Tämä teksti on Hometalotaisto-blogini kymmenes osa.
Blogini tarkoitus ei ole mustamaalaaminen, maalittaminen tai minkäänlainen manipulointi. Journalistin ohjeiden mukaisesti, en pyri vääristelemään totuutta, enkä johtamaan harhaan. Kerron tätä tarinaa läpinäkyvästi omasta näkökulmastani äärimmäisen rehellisesti omalla sarkastisella huumorillani ja satiirisellakin kerronnallani. Mahdollisuus asia- ja ajatusvirheisiin pidätetään. Teksti ei sisällä rivienväleissään minkäänlaisia piilovaikuttimia tai kyseenalaisia tarkoistuperiä, korkeintaan haaveen kustannussopparista. Hometalosta bloggaaminen ei ole kostoisku, vaan haluan toimittajana ihmetellä ääneen, herättää julkista keskustelua, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita – myös vastapuolen roolissa olevia.
No niin, valitus käräjäoikeuden tuomiosta on nyt lähetetty matkaan (16.12.2020). Saattaa kestää kuulemma kesään asti ennen kun päätös saapuu. Jos valituslupa heltiää, niin hovioikeuden käsittely lienee aikaisintaan loppuvuodesta 2021. Ulosotosta tuli vireillepanoilmoitus (Samu-sedän perinteinen joulutervehdys) tänään 17.12. Siinä kehotetaan minua maksamaan 58 129,93 euroa eräpäivään 28.12 mennessä, vaikka tuomio ei ole edes lainvoimainen. Mutta hei, onneksi on annettu sentäs reilu maksuaika. 11 kokonaista päivää! Ei siis huolen häivää! Ja kuulkaas tätä laskun lausetta; ”Jos maksan velan viimeistään maksukehoituksen eräpäivänä, niin velkaa ei merkitä ulosottorekisterissä annettavaan todistukseen”. Siis vau! Aivan mahtavaa.
Tuomion siirron ulosottoon voisi tulkita aggressiiviseksi siirroksi, mutta ainakin tiedämme nyt sen, ettei vastapuoli ollut valittamassa tuomiosta. Eli Samu-setä tyytyisi varmasti 40 000 euroon clousatakseen tämän, joten näen perinnän aloittamisen jopa eräänlaisena kädenojennuksena. Nyt kun valitamme, niin hänelle tosin aukeaa tilaisuus vielä vastavalitukseen, jolla hän voi vetää koko alkuperäisen summankin takaisin peliin.
Perintä voidaan ilmeisesti aloittaa, vaikkei tuomio ole lainvoimainen. Rahoja ei vaan tilitetä eteenpäin ennen lainvoimaisuutta. (Ps. Miettikää, jos perintä aloitettaisiin ja jotakin ulosmitattavaa palkastani jäisikin, ja sitten saisin ne rahat vuoden päästä itselle takaisin! Olisipa kätevää! Olen aina ollut huono säästämään, mutta tällöinhän olisi jemmaan kertynyt jo ehkä ihan hyvä summa.)
Anyway, eli pyydämme nyt, että hovioikeus kieltää vailla lainvoimaa olevan käräjäoikeuden tuomion täytäntöönpanon ja myöntää asiassa jatkokäsittelyluvan, koska on aihetta epäillä käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuutta (ja koska käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä.)
Ostajan on suoritettava kiinteistön tarkastus tavanomaisella huolellisuudella, jota voidaan yleensä olettaa käytettävän arvokasta omaisuutta hankittaessa. Ostaja vastaa omasta huolimattomuudestaan, jos kaikkia merkittäviä ominaisuuksia ei ole liian nopeasti ja puutteellisesti suoritetussa tarkastuksessa selvitetty.
Käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta on syytä epäillä, koska vastoin esitettyä näyttöä se on päätynyt lopputulokseen, että kiinteistössä on ollut salainen virhe virheellisen ulkoseinärakenteen ja virheellisen vesikaton vuoksi, vaikka kiinteistön puutteet ja mahdolliset korjaustarpeet ovat tosiasiassa olleet ostajan tiedossa jo kaupantekohetkellä. Lakimieheni kirjoittaa myös, että: ”Käräjäoikeus ei ole juurikaan perustellut myyjän kohteesta antamien tietojen ja ostajan selonottovelvollisuuden merkitystä asiassa. Lisäksi se ei ole ottanut riittävällä tavalla huomioon kiinteistön tasonparannusta. Käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat puutteelliset ja se on arvioinnissaan jättänyt huomioimatta asian kannalta merkityksellisiä seikkoja.” Amen.
