Tämä on Hometalo-kategoriani neljästoista blogiteksti.

Alkuun taas muistutan, että blogini tarkoitus ei ole mustamaalaaminen, maalittaminen tai minkäänlainen manipulointi. Journalistin ohjeiden mukaisesti, en pyri vääristelemään totuutta, enkä johtamaan harhaan. Kerron tätä tarinaa läpinäkyvästi omasta näkökulmastani äärimmäisen rehellisesti omalla sarkastisella huumorillani ja satiirisellakin kerronnallani. Mahdollisuus asia- ja ajatusvirheisiin pidätetään. Teksti ei sisällä rivienväleissään minkäänlaisia piilovaikuttimia. En ole myynyt teksteihin mainoksia, joten en tavoittele tällä edes taloudellista hyötyä. Hometalosta bloggaaminen ei kuitenkaan ole kostoisku, vaan haluan toimittajana ihmetellä ääneen, herättää julkista keskustelua, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita – myös vastapuolen roolissa olevia.

Huh huh kun nyt pukkaa sisältöä sellaista vauhtia, etten ehdi kirjoittaa. Pahoittelut jos asia rönsyilee, sillä tämä teksti on kirjoitettu melkoisessa tunnekuohussa. Vastapuolen lakimies oli laittanut omalle lakimiehelleni tänään sähköpostia. Hän kertoi siinä huomanneensa jo käräjäoikeuden tuomion saatuaan että käräjätuomari Topi Kilpeläinen oli ymmärtänyt ostajan kertomuksen virheellisesti liittyen käräjäoikeuden tuomioon kirjattuun väitteeseen, jonka mukaan rakennusvalvonta olisi edellyttänyt tiiliverhouksen purkamista.

Edesmenneen aviomieheni suulla ei ventovieraan ihmisen kannata tulla arvostelemaan toimiani.

Vastapuolen lakimies Tero Lakka oli tilannut oikeudesta ostajan kuulemisen tallenteen, jonka litterointi ohessa. Lakka toteaa, että ”XXXXXXXXXX ei ole kertonut käräjäoikeudessa että rakennusvalvonta edellyttää tiiliverhouksen purkamista. Rakennusvalvonta ei ole hyväksynyt tiiliverhouksen muuttamista puuverhoiluksi vaan on edellyttänyt, että tiiliverhous ainakin osittain säilytetään julkisivuna korjauksen jälkeen.”

En edes tiedä mistä aloittaa purkamaan tätä. 

Ensinnäkin, hän siis kertoo, että oli huomannut tämän virheen jo tuomion saatuaan, mutta vaati silti perintää aloitettavaksi heti? Vaikka olimme valittaneet, eikä tuomio siten ollut vielä edes lainvoimainen saati sitten oikeudenmukainen. Really? 

Toiseksi, hän siis syyttää tuomari Kilpeläistä väärinymmärryksestä sen sijaan, että ottaisi vastuuta päämiehensä virheellisestä lausunnosta, jolla selvästi pyrittiin johtamaan oikeutta harhaan. Kun luette oheisesta litteroidusta ostajan ko. lausunnosta, niin ymmärrätte miksi tuomarikaan ei ole ymmärtänyt siitä mitään. 

Tuomarin tehtävä ei ilmeisesti ole tarkistaa sitä mitä hänelle lausutaan. Meidän puolustuksemme olisi pitänyt tajuta reagoida lausuntoon heti, mutta se oli tosiaan niin epäselvä, ettemme edes tajunneet sitä tulkintaa mahdolliseksi, minkä tuomari lausunnosta teki. 

Miten tämä ostajan epäselvä lausunto, ilman minkäänlaista todistusaineistoa, on voinut menestyä käräjäoikeudessa? 

Kolmanneksi tottakai rakennusvalvonta edellyttää, että tiiliverhous säilytetään, koska se kuuluu alueen kaavaan. Rakennusvalvonta suorittaa kaavan valvomista. Rakennusvalvonta ei anna mitään peruskorjausmääräyksiä ulkoseinien purkamisesta ja uudelleen rakentamisesta (hyväksyttyjen rakennuslupien jälkeen) oli kyseessä sitten mikä rakennusaine tahansa. Kun soitin rakennusvalvontaan, niin he sanoivat, ettei heille ole edes valtuuksia puuttua näin yksityiseen omaisuuteen. 

Tässä litterointi ko. keskustelusta:

Lakka: Sitten vielä tästä näistä tarjouksista eli eli tota olet Primalta ja sitten tota tältä tältä Kymppirakenteelta oot pyytänyt tarjouksia sekä tän tän tota julkisivun eli ulkoverhouksen tuuletusraon raon tota parantamisesta ja ulkoseinärakenteen korjaamisesta ja sitten tän vesikaton korjauksesta niin niin tota onko tarkoitus tehdä nää korjaustoimenpiteet ja miksi niitä ei vielä ole tehty?

Ostaja: No se miksi ei oo tehty nii sehän tuli esille että mä olin sain ne tarjoukset kilpailutin niitä heiän kanssaan taso on tää mikä on vaateissa ja menin pankkiin tai anteeks Teams-palaveri ja jossa todettiin että mä en lainaa remonttiin voi saada. Eli mä kerroin avoimesti sen että missä mennään ja tarviin näihin remontteihin lainan ja sillon sillon tuota oli itsestään selvää että talon arvo on tipahtanut ja enää ei ilman ulkopuolisia takauksia lainaa oo mahollista saada. Ja sehän oli sit semmonen isku naamalle, koska olin suunnitellu jo että remon.. olin siis käyny rakennusvalvonnassa kuvat hyväksymässä mitkä prima prima rakentajat ansiokkaasti teki eli eri versioita missä puu yks vaihtoehto oli puhas puuverhoilu mut se ei menny rakennusvalvonnassa läpi niin sit tehtiin kaks kolme eri versiota missä on vähän tiiltä eli nyt se isoin tiiliseinä jää tiilelle eli se tullaan purkamaan ja raken.. muuraamaan uudestaan. Se oli niinku se lievin tiilivaihtoehto mihin rakennusvalvonta suostu siitä mulla on dokumentti siitä hyväksytystä suunnitelmasta olemassa se on tehtävä. Täs on kakskin asiaa jos mä jossain vaiheessa haluan talosta luopua eli myydä sen nää remontithan on pakko tehdä. Ehän mä voi harkitakaan talon myymistä ilman että nää Janhosen, Bradon suosittelemat remontit on tehty ja toinen on se että toi talohan on mulle koti ja nykyiselle perheelle koti emmä siitä halua noin vaan lähteä nostelemaan.

Keski-Suomen käräjäoikeuden äänitallenteen on litteroinut asianajoassistentti Katja Riihimäki.

Sukulainen myös totesi minun olevan näyttävä nainen. Senkö minua pitäisi jotenkin lohduttaa? Miten ulkonäköni liittyy tähän mitenkään? Onhan ostajakin komea mies? Miksi se ei sitten riitä hänelle? 

Tämä kaikki siis alkoi siitä, että olin loman jälkeen kaivannut rakasta hometalo-taistoani ja soitin hetken mielijohteesta rakennusvalvontaan ja sain kiinteistötunnuksella tiedon taloa koskevista asioista. Minuthan tuomittiin ulkoseinien osalta siksi, että käräjäoikeus uskoi rakennusvalvonnan edellyttävän ulkoseinien purkamista ja rakentamista uudelleen. Se on yksi tämän jutun hulluimmista väitteistä ja ajattelin, että kysäisempäs mitä he rakennusvalvonnasta tästä ovat mieltä. 

Selitin, ettei talo ole minun (ei ole ollut neljään vuoteen ja 360:n päivään), mutta että minun pitäisi vaihtaa kyseiseen kiinteistöön ulkoseinät heidän määräyksestään. Että minkälaiset niiden tulisi olla ja saisinko vielä kuulla, mihin tämä väitetty pakote heidän asiantuntemuksellaan perustuu?

Puhelimen päässä kuului epäuskoinen ääni. Melkein pystyin kuulemaan naurahdukset, joita rakennusvalvontaviranomainen pidätteli. Hän selvensi minulle, että rakennusvalvonta valvoo kaavan mukaista rakentamista ja hyväksyy rakennuslupia, ei anna peruskorjauskehotuksia. Hyväksyttyihin rakennuslupiin kuuluvat ulkoseinät, joten heillä ei ole sen jälkeen edes valtuuksia puuttua yksityisen omaisuuden rakenteiden päivittämiseen. Rakennusluvat on talolle hyväksytty aikoinaan talon valmistumisvuonna 1983 ja uudelleen teettämäni ison remontin jälkeen 2015.

Nyt on empatia koetuksella. Suostuin kyllä häviämään tämän jutun, jos saan tehdä sen reilusti, mutta en näin. Samuli antaa epäselvässä lausunnossaan virheellisesti ymmärtää, että rakennusvalvonta edellyttäisi tehtäväksi uudet ulkoseinät, mikä ei siis todellakaan pidä paikkaansa. 

Ostaja selittää tuossa lausunnossaan, että hänellä ”mulla on dokumentti siitä hyväksytystä suunnitelmasta.” Ai rakennusvalvonnalta? Tuskin, sillä minulle sanottiin rakennusvalvonnasta, että ostajan muutoslupahakemus oli täytetty puutteellisesti ja siksi sen käsittely on rauennut. Hakemusta oli pyydetty täydentämään, mutta ostaja ei ole sitä tehnyt. 

Ja vaikka muutoslupa olisikin hyväksytty, niin se ei ole sama asia kuin remontin edellyttäminen. Toistan vielä; rakennusvalvonta ottaa kantaa kaavan mukaiseen rakentamiseen, ja siltä osin antaa toki lausuntoja liittyen mm. julkisivumateriaalien muutoksiin, mutta se ei anna remonttimääräyksiä. Rakennusvalvonta voi edellyttää, että tiiliverhoilua tulee olla tietty määrä Lehdokintien taloissa, mutta se ei todellakaan edellytä, että ne pitää purkaa ja uusia. Ja tämän virheellisen väitteen perusteella minut on tuomittu maksamaan koko taloon kokonaan uudet ulkoseinät. 

Nopealla googlailulla perätön lausuma oikeudessa on tuomittava teko. Rikokseen syyllistyy, jos tietoisesti käyttää perätöntä todistetta oikeudenkäynnissä. Tosin en ole varma, koskeeko se vain todistajia? Saako asianomainen valehdella omassa lausunnossaan? Minua on kehoitettu tekemään asiasta rikosilmoitus, mutta se voi väärä ilmianto, jos valehteluun onkin lupa.

Käräjäoikeuden tuomion kohta, jossa tuomari kertoo tulkinnastaan koskien ostajan lausuntoa. Tämä väärinymmärrys/valhe oli minulle tuottamuksellinen.

Kuunnelkaa Päivi Räsästä! 

Päivi Räsänen on esittänyt eduskunnan puhemiehelle kysymyksen myyjän kohtuuttomasta vastuusta jo vuonna 2002. Räsänen kysyi, onko hallitus tietoinen, että asuntokaupoissa myyjän oikeudet ovat kaventuneet niin olemattomiksi, että talon myyminen on aina suuri riski ja mitä hallitus aikoo tehdä myyjän oikeuksien vahvistamiseksi? 

Räsänen tiedosti jo tuolloin, että etenkin vanhaa taloa myytäessä myyjä ei voi koskaan olla täysin varma, käynnistyykö asuntokaupasta oikeusprosessi, jossa hän menettää lopulta kaiken omaisuutensa. Kuten Räsänenkin toteaa, vanhasta talosta löytyy aina vikoja. ”Jos asunto on ollut useita vuosia toisen hallinnassa, myyjältä puuttuvat lisäksi keinot pitää huolta talosta. Pahimmassa tapauksessa hän joutuu korvaamaan vahinkoja, jotka ovat syntyneet omistajanvaihdoksen jälkeen ja joiden syntymiseen hänellä ei ole osaa eikä arpaa.”  

Myyjä ei voi toimia kauppojen jälkeen viittä vuotta isännöitsijänä.

Aivan! Minulla ei ole ollut mahdollisuutta vahtia, onko Samuli huolehtinut talon peruskunnossapidosta, vai ovatko havaitut paikalliset vauriot syntyneet hänen laiminlyöntiensä vuoksi? 

Räsänen muistuttaa ostajista, jotka käyttävät tietoisesti hyväksi lain porsaanreikiä ja laskuttavat ostamistaan taloista kaivetuista vioista. Hän toteaa, aivan kuten minäkin olen nyt joutunut todistamaan, että kuntotarkastus ei vapauta myyjää vastuusta, toisin kuten yleisesti uskotaan. ”Pienestäkin viasta voidaan vaatia korvauksia, jotka eivät ole missään suhteessa korjauskuluihin”, Räsänen kirjoittaa. Kuulostaa melko tutulta. 

Ratkaisuksi Räsänen ehdottaa, ettei myyjän tulisi olla vastuussa piilevästä viasta, vaan niistä aiheutuneiden kulujen korvaamiseen tulisi perustaa yleinen asuntovakuusrahasto. Aivan mahtavaa. Räsänen kirjoittaa myös, että ”Jos kyseessä on vanha talo, myyjää ei pitäisi voida asettaa vastuuseen, mikäli talossa on tehty viranomaisen hyväksymällä ammattilaisella teetetty kuntotarkastus ja ostaja on ollut talon kunnosta tietoinen.” Voitaisiinko tästä tehdä jokin adressi? Haluan käynnistää kansanliikkeen, sillä täytän nuo kaikki kriteerit! 

Nostan tähän oikeusministeri Johannes Koskisen vastauksesta mielenkiintoisen kohdan. 

”Jos kysymys on salaisesta viasta, myyjä on vastuussa viasta vain, jos kaupan kohde virheen vuoksi merkittävästi poikkeaa siitä, mitä kohteelta voidaan perustellusti odottaa. Tällainen arvioinnissa huomioon otettava olosuhde on esimerkiksi myydyn kohteen ikä. Vika tai puute, jota uudessa asunnossa pidetään virheenä, ei välttämättä ole virhe vanhassa asunnossa.” 

Miksi mikään näistä järkisanoista ei päde minun tapauksessani? Onko Keski-Suomen käräjäoikeudella omat lait? Nimittäin tämäkin Koskisen kommentti: ”Silloinkin, kun salainen virhe on merkittävä ja myyjä siitä vastaa, myyjän vastuu on kuitenkin lievempi kuin myyjän tunteman virheen osalta, koska hän ei ole toiminut moitittavasti. Myyjältä ei voida vaatia korjauskustannuksia tai muuta vahingonkorvausta, vaan ainoastaan hinnanalennusta tai, jos virhe on olennainen, kaupan purkua.” EI VOIDA VAATIA KORJAUSKUSTANNUKSIA! Miksi minulta sitten on vaadittu korjauskustannuksia? Ulkoseinien osalta jopa tuplana! Kuka korvaa, jos ostaja toimii moitittavasti? 

En tarvitse omaa asiantuntijaa todistamaan, ettei varsinaisia ongelmia ole, sillä Samulin omat asiantuntijat ovat jo tehneet niin.

(Toim. huom. Lisätty tämä kappale 12.2.2021) Ok, eli tämä menee siten, että ylimitoitetut korjauskustannukset kikkaillaan hinnanalennuksen perusteeksi. Eli korjauskustannuksia ei saa vaatia suoraan sellaisinaan, mutta käytännössä ne kuitenkin määrittävät hinnanalennuksen summan. Tasonparannus leikkaa korjauskustannuksia, eli tämän vuoksi ostajan pitää alkuun liioitella. Aivan kuten Huutokauppakeisarissa. Tämän takia minunkin siis olisi kannattanut esittää oma kustannusarvio ja asiantuntijatodistelu. Olisi pitänyt osata siis varautua vastaamaan huijaukseen. Uskomatonta. En kuitenkaan halunnut laittaa asiantuntijoihin enää tuhansia euroja, ja sitä paitsi minähän sanoin että esitän talkootyötä? Kukaan vastapuolen asiantuntijoista ei esittänyt ulkoseinien purkamista pakolliseksi raporteissaan. Tuuletuksen lisäämisen tarve ei edes ole piilovirhe, koska sitä on kehotettu lisäämään ennen kauppaa. Paikalliset ongelmat ulkoseinissä taas voi korjata paikallisesti.

Ensimmäinen yhteinen palkkapäivä kantajan kanssa

Tosiaan ulosotto vie jatkossa nettopalkastani jatkossa noin 1000 euroa/kk varmuuden vuoksi jemmaan ostajalle. Hän voi nyt huokaista helpotuksesta, sillä aion jatkaa työntekoa tästä haasteesta huolimatta, vaikka kovin kannattavaa se ei enää ole. Rakastan kuitenkin työtäni. Joudun jättämään omat lainat lyhentämättä, mutta täytyyhän ostajan saada vanhaan taloonsa upouusi julkisivu ja katto minun piikkiini.

Olen tehnyt laskelmia, mitkä kulut ovat pakollisia verojen ja vuokran jälkeen. Vakuutuksia ei voi lopettaa, eikä sähkölaskun maksamista. Näiden lisäksi pakollisia ovat netti, auto, liiton jäsenmaksu ja ruoka. Olen nyt kaksi päivää soitellut eri tahoja lävitse ja selittänyt heille, miksi en pysty enää maksamaan mitään. Ei hirveän mieltäylentävää touhua kerrata tätä asiaa kerta toisensa jälkeen ventovieraille ihmisille.

Isomman remonttivelkani pankki laittoi lyhennysvapaalle odottamaan hovin tuomiota, eli sen kanssa sain hieman pelattua aikaa. Toki jos remonttivelka siirtyisi myös ulosottoon, niin se jo varmasti onnistuisi haukkaamaan ostajan osuudesta. Siten saisin lyhennettyä samassa suhteessa omaa ja ostajan velkaa, mikä olisi minusta reilua. Tai no, kaikista reiluinta toki olisi se, että ostaja maksaisi itse omat laskunsa. 

Ai niin, ja sitten vielä tämäkin! Käräjäoikeushan kun uskoi, että olohuoneen korkea katto todella tulisi laskea. Samalla kadulla asuvan naapuri kertoi minulle eilen, että hänen samanlaisen alkuperäisen korkean olohuoneen katon tuuletusongelma korjattiin ulkoapäin ongelmitta. Kukaan ei esittänyt hänelle vaatimusta olohuoneen katon laskusta, mistä minun on tuomittu maksamaan ostajalle tuhansia euroa. 

Anteeksi kun asia hyppii, mutta pää raksuttaa sataa asiaa samaan aikaan. Ostajahan hoki käräjillä sitä, että luotti myyjään. Miksi? En vieläkään ole päässyt tästä yli. Enhän minä ole kyseistä taloa rakentanut tai edes rakennuttanut. Miksi hän luotti minuun ja laiminlöi oman selonottovastuunsa? En minä luvannut, että alkuperäinen katto ja huonosti tuulettuva kasarijulkisivu olisivat kunnossa ikuisesti ellei niitä huolla? Minähän ilmaisin huoleni niistä. Miksi hän ei sen sijaan luottanut siihen? Tekemäni remontin suhteen hän toki sai syystä luottaa ja siitä hän ei ole valittanutkaan.

Hän vitsaili hometalo-vitsejä, mutta ei voinut hoitaa niitä kahta asiaa kuntoon, mitkä minun laajassa remontissani ainoastaan jäivät päivittämättä. Julkisivu ja katto. Peruskorjasin kaiken muun paitsi julkisivun ja katon. Ja niistä hän haastaa minut oikeuteen, koska vuosien jälkeen huomasi, että nehän eivät tosiaan korjaannukaan itsestään, kun minä en enää talossa asu sitä huoltamassa. Myyjä ei voi toimia kauppojen jälkeen viittä vuotta isännöitsijänä. Omakotitalon peruskunnossapito tulee varmasti monelle yllätyksenä. Ai niin mutta kun siinä myyntiesitteessä luki ”ei remonttihuolia”.

Mitä pienistä, onhan minulla kivat uikkarikuvat

Tämä farssi saa jatkuvasti uskomattomia käänteitä. Ostajan sisko oli minuun yllättäen yhteydessä ja sen lisäksi, että hän katsoi aiheelliseksi kehua uikkarikuviani, hän pyysi minua ymmärtämään, ettei ostaja ole viholliseni. Ostaja ei missään nimessä ole viholliseni eikä blogini ole yhtään sen enempää mustamaalaamisen väline. Ostaja on syytteen minua vastaan nostanut kantaja. Blogini on välttämätön työvälineeni, koska kiitos hänen, perinteisemmästä työnteosta on tullut hyvin hankalaa. 

Siskon huoli oli, että minua motivoisi tässä seuraajat ja someni menestyminen. Hän pyysi, etten vajoaisi niin alas. Ensinnäkin some ja bloggaaminen on monelle nykyään ihan päätyö. En koe näiden ihmisten vajonneen mitenkään alas? Kuten jo hänellekin kerroin, minun ensisijainen motiivini on lasteni tulevaisuuden turvaaminen ja taisteleminen lain porsaanreikiä vastaan kaikkien tulevien ostajien ja myyjien eduksi. Kun ostaja valitsi haastaa minut oikeuteen, hänen on täytynyt ymmärtää, että käsittely on julkinen. Sitä paitsi hän pystyy itse vaikuttamaan blogini sisältöön paljonkin sillä, miten toimii. Jos hän haluaa, että lopetan kirjoittamisen tästä jutusta, niin se onnistuu heti kun hän lopettaa kiusaamiseni. Miksi vain hänen pitäisi saada kritisoida minua? Enkö minä saisi puolustaa itseäni ja herättää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta? Taistelen myös teidän kaikkien muiden vuoksi, jotka olette kertoneet minulle vastaavat tarinanne. Meitä on aivan liian monia tässä samassa kohtuuttomassa myyjän virhevastuu -suossa. Monet meistä ovat menettäneet homeen vuoksi myös terveytensä. 

Olisin todellakin mielelläni ollut ilman tätä tämän jutun tuomaa huomiota. Se, että pystyn kääntämään tämän katastrofin ja henkisen kärsimyksen edes jotenkin voitoksi, on jotain mitä en aio pyytää anteeksi.

Olisin todellakin mielelläni ollut ilman tätä tämän jutun tuomaa huomiota, jota ko. sukulainen luuli minun hakevan. Se, että pystyn kääntämään tämän katastrofin ja henkisen kärsimyksen edes jotenkin voitoksi, on jotain mitä en aio pyytää anteeksi. En suostu hyssyttelemään ja häpeämään, edes sitä, että menetän luottotietoni. Olen päättänyt olla tässä äärimmäisen avoin, koska minulla ei ole muuta kuin totuus. Mutta ei tämä taistelu tuskineen ole mitenkään miellyttävä asia tuoda julki. Tekisin paljon mieluummin jotakin muuta, believe me. Ostajan sisko myös totesi minun olevan näyttävä nainen. Senkö minua pitäisi jotenkin lohduttaa? Miten ulkonäköni liittyy tähän mitenkään? Onhan ostajakin komea mies? Miksi se ei sitten riitä hänelle? Sain sitten ulkonäköarvion ja taloarvion samaan syssyyn. Voi hyvää päivää tätä farssia.

Sisko muistutti, että S on ihan normi jamppa, joka vain hakee oikeutta hometalohommassa. Nimen omaan! Sehän tässä kaikkein eniten kummastuttaakin. Enhän minä mitään muuta ole väittänytkään. S on normi jamppa, joka hakee oikeutta hometalohommassa, paitsi että hänen talonsa ei ole edes homeessa. Hän on vain tavallinen jamppa, jonka omakotiasuminen on peruskunnossapitokustannuksineen yllättänyt. Siksi kirjoitan, että joku muu edes oppisi tästä jotain, sillä minä ja ostaja vain häviämme. 

Mietin, mitä hän minulta siis oikeastaan pyysi? Olemaan hiljaa ja maksamaan kiltisti hänen veljelleen, koska ostaja on oikeasti kiltti. Ööö…hienoa, jos hän on muille kiltti. Minulle hän ei ole ollut kiltti. Yleensä käännän toisen posken, mutta tässä tapauksessa se maksaisi minulle 60 000 euroa. Tai itse asiassa maksaa jo nyt. Aika iso pyyntö siskolta, vaikka sainkin kivoja kehuja. En voi alkaa suojella kantajaa siksi, että hän saisi paremmalla mielellä kyniä minut. Ja jos blogini ahdistaa, niin tätähän ei onneksi tarvitse kenenkään pakolla lukea.

Sisko myös katsoi asiakseen kertoa, mitä Aki olisi tästä hänen uskoakseen mieltä. Sanotaanko nyt vaikka näin, että olen yllättävänkin pitkäpinnainen monessa asiassa. Minut voi vaikka haastaa oikeuteen ja osaan nauraa sille vuosia, kuten olen täällä tehnyt. Ymmärrän, että myös ärsytän monia, sillä ärsytän välillä itseänikin. Senkin saa minulle sanoa, mutta edesmenneen aviomieheni suulla ei ventovieraan ihmisen kannata ruveta arvostelemaan toimiani. Siinä ylitetään sellainen raja, jonka jälkeen keskustelu jatkuu siskon kanssa kasvotusten. Tunsin edesmenneen aviomieheni varmasti häntä paremmin ja tiedän tasan tarkkaan millaista käytöstä Aki arvostaa ja millaista ei. Melkoinen teko laittaa sanoja Akin suuhun. Tämä pöyristyttää minua paljon ostajan valintoja enemmän. Meitä on täällä maailmassa kyllä moneksi.

Minulle on ollut hämmentävää havaita, että on olemassa ihmistyyppi, joka neuvottelun sijaan valitsee ensisijaisesti hoitaa asioita viranomaisten kautta. Eihän siinä sinällään ole mitään pahaa, joskin tuo tapa ärsyttää minua henkilökohtaisesti. Olen yrittänyt reflektoida ja ymmärtää miksi.

Akin kanssa elin pitkään sellaisessa maailmassa missä asioista ei valitettu. Kynnys kaikenlaiseen kanteluun oli korkealla ja omista asioista pidettiin itse huoli. Vähän sellainen Yhdet puheet-mentaliteetti. Asioita ei paettu, vaan ne kohdattiin vatvomatta, katsomalla suoraan silmiin ja virkavaltaa mahdollisimman vähän vaivaten. En sano, että se olisi aina ollut poikkeuksetta kunniakasta, mutta arvostin sitä, miten Aki otti vääntämisen sijaan vastuita sellaistakin asioista, jotka eivät hänen harteilleen olisi kuuluneet. Kantajan kanssa on pitänyt asennoitua kohtamaan hyvin erilainen tapa konfliktien ratkaisuun ja se on ollut minulle vaikeaa, etenkin kun sitten vielä kielletään reagoimasta ja puolustautumasta oikeussalien ulkopuolella. Kaikilla ei ole varaa taistella oikeussaleissa, joten oikeus ei ole sitenkään kaikille sama. Minulla ei ole ollut varaa palkata omia asiantuntijoita todistamaan totuutta todeksi. Siksi ääneni blogissani on minulle arvokas, enkä pidä siitä, että minut pyritään vaientamaan tuodessani yhteiskunnallisia epäkohtia esiin.