, eikä se ole virhe. Rakennusajantietämyksen mukaan Torikka on näyttänyt täällä sen, että sellaista tuuletusrakoa mitä 1998 määräysten mukaan on vaadittu ei ole näytetty olleen voimassa silloin rakennusajankohtana 1983, jolloin tehtiin 1976 määräysten nojalla. Ei kukaan todistaja ole sellaista täällä kertonut. On puhuttu vain riittävästä tuuletuksesta. Kuten todistaja Janhonenkin kertoi, niin tämän tyyppisiä ratkaisuja on tullut hänelle vastaan. Mielestämme ostaja on hyväksynyt tuon ominaisuuden tai puutteen mahdollisuuden ja hänen pitäisi kantaa vastuu.” 

”Ostaja on ennen kauppaa saanut tietää, että katto on alkuperäinen ja että se on vain huollettu ja pinnoitettu. Se ei ole vuotanut aikaisemmin, mutta nyt se on elinkaarensa päässä. Ikkunanpellit ovat olleet kallistettu väärin. Kaikki ostajan vaatimuksen perustuvat remontoimattomiin osiin 1983 rakennnetussa talossa”, Kokko listaa. 

Hän myös aiheellisesti muistuttaa, että tässä on tutkittu paljon sellaista, joka on ollut tiedossa ennen kaupantekohetkeä. ”On tutkittu myös sellaista, mistä ei ole esitetty mitään vaatimuksia. Sisäpuolelta on tehty avauksia, mutta sieltä ei ole mitään löytynyt.” Enhän tosiaan voi olla vastuussa sellaista tutkimuskuluista? Tätä pointtia en ollut oikein edes sisäistänyt aiemmin. Kokko muistuttaa tuomareita myös siitä, ettei kannevaatimuksessa ei olla otettu miltään osin huomioon tasonparannuksen eikä elinkaaren merkitystä. 

Sitten on Lakan vuoro. Viimeisen kerran joudun kuulemaan, kun Lakka perustelee, miksi minun pitäisi maksaa 60 tuhatta. Hän aloittaa kertomalla selonottovelvollisuuden syntyvän ostajalle vain silloin kun on todettu vaurioita. Eli koska kuntotarkastuksessa ei havaittu suoranaisia vaurioita, niin Samulilla ei olisi ollut velvollisuutta selvittää mitään lisää. Lakka painottaa, että kaksi heidän tavarantarkastajatasoista asiantuntijaansa on täällä kertonut, että 80-luvulla hyvä rakennustapa edellytti tuulettuvuutta. (Mutta ei tietynkokoista tuuletusrakoa. Kyllähän ne seinät tuulettuvat, mutta eivät riittävästi. Liitän tähän oheen kuvan asianajajani näytöltä sen aikaisesta rakennusmääräyksestä.) 

Rakentamisvuonna 1983 voimassa olleet rakentamismääräykset, joissa ei ole tarkkoja tuuletusraon mittoja asetettu.
Kuntotarkastusraportti, missä on liputettu tuulettuvuutta.

Lakka on sitä mieltä, että kantaja on varmuudella kyennyt näyttämään, että toteutettu ulkoseinärakenne julkisivusta tuulensuojalevyyn saakka on sen aikaisen rakennustavan vastainen. Hän selittää pokalla, että ulkoseinä on homehtunut, vaikka sieltä on siis löydetty kolme kohtaa yhdeksästä, joissa oli viitteitä vaurioon. Ja nämäkin siksi, ettei kantaja hoitanut ikkunapeltien kallistuksia oikein, kuten häntä kehotettiin ennen kauppaa tekemään. 

Vau, miettikää. Me olemme Lakan kanssa samaa mieltä. Liian raju korjaustoimenpide todellakin.

Lakka toteaa, että hänellekin tuli yllätyksenä se, että Janhonen oli jopa sitä mieltä, että korjauksessa tulisi mennä höyrynsulkumuoviin saakka. ”Olen itse kyllä eri mieltä, että se on ehkä jo liian raju korjaustoimenpide tässä tapauksessa.” Vau, miettikää. Me olemme Lakan kanssa samaa mieltä. Liian raju korjaustoimenpide todellakin. Nyt ollaan asian ytimessä. Mutta hetkinen! Jos hovikin vielä katsoo, että kyseessä on salainen virhe mistä olen vastuussa, ja jos todella vastapuoli kerrran näihin asiantuntijoihin luottaa, niin todellakin Samuli saa vaihtaa sisäpuolenkin villat. Hyvähän ne on vaihtaa viiden vuoden välein, ihan varmuuden vuoksi. Mitäs preppasitte tavarantarkastajanne todistamaan ihan överisti.

Lakka tietää kertoa, että on vain ajan kysymys, milloin hajuvaurio laajenee talon sisäpuolelle. Ja siten ilman muuta kyseessä on hänestä merkityksellinen ja korjattava asia. Kai hän kuitenkin tajuaa myöntävänsä samalla sen, että mitään vauriota ei siis vielä ole olemassa? Jos ulkoseinärakenne oikeasti olisi riski sisäpuoliselle homevauriolle, niin miksei se olisi jo realisoitunut 40 vuodessa? Meillä kävi homekoirat ja teimme kattavat rakenneavaukset vuonna 2012, eikä mitään tällaista havaittu. Syynä alapohjan homevaurioon oli valesokkelirakenne ja puutteelliset salaojat ja puutteellinen vedeneristys, jotka kaikki uusimme. Vaikka toki voitte arvata, että Lakka yritti syyttää ulkoseiniä meidänkin homeestamme. Tämä oli niin naurettavaa, etten jaksa edes kommentoida. 

Lakka jaarittelee loppupuheenvuorossaan niin, että pitkästyn ja alan kirjoittaa blogia. Ystäväni oikeussalin takapenkistä lähettää minulle What’sAppiin viestiä, että KESKITY NAINEN. Mutta en pysty, enkä enää edes jaksa. Lakka esittelee ennakkotapauksista, joita oli kaivanut heidän tarinaansa tukemaan. Eli samanlaisia älyttömyyksiä. Onko se nyt mikään ihme, että niitäkin löytyy? Saamieni kokemustarinoiden mukaan valitettavasti on monia tapauksia, joissa maalaisjärki ei ole voittanut. Ihan maailman puuduttavinta kuunneltavaa. 

Miten tässä käy? 

En ole väittänyt myydessäni, ettei taloon ole jäänyt ainuttakaan riskirakennetta. Ei kukaan voi luvata, ettei omakotitalossa asuessa tulisi mitään yllättävää. Kun keskityn maalaisjärkiajatteluun, olen hetkittäin toiveikas, että voin voittaa. Mutta kysymys ei ole maalaisjärjestä, vaan lailla kikkailusta ja sen vääntämisestä. Näinhän se valitettavasti usein menee, että se voittaa kummalla on parempi asianajaja. Ja valitettavasti tässä kohdassa parempi voi olla synonyymi röyhkeälle. Vastapuoli väänsi asiaa aggressiivisemmin edukseen, kun taas oma lakimieheni tyytyi hillittyyn rauhalliseen tyyliin. En tiedä kumpi näihin tuomareihin puree parhaiten. Onneksi heitä on tällä kertaa kolme, joten oli lopputulos mikä tahansa, se on harkitumpi ja punnitumpi mitä käräjäoikeudessa.

Se, mikä sitten katsotaan riskirakenteeksi ja mikä mahdollisesti salaiseksi virheeksi, on tuomariston harkinnassa. Toki vielä salaisenkin virheen kohdalla, sen tulisi olla merkityksellinen salainen virhe, että se minun maksettavakseni jäisi. Mikrobilöydökset ulkoseinissä ovat ensinnäkin kyseenalaisia ja vain paikallisia. Niiden ei pitäisi ylittää merkittävyyskynnystä, koska riski ei ole realisoitunut sisäpuolelle. Mutta jos oikeus katsoo, että riskit ovat realisoituneet ulkoseiniin ja ovat siten olleet tuottamuksellisia, niin saatan hävitä. Vaikkakin tuottamuksellisuus kuulostaa hullulta puhuttaessa mikrobeista ulkoseinissä, joissa on ulkoilman kanssa 40 vuotta ollutta villaa. Totta helkkarissa niistä mikrobeja.

Minulla olisi pitänyt olla oma asiantuntija haastamassa Janhosta ja Hokkasta. Tai olihan minulla asiantuntija, mutta häntä ei enää saanut lisätä todistajaksi hoviin, koska hän löytyi blogini kautta vasta käräjien jälkeen. Hovin istunto on toimitettava perustuen täysin samaan aineistoon, mikä käräjäoikeudessa on esitetty. 

Oletin naiivisti, että kantajan valitsemat asiantuntijat kommentoisivat tapausta puolueettomasti. Mutta hehän oikein pinnistelivät, etteivät vahingossakaan sanoisi mitään meidän eduksemme. En kyseenalaista heidän ammattitaitoaan, mutta antaisivathan he ammattitaitoisemman kuvan, jos pystyisivät tarkastelemaan kohteita objektiivisesti. Varmasti osa heidän puheestaan oli tottakin, mutta näin räikeä puolueellisuus kyseenalaistaa pahimmillaan kaiken heidän sanomansa, eikä se palvele kumpaakaan osapuolta. 

Tajuan, että voin hyvin hävitä johtuen näistä tavarantarkastajista. Saimme heidät kuitenkin myöntämään joitakin faktoja eduksemme. Janhonen arvioi hypoteettisten vaurioiden realisoitumisajan olevan noin 20 vuotta. Tämä oli hyvä. Puhumme siis mahdollisesti joskus tulevaisuudessa syntyvistä vaurioista. Janhonen myös myönsi, että hän on tavannut vastaavaa seinärakennetta muissakin kasaritaloissa, eli ehkä meidän talomme ei olekaan aivan niin harvinaislaatuisen poikkeuksellisen paska, mitä on paikoin annettu ymmärtää. Hokkanen sen sijaan joutui myöntämään, ettei talon rakennusaikaan ollut voimassa tarkkoja määräyksiä tuulettuvuudesta. Hän joutui myös myöntämään, ettei eristevilla ulkovuorauksessa ole kasarivirhe ja ettei ulkopuolisista rakenteista hyödytä ottaa näytteitä, koska ne ovat ulkoilman kanssa tekemisissä ja näin ollen sisältävät aina mikrobeja. 

Olohuoneen katto, jonka ostaja väittää olevan pakko laskea alas, että kattorakenne saadaan turvallisesti. Meillä ei ollut koskaan mitään ongelmia ko. rakenteen kanssa.

Toisaalta, jos taas voitan, niin miettikää, miten siistiä olisi voittaa ilman asiantuntijatodistajaa? Silloin se kertoisi, että faktat ovat riittäneet puhumaan puolestaan. Tällä ajatuksellahan käräjille lähdin. Enkä voi jäädä tätä nyt harmittelemaan, sillä vaikka olisinkin ajoissa tajunnut, että tarvitsen oman asiantuntijan jo käräjille, niin ei minulla olisi ollut varaa palkata sellaista. Ammattilaisella teetetty tarkastus maksaa tuhansia euroja. Kantajahan teetti näitä tutkimuksia paljon turhaankin. Hän teki rakenneavauksia muun muassa juuri ennen kauppoja uusimiini sisäseiniin ja sai siksi tutkimuskulut nousemaan hurjiin lukemiin. Ja nyt hän yrittää laittaa minua maksumieheksi näistäkin turhista tutkimuksista. Toivottavasti hovioikeus laittaa jonkun rajan edes tälle röyhkeydelle. 

Niin älytöntä kun onkin, että minua ulosmitataan jo nyt hypoteettisista vaurioista, ennustan, että jotain maksettavaa minulle jää. Ennustan kuitenkin, että summa pienenee huomattavasti nykyisestä. Jos käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta, niin perusteluiden pitää ainakin muuttua ja se on lohdullista. Jos tuomio tulee, niin haluan ettei se tällä kertaa perustu valheeseen. Tärkeintä on kokemus siitä, että voin ymmärtää mistä ja miksi minut tuomitaan jos näin yhä tapahtuu. Jos tuomarit katsovat, että kyseessä se on salainen virhe, niin sitten se on. Siinä ei auta mitkään selitykset, joten Samulinkin syytökset kellarien piilottelusta ja pimeistä asuntonäytöistä ovat olleet aivan turhia. Salainen virhe tuomitsee pahimillaan minut vastuuseen, muttei onneksi tällöinkään syylliseksi. Salaisesta virheestä ei kumpikaan ole voinut tietää, ei myyjä eikä ostaja. Sillä kuka talon on aikoinaan rakentanut tai rakennuttanut, ei ole merkitystä eikä vastuuta. Kuntotarkastajalla eikä välittäjällä ei ole vastuuta. Myyjä yksin on salaisesta virheestä vastuussa. Eli tässä tapauksessa minä, vaikka olen ollut tämän talon rakentamisaikaan leikkimässä taaperona hiekkalaatikolla.

Ei siis muuta kuin lämmöt täysille ja kädet ristiin ja tuomiopäivää odottelemaan! 

Me suuntaamme parin viikon päästä pohjoiseen Jarin kanssa rentoutumaan ja palautumaan tästä farssista. Saas nähdä otanko tuomion vastaan sviitti-iglun porealtaassa. Se olisi kyllä sopiva sijainti niellä tappiota tai etenkin juhlia voittoa. Kiitos Levin Iglut mahtavasta yhteistyöstä ja kiitos kaikki te lukijat mielenkiinnostanne, mikä on mahdollistanut nämä upeat korvaamattomat kaupalliset yhteistyöt. 

Tästä linkistä pääset lukemaan edellisen blogin, josta löytyy hovioikeuden ennen istuntoa laatima yhteenveto tästä tapauksesta, josta selviävät mm. riitaiset ja riidattomat seikat.