Valituksessamme siis pyydämme, että hovioikeus kumoaa Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomion kokonaan ja ensisijaisesti vapauttaa minut kokonaisuudessaan maksettavaksi tuomituista hinnanalennuksesta sekä selvittely- ja oikeudenkäyntikuluista korkoineen. ”Ja velvoittaa S*****moisen korvaaman Torikan oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa yhteensä 24.295,50 euroa täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien.”
Lisäksi pyydämme, että ”hovioikeus velvoittaa S*****moisen korvaaman Torikan oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut myös hovioikeudessa myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti täysimääräisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.”
Hilpeät nuo aikamääreet. Kun käräjillä on tullut turpaan 58 tuhatta, niin on hauskaa miettiä, että hmm…missä ajassa vaadin hänen korvaavan oikeudenkäyntikuluni?
Käräjäoikeus katsoi, että rakennusvalvonta edellyttää myös tiiliverhouksen purkamista ja rakentamista uudelleen. Tästä ei ole esitetty mitään rakennusvalvonnan lausumaa tai kuultu edes rakennusvalvonnan edustajaa? Näytöksi tästä edellyttämisestä ei voi riittää pelkästään Samu-sedän oma kertomus.
Lakimieheni painottaa, että ostaja on kauppakirjankin mukaan tarkastanut kaupan kohteen ja tutustunut kuntotarkastusraporttiin sekä annettuun kattavaan sekä yksityiskohtaisesti valokuvattuun asiakirja-aineistoon ja hyväksynyt kohteen siinä kunnossa kuin se hänen suorittamalla katselmushetkellä on ollut. Vaaranvastuu kaupan kohteesta on siirtynyt ostajalle. Kauppakirjassa on myös erikseen todettu, että ostaja hyväksyy kohteen raportissa mainittuine puutteineen. Ostaja on siten hyväksynyt kohteen myös niiden ominaisuuksien osalta, joita kuntotarkastuksen yhteydessä on kehotettu korjaamaan tai kiinnittämään erityistä huomiota.
Samu-setä on kuitenkin kanteessaan vaatinut 74.816 euron hinnanalennusta salaisen virheen perusteella. Hinnanalennusta on vaadittu 1) ulkoseinärakenteen korjauskustannuksista 40.742 euroa, 2) vesikatteen virheiden korjauskustannuksista 25.072 euroa, 3) teräspalkin eristyksen korjauskustannuksista 4.000 euroa ja 4) olohuoneen katon muuttamisesta rakennusmääräysten mukaiseksi 5.000 euroa. Määrällisesti ostajan vaatimuksista hyväksyttiin hinnanalennukseksi 40.000 euroa eli noin 53–54 % vaaditusta määrästä. Hinnanalennus jakautui seuraavasti: 1) ulkoseinärakenteen osalta 20.000 euroa, 2) vesikaton osalta 12.000 euroa, 3) teräspalkin eristyksestä 4.000 euroa ja 4) olohuoneen katon laskusta 4.000 euroa.
Käräjäoikeus katsoi ulkoseinärakenteen virheelliseksi, koska siitä puuttui tuuletusrako. Tätä on pidetty salaisena virheenä, vaikka tuuletusraon puuttumisen mahdollisuus on todettu ja siten ollut tosiasiassa havaittavissa jo ennen kauppaa. Kuntotarkastusraportissa todetaan Torikan havaitsema mahdollisuus siitä, että ulkoseinien tuuletusrako ei välttämättä ole riittävän toimiva.
Kiinteistökaupassa myyjän yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta on kestämätöntä, että ostaja voi menestyksekkäästi saada salaisen virheen perusteella hinnanalennusta sellaisista seikoista, jotka on selkeästi todettu ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa olemassa oleviksi.
Käräjäoikeus on virheellisesti jättänyt huomioimatta vuonna 1983 voimassa olleiden rakentamismääräysten kohdat, joiden mukaan ”Mineraalivillan tulee täyttää pystyrakenteissa koko eristystila ja olla molemmin puolin riittävän tiiviin pintakerroksen peittämä.” ja ” Eristeet on asennettava paikoilleen siten, että ne liittyvät tiiviisti ympäröiviin rakenteisiin, toisiinsa sekä lämpimään pintaan. Niiden paksuuden on yleensä oltava sellainen, että eristetila täyttyy kokonaan.”
Ulkoseinän eristys on tehty tismalleen rakentamisaikana voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaisesti. (Amen! Totisesti! Hurraa!) Talon rakennusaikana 1980-luvun alussa on rakentamisessa vielä toteutettu 1970-luvulla omaksuttuja rakenneratkaisuja ja käyttöönotettuja uusia materiaaleja, joiden toimivuudesta ei tuolloin ollut tietoa. 1970-luvun energiakriisin myötä energian säästämistarkoituksessa myös eristeitä on pyritty lisäämään. Tuuletusrako ulkoverhouksen takana on tämän ajan rakennuksissa ollut lähes aina kapea ja laastipurseinen. Huonon tuulettuvuuden voidaankin katsoa olevan tämän ajan rakennuksen säännönmukainen ominaisuus.
Tuuletusrako ulkoverhouksen takana on tämän ajan rakennuksissa ollut lähes aina kapea ja laastipurseinen. Huonon tuulettuvuuden voidaankin katsoa olevan tämän ajan rakennuksen säännönmukainen ominaisuus.
Viime vuosien muuttuneet ilmastotekijät kuten talvien pitkät lämpimät ja sateiset jaksot rasittavat huomattavasti enemmän vanhoja rakenteita, mistä aiheutuu lisääntynyttä huolto- ja kunnostustarvetta ostohetkellä 33 vuotta vanhaan rakennukseen.
Vaikka kyseinen eristystekniikka onkin nykytiedon valossa väärä, se ei tee rakenteesta virheellistä. Nykyistä vastaavat tuuletusrakomääräykset on kirjattu ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1998 laadittuihin rakentamismääräyksiin. Vuoden 1983 rakentamismääräyksissä ei ollut lainkaan tuuletusraon mittoja. Nykypäivän kokemustiedolla voidaan helposti todeta yli 30 vuotta vanhojen rakenneratkaisujen olleen ”vääriä”, mutta kyseisenä aikakautena tämä tietämys puuttui eikä rakennetta sen perusteella voida pitää virheellisenä.
Vaikka tiilen elinkaari ulkoverhousmateriaalina on lähes rajoittamaton, niin seinärakenteen ja puuverhoilun elinkaari on noin 50 vuotta. Rakennus on ollut kaupantekohetkellä 33 vuotta vanha, jolloin elinkaarta oli puuosan osalta jäljellä 17 vuotta. Rakennuksen ikääntymisestä ja tavanomaisesta kulumisesta aiheutuvat korjaustarpeet eivät kuulu myyjän vastuulle. Ostajan on varauduttava ikääntyneen talon huoltoon ja peruskorjauksiin. Eli näillä perusteilla ulkoseinärakenteessa ei ole ollut salaista virhettä enkä valituksemme mukaan ole korvausvelvollinen seinän korjauskustannuksista.
Käräjäoikeus katsoi, että rakennusvalvonta edellyttää myös tiiliverhouksen purkamista ja rakentamista uudelleen. Tästä ei ole esitetty mitään rakennusvalvonnan lausumaa tai edes kuultu rakennusvalvonnan edustajaa. Eihän näytöksi tästä voi riittää pelkästään Samu-sedän oman kertomus!?
Viime vuosien muuttuneet ilmastotekijät kuten talvien pitkät lämpimät ja sateiset jaksot rasittavat huomattavasti enemmän vanhoja rakenteita, mistä aiheutuu lisääntynyttä huolto- ja kunnostustarvetta ostohetkellä 33 vuotta vanhaan rakennukseen.
Ja sitä paitsi, vastapuolen vaatimassa hinnanalennusmäärässä, josta käräjäoikeus on arvioinut hinnanalennuksen, on vaadittu kahteen kertaan tiiliverhouksen purkamisesta aiheutuvia kustannuksia. Kymppiremontit Oy:n tarjouksessa täydellisen ulkoseinäverhousremontin hinta on 26.351 euroa. Remontti sisältää sekä tiili- että puuverhouksen purkamisen sekä bituliittilevyt ja koolaukset. Edelleen Prima Rakentajat Oy:n tarjouksessa on todettu ulkoseinämuurauksen hinnaksi 14.391 euroa. Myös tämä tarjous sisältää ulkoseinän tiiliverhouksen purkamisen pystyrunkoon asti, tuulensuojalevyn asennuksen, tiiliverhouksen muurattuna, telineet, nostimen ja jätteiden kierrätyksen. Kumpaankin remonttitarjoukseen on siis sisällytetty tiiliverhouksen purkaminen??? Tämän vuoksi lakimieheni esittää, että Samu-sedän ulkoseinäverhousremontin korjauskustannuksesta on vähennettävä tiiliseinä purkamisen osalta 5.000 euroa, jolloin ulkoseinäverhousremontin perustelluksi korjauskustannukseksi jää 21.351 euroa. Siis jos minut katsottaisiin hovissa tästä vastuulliseksi.
Tiiliverhouksen käyttöikä on lähtökohtaisesti rajaton, muitta tarjous kuitenkin käsittäisi 1980-luvun rakennustietämyksen mukaisesti rakennetun ulkovuokrauksen päivittämisen vastaamaan 2020-luvun rakennustapaa, jolloin Samu-setä saisi täysin uuden ulkovuorauksen uudella täydellä elinkaarella. Tasonparannuksen huomioiden perustelluksi korjauskustannukseksi on katsottava 50 % ko. määrästä 14.391 euroa eli 7.195,50 euroa.
Puisen ulkoseinäverhouksien käyttöikä on noin 50 vuotta. Kun vaadittu määrä 21.351 euroa jaetaan 50 vuodelle, seinän laskennallinen arvon aleneminen on 427,02 euroa vuodessa. Puuosien käyttöikää on kaupantekohetkellä ollut jäljellä 17 vuotta, joten perustelluksi korjauskustannukseksi on katsottava enintään 17 x 427,02 euroa eli yhteensä 7.259,34 euroa.
Myöskin katon osalta Samu-sedällä on ennen kaupantekoa ollut tieto vesikaton kunnosta, joten sen osalta kyseessä ei voi olla salainen virhe. Kuntotarkastuksessa on todettu yläpohjan tuulettuvuuden parantamistarve ja lisäeristyssuositus. Tiilikate on todettu puhdistetun ja pinnoitetun vuonna 2015. Edelleen on annettu kehotus tarkastaa katon kunto vuosittain. Kuntotarkastuksessa ei ole tehty havaintoja veden valumajäljistä ikkunoiden kohdalla. Samu-setä on kauppakirjassa todetuin tavoin hyväksynyt kohteen kuntotarkastuksen mukaisine puutteineen. Ostajan teettämässä Bradon tutkimuksessa todetut veden valumajäljet ovat syntyneet kiinteistökaupan jälkeen.
Tiilikatteen käyttöikä on noin 45 vuotta. Heikommin tuulettuvissa yläpohjarakenteissa, kuten ko. rakennuksessa on, käyttöikä on lähempänä vaihteluvälin alarajaa. Kiinteistökaupan aikaan rakennuksen yläpohja ja vesikatto on ollut 33 vuotta vanha ja siten tiilikatteen käyttöikää on ollut jäljellä 12 vuotta. Lakimieheni laatiman valituksen mukaan en voi vastata katon uusimisesta aiheutuneista kustannuksista, koska katto on jo kaupantekohetkellä ollut elinkaarensa lopussa. Lisäksi ostaja on ennen kauppaa ollut tietoinen tuulettuvuuden parantamistarpeesta ja lisäeristyssuosituksesta ja hän on hyväksynyt kohteen kuntotarkastuksessa todettuine puutteineen.
Rakennuksen ikääntymisestä ja tavanomaisesta kulumisesta aiheutuvat korjaustarpeet eivät kuulu myyjän vastuulle. Ostajan on varauduttava ikääntyneen talon huoltoon ja peruskorjauksiin.
Kiinteistökaupan kuntotarkastuksessa on todettu, että yläpohjarakenne tuulettuu tyydyttävästi, mutta sen tuuletusta on kuitenkin hyvä parantaa ja rakenteen eristevahvuutta on hyvä lisätä. Samoin tilaan sijoittuvat putket tulisi eristää ja yläpohjatilan ikkunaluukku tulee pitää tiiviinä. Kuntotarkastuksessa on myös todettu, että tiilikate on vuonna 2015 puhdistettu ja pinnoitettu.
Olohuoneen katto on rakennuksen piirustusten mukainen. Ostajan teettämässä Bradon tutkimuksessa on todettu, että olohuoneen yläpohjarakenteen eristeissä ei ole kosteutta. Puurakenteessa on ollut hieman vanhoja kosteusjälkiä. Mineraalivillassa ei ole ollut mikrobikasvustoa. Rakenteessa ei ole ollut asianmukaista tuuletusrakoa. Tuuletusraon puute on em. tavoin todettu jo kuntotarkastuksessa ja siten ollut Samu-sedän tiedossa jo ennen tämän teettämää tutkimusta.
Kaikki olohuoneen katon korjaustoimenpiteet on otettava huomioon kiinteistön tasonparannuksena. S*****moisen kirjallisiin todisteisiin sisältyvän työselosteen mukaan hän olisi laskemassa olohuoneen sisäkattoa. Lakimieheni toteaa valitushakemuksessa, että sisäkaton korkeus on rakennuksen ominaisuus eikä virhe, jonka perusteella en olisi velvollinen kustantamaan kantajan tekemiä muutoksia. Tuntuisi kyllä hyvin vaikealta ymmärtää, että selkeästi näkyvillä ollut olohuoneen korkea katto näyttävine kattoparuineen, johon ostaja nimenomaan ihastui, voisi mitenkään olla salainen virhe. Käräjäoikeuden tuomarin mukaan näin kuitenkin oli. Toivotaan, että hovissa asia nähdään toisin.
Maakaaren mukaan ostaja ei voi laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä tai josta voidaan hänen olettaa tienneen kauppaa tehtäessä.
Minut tuomittiin käräjäoikeudessa korvaamaan Samu-sedän selvittely- ja oikeudenkäyntikuluja 2/3 eli vaaditusta 22.603,22 eurosta 15.068,81 euroa. Lakimieheni laatiman valituksen mukaan ”On perusteetonta, että Torikka velvoitettaisiin korvaamaan S*****moisen selvittelykuluja, jotka ovat syntyneet sellaisten asioiden selvittelystä, jotka ovat jo olleet osapuolten tiedossa kaupantekohetkellä tai kun S*****moinen on selvittänyt sellaisia seikkoja, joista ei ole löytynyt virheitä eikä tämä siten ole esittänyt niiltä osin mitään vaatimuksia.” Ai että, tämä kuulostaa järkipuheelta pitkään aikaan. Tuntuu hyvältä vaihteeksi lukea tekstiä, joka on minun puolellani.
Samu-sedän vaatimuksista käräjäoikeudessa menestyi vain noin 53–54 %. Hän voitti ainoastaan kanteen perusteen osalta, mutta hävisi tasonparannuksen osalta. ”Koska kanne on menestynyt perusteeltaan ja määrältään vain osittain, on täysin perusteetonta asettaa Torikka korvausvelvolliseksi vastapuolen oikeudenkäyntikuluista osaksikaan.”
Erittäin vakuuttavaa. Onpa jännä nähdä kuinka tässä käy!
Ei kertonut katuvansa
Lakimieheni muistutti valituksessamme myös, että ostaja on koulutukseltaan puutekniikan insinööri, joten hänellä on koulutuksensakin puolesta ollut kuntotarkastusraportti tarkasti lukemalla ja ennen kauppaa rakenteita avaamalla mahdollisuus ja tietotaito huomata kiinteistön korjaustarpeet. Kuten jo sain palautettakin tästä valituksemme lempikohdasta, niin eihän koulutuksella tietenkään sinällään ole merkitystä. Jos olisi, niin olisin varmaankin jo voittanut tämän casen. Tuntui kuitenkin hyvältä, että koulutus nostettiin esiin, sillä Samu-setä sanoi luottaneensa minuun, vaikka oma ammattini ei liippaa edes läheltä.
Kokeeko Samu-setä todella ansainneensa kolmasosan palkastani seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan, koska talosta ei ollutkaan uusittu ulkoseiniä ja kattoa? Onko hänellä kuukausittain voittajafiilis, jos saisi minulta vietyä sen muutaman satasen, mitä olen onnistunut saamaan kaiken hävityksen jälkeen jäämään viivan yläpuolelle voidakseni tarjota lapsille muitakin kokemuksia kuin menetyksiä?
En pääse yli tuosta Samu-sedän todistuksessaan hokemasta luottamuksesta. Hän toisti usein, että hän luotti myