Yhteistyössä Loistepinta Oy

Minulta on muutamaan kertaan pyydetty blogitekstiä pihasaunan pintakäsittelystä. Olen siirtänyt aihetta, koska se ahdisti.

Pihasaunamme saapui vuonna 2021 kertaalleen pintakäsiteltynä. En muista saaneeni saunatoimittajalta erityisiä toimenpideohjeita, mutta jos sauna ei tarvitsisi toista käsittelykertaa, sitä ei kai kutsuttaisi kertaalleen käsitellyksi. Silloin se olisi vain käsitelty. Toimitusvahvistuksessa lukisi yksinkertaisesti, että sauna toimitetaan pintakäsiteltynä. Tuo “kertaalleen” sana jäi kolkuttelemaan jonnekin to do -listan perukoille ei niin kiireellisenä.

Saunan saapuminen oli silkkaa hurmosta. Pinta oli kaunein koskaan ja annoin itselleni vuosiksi luvan unohtaa, että sille pitäisi tehdä vielä jotain. Vaikka rakennus näytti vielä viiden vuoden jälkeen omaan silmään hyvältä, aloin pelätä, ettei yksinkertainen käsittely olisi riittävä säärasitusta vastaan. Meidän mökkipiha ei ole paahteinen, vaan ilta-aurinkotontti, jolle aurinko osuu kesällä suoraan vasta iltakuuden jälkeen. Onneksi. Ehkä en vielä ollut pilannut mitään peruuttamattomasti, mutta päätin, että nyt viimeistään asialle olisi tehtävä jotain.

Se oli yllättävän ahdistava päätös. Ja mitä huolettomammin ystävät ja tuttavat suhtautuivat asiaan, niin sitä enemmän ahdisti. Miksi ihmeessä maalaaminen mielletään helpoksi puuhasteluksi? Jostain syystä maalaamista pidetään itsestään selvänä taitona, kuten pyörällä ajoa. Ammattilaisen käyttöä joutuu usein perustelemaan. Olet joko rikas, laiska tai täysi tunari, ellet maalaa itse. Minulla on ystäviä, jotka ovat maalanneet itse jopa monikerroksiset omakotitalonsa, mikä on vahvistanut tätä ajatusharhaa siitä, että maalaaminen olisi helppoa. Tämän vinouman vuoksi päätimme aikanaan käsitellä pihasaunan saunatuvan sisäpinnat itse. #DIY oli silloin kaikkialla, ja minäkin halusin blogiini kuvia itsestäni pensseli kädessä. Se oli virhe.

Pinnoista tuli laikukkaat, enkä ole vieläkään täysin toipunut lopputuloksesta. Jari epäilee, että maalasimme innoissamme liian aurinkoisella säällä. Todennäköisesti minä kärsimättömänä ihmisenä en vain malttanut suorittaa tasalaatuisesti mitään näin pitkäjänteistä puuhaa.

Syystä riippumatta katse hakeutuu pintojen epätasaisuuksiin vuodesta toiseen. Tuntui ahdistavalta altistaa itsensä vastaaville aivojumeille uudelleen etenkin, kun kyseessä oli julkisivun käsittely. Lisähaastetta toisi se, että halusin ulkopintojen puunsyiden jäävät näkyviin. Se tarkoitti, että kuullote olisi maalin sijaan oikea valinta. Kuullote on kuitenkin vaikeampi levittää kuin peittävä maali, koska se on ohutta ja helposti valuvaa. Päällekkäiset vedokset ja valumat näkyisivät helposti tummempina raitoina lopputuloksessa ja ikuisesti verkkokalvoillani.

Stressasin asiasta Jarille, jonka olen jo aika hyvin saanut hullutettua mökkeilyyn mukaan. Jari vakuutti, että pystyisimme siihen. Me pystyisimme tasaiseen työjälkeen. Meidän tarvitsisi saada tämä korjaava kokemus. Tällä kertaa kaikki olisi toisin, koska olimme oppineet virheistämme. Mutta milloin? Jari oli aivan kiinni töissään ja yhteistä mökkiaikaa oli ylipäätään vaikea löytää. En halunnut, että kesän harvat mökkiviikonloput olisivat pelkkää työmaata. Ja sitä paitsi, viimeksi kun hän koski työkaluun, saunan ikkuna halkesi. Jari osaa pitää kädessä jääkiekkomailaa. Ärsytän itseäni siinäkin, että luon olettamuksia, että maalaminen olisi luontaista miesten hommaa. Maalaminen ei voi olla mikään miehisyyden mitta. Sitä paitsi tyttäreni opiskelee pintakäsittelyalaa, eikä heidän luokallaan ole ainuttakaan miesoletettua. Ehkä hän voi pintakäsitellä saunan sitten seuraavan kerran kun tarve tulee, eli joskus 15 vuoden päästä.

Liitänpäs tähän väliin muutamia vanhoja kuvia pihasaunamme alkutaipaleelta.

Hyvin suunniteltu ja suojattu, ei takaa mitään.
Niin kivaa kuin tämä olikin, niin ei ikinä enää, ei ikinä 😀
Sauna saapui valmiiksi pintakäsiteltynä myös sisäpuolelta, joten löylyihin pääsi saman tien ja kaikki uudelleen käsittelyt oli helppo unohtaa ensimmäisiksi vuosiksi.
Halusin ison terassin, että järvestä pääsisi saunaan niin sanotusti kuivin jaloin. En halunnut, että pihan kiviaines naarmuttaisi saunan upea mäntylattiaa enää yhtään enempää, mitä oli jo tapahtunut.

Tämän kuvan ottohetkellä olen ollut ehkä eniten tunteessa mitä mökillä ollessani koskaan. Upea yhteistyökumppanini Rautanet Padasjoki toimitti kestopuut ja työn teetin paikallisella ammattilaisella. Mitään näin upeaa lopputulosta en ollut osannut kuvitella. Ps. En olisi halunnut terassille kaiteita lainkaan, mutta laki edellytti sellaiset maiseman eteen tekemään, koska pudotusta reunalta on kuitenkin jonkin verran. Toki turvallisuuskysymys, mutta tämä avoin näkymä järvelle salpasi hengen.
Kaiteilla
Ilta-aurinkotontti pelastaa päivän kovimmalta paahteelta. Alkuun öljyttiin terassia joka toinen vuosi, mutta nyt ollaan siirrytty öljyämään joka kolmas vuosi. (Kuva otettu saunan likaisen ikkunan läpi.)

Mitä enemmän mökkiin innostuu panostamaan, niin sitä enemmän sen huoltotarve luonnollisesti kasvaa. Suomen sääolosuhteissa ei mikään kestä ulkona kauniina kovin kauaa. Halusin ison terassin, mutta onhan sen säännöllinen öljyäminen työläs ja arvokas projekti. Tänä kesänä (2026) terassin öljyämisen jälkeen olin niin poikki, että ajatus vielä saunan käsittelystä omin pikkukätösin alkoi tuntua ylivoimaiselta.

Aloin miettiä, että ehkä voisin järjestää talkoot! Hometalostani on tosin jäänyt talkootrauma ja ikuisen kiitollisuuden taakka. Silti aloin puhua maalaustaitoista ystävääni ympäri innostumaan pihasaunan pintakäsittelyviikonlopusta mökillä. Voisin virittää grilliin muurikkapannun, kokata paellaa ja lämmittää saunan sekä paljun, kunhan hän vain maalaisi. Onnistun. Hän innostuu. Eläköön! Tätä on ystävyys! Minun tarvitsee vain hoitaa tarjoilu ja hyvitellä tätä loppuelämäni.

Mutta yhteistä aikaa on vaikea löytää ja kesä on loppumassa kesken. Sitä paitsi minun pitää hankkia valmiiksi kaikki urakalle tarvittavat välineet: pensselit, maalit, telineet ja suojaustarvikkeet. Pohjatyöt olisi hyvä tehdä valmiiksi ennen talkoita, ettei niihin mene aikaa. Rakennus pitää pestä ja sen pitää ehtiä kuivua. Tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Ahdistuneena ajattelin, ettei maksaisi mitään pyytää ammattilaiselta tarjous. Eihän sitä koskaan tiedä, jos hinta olisikin inhimillinen. Jätin yhteydenottolomakkeiden kautta tarjouspyyntöjä eri firmoille, joista yksi ainoa vastasi ja lupasi tulla heti seuraavana viikonloppuna käymään paikan päällä arvioimassa tilanteen. Tämä ei sido minua vielä mihinkään, vaikkakin tällaisen tapaamisen sopiminen on vähän sama kuin menisi katsomaan koiranpentua. Paluuta ei todennäköisesti ole, vaikka sitä vielä esittääkin itselleen, että kyseessä on vain yksi vaihtoehto. Mitä nyt mielenterveyden ja avioliiton pelastava vaihtoehto. Pitäähän sitä harkita tarkkaan.

Ammattilainen saapuu paikalle toteamaan, että auringon vaikutus näkyy CLT-massiivipuisen pihasaunamme pinnassa, mutta pahoja vaurioita ei onneksi ole vielä havaittavissa. Puun pinta ei ollut alkanut hilseillä tai halkeilla. Olen valtavan helpottunut. En ole pilannut mitään peruuttamattomasti.

Käymme läpi tarjousta, jonka ammattilainen näpyttelee koneelleen siltä seisomalta. Urakoitsija: Loistepinta Oy. Pääsävyn neliömäärä: 35. Käytettävä kuullote: Tikkurila Valtti Plus Color musta. Urakkahinta on kiinteä ja kattaa kaikki urakan eritellyt työvaiheet sekä niihin liittyvät työ- ja materiaalikulut, mukaan lukien valmistelu, kaluston hankinta sekä matka- ja nostinkustannukset. Helpotusta tarjotaan hopeatarjottimella. Olen innoissani! Miten mahtavalta tuntuukaan, kun saa luovuttaa vastuun itseltä pois. Olen joutunut vastuuseen niin ahdistavista asioista, että välttelen nykyään luontaisesti kaikkea mahdollista vastuuta. Sanon ammattilaiselle, että kaikki kuulostaa todella hyvältä, mutta että minun tarvitsee vielä lukea tarjous läpi selvin päin. Meillä on tyttöjen viikonloppu ja olemme lipitelleet sangriaa siitä saakka, kun muutama tunti sitten saavuimme mökille. Nousuhumalassa ei ole hyvä idea allekirjoittaa mitään, vaikka tähän tarjoukseen tiedän vastaani kyllä vaikka vatsataudissa.

Varmuuden vuoksi googlailen vielä Loistepinnan asiakaskokemuksia. Ne vakuuttavat minut entisestään.

Loistepinnan käsittelyn jälkeen!
UPEAMPI KUIN UUTENA!!!

Ammattilainen muistuttaa, että kotitalousvähennystä saa vuonna 2026 verollisesta työn osuudesta 40%. Ja jos haluaisin vielä tämän lisäksi säästää kustannuksissa, hän sanoo, että voisin halutessani hoitaa rakennuksen pesun itse. Innostun. Se nopeuttaisi heidän työtään yhdellä kokonaisella päivällä. Mahtavaa! Ehdottomasti pesisin saunan valmiiksi, niin säästän heiltä työaikaa ja itseltäni rahaa. Totta kai. Kyllähän kuka tahansa osaa pestä saunan!

Vaikka pihasaunan pinta näyttää puhtaalta, ammattilainen sanoo, että se pitää pestä homeenpesuaineella, sillä ulkopinnalla on lähes aina silmälle näkymätöntä kasvustoa ja epäpuhtauksia. Tämän tiedän toki liiankin hyvin, koska olen joutunut ulkopinnan mikrobeista kiinteistökauppariidassa vastuuseen. Kuten asianomistaja silloin oikeudessa esitti, ulkoseinän mikrobit voivat vaikka livahtaa ovesta kulkiessa sisälle. Niin hulvatonta kuin se olikin, ulkoseinän mikrobit eivät enää koskaan ole minulle naurun asia. Tämä on siis otettava vakavasti. Homepesu myös karheuttaa vanhaa maalipintaa, mikä auttaa uutta maalia tarttumaan tiukemmin. Traumaperäinen stressireaktioni aktivoituu, sillä en haluaisi yhdistää sanaa home vielä hyvin uudeksi mieltämääni pihasaunaani. Alan katua lupaustani saman tien. Homepesuaine on jytyä ja ammattilainen ohjeistaa, ettei sen saa vaikuttaa liian pitkään. Etenkin ikkunoiden yläpuolisen osan kanssa pitää olla tarkkana, ettei pesuaine valu lasipinnoille ja pilaa niitä. Olen aivan varma, että näin juuri käy. Ammattilainen sanoo, että pesuaineen levitys onnistuu helpoiten reppuruiskulla. Ok. Mikä se ikinä onkaan, niin kuulostaa pahaenteiseltä. Todennäköisesti räystäänalusia pestessä ruiskutan homepesuainetta silmiini ja sokeudun.

ADHD-aivoni yrittävät pitää ohjeet kasassa. Kiroan mielessäni, etten tajunnut nauhoittaa keskustelua. Pesu pitäisi tehdä pian, jotta maalaus ei jäisi syksyn sateisiin. Vastaan, että tietenkin tämä hoituu, vaikka olen jo alkanut katua pesulupaustani.

Kuulen päässäni isän neuvon nuoruudestani: ”Yksi asia kerrallaan”. Kaikki järjestyy. Lainaan vain joltain peräkärryä. Paitsi, että autossani ei ole peräkoukkua.

Ammattilaisen lähdettyä alan googlata reppuruiskuja ja niiden hintoja. Mietin, kuuluuko yleissivistykseen tietää mikä sellainen on. Selaan hakutuloksista toinen toistaan kummallisen näköisiä virityksiä, joista tulee mieleen tuholaistorjunta. Ruiskureppujen hinnat vaihtelevat hurjasti. Halvintakaan ei uskalla ostaa. Yritän keksiä reppuhärvelille muitakin käyttötarkoituksia, jotka helpottavat elämääni merkittävästi. En keksi yhtäkään.

Katsokaa nyt tätä väriä! LOISTAVA pinta by Loistepinta!

Alamme lämmittää tyttöjen kanssa saunaa. Paljua täyttäessämme tajuan, että sähköllä toimivan vesipumpun letku yltää juuri ja juuri saunan etuseinään. Mökillämme ei ole vesiliitäntää. Ok, ei hätää. Saunan pesua varten pitää vain ostaa pidempi letku. Tosin tämä ei ole ainoa riittämättömyyshaaste, sillä tajuan, että minun tarvitsee myös ostaa jokin teline pesua varten, millä yllän saunan ylimpiin osiin. Teline ei todennäköisesti mahdu pieneen autooni. Rauhoitan itseäni. Kuulen päässäni isän neuvon nuoruudestani: ”Yksi asia kerrallaan”. Kaikki järjestyy. Lainaan vain joltain peräkärryä. Paitsi, että autossani ei ole peräkoukkua. Mieleni tekee jo vähän itkeä. Ei tästä tule mitään, mutta en myönnä sitä vielä edes itselleni.

Kotona täyttä kalenteria selatessani tajuan, etten tiedä yhtään, milloin ehdin mökille pesemään saunan — saati vuokraamaan peräkoukullisen auton ja peräkärryn. Todennäköisesti pesu ei onnistuisi elokuussa, ja syyskuu olisi kuullotuksen kannalta jo sateiden vuoksi riski. Kysyn Loistepinnan kavereilta, kuinka paljon se olisikaan tehnyt hintaan lisää, jos ammattilaiset olisivat hoitaneet pesukin? Vastaus tulee nopeasti, muutamia satasia. Ok. Se ei ole kovin paha, eihän. Arvioin, että liikumme hyvin samoissa summissa, jos lasken mitä reppuruiskut, telineet ja terapiakäynnit yms. tulisivat maksamaan, jos yrittäisin tehdä tätä itse. Ammattilainen sanoo, että he voisivat mennä pesemään saunan heti seuraavana päivänä. Kerron blogistani ja halustani kertoa ulkoistetun maalausurakan ilosanomaa seuraajilleni. Päädymme sopimaan molempia palvelevan yhteistyön kokonaisurakasta. Olen valtavan huojentunut. Näin tämän pitikin mennä. Kukin pysyköön omalla ammattitontillaan; maalari maalaa ja minä kirjoitan.

Päätöstä ei tarvinnut katua. Pihasauna oli pesty ja kuullotettu ennen, kun ehdin Jarille kertoa. Työ hoitui niin nopeasti, etten ehtinyt käydä ottamassa varsinaisia ennen kuvia. Ammattilainen pyysi kuittaamaan työjäljen, joten lähdin innoissani ajelemaan mökille heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kuvittelin, ettei ero lähtötilanteeseen olisi välttämättä kovin suuri, mutta se oli valtava. Sauna oli kuin uusi. Kuullotteen sävy oli syvä ja puunsyyn näkyivät yhä kauniisti, ne olivat jopa korostuneet. Valumajälkiä ei näkynyt missään. En olisi ikinä päässyt tällaiseen lopputulokseen itse, tietenkään. On älytön ajatus, ettei alan ammattilaiset olisi ammattilaisia syystä. Eläköön ulkoistus, stressitön mökkielämä ja auvoinen avioliitto!

Äiti istuttamat syyshortensiat kukkivat vuosi vuodelta kauniimmin.

Olen todella tyytyväinen valintaani valita ammattilainen asialle. Iso stressi hävisi tämän ratkaisun myötä ja mökille on taas huoleton mieli mennä. Vahva suositus Loistepinnan porukasta, joka oli muuten Nokialta, vaikka luulin lähettäneeni tarjouspyynnöt vain paikallisille toimijoille. Tämä ei haitannut, koska matkoista ei laskutettu lisää. Urakka saatettiin nopeasti ja upeasti maaliin, tai paremminkin kuullotteeseen. Vahva suositus ammattimaisesta pintakäsittelystä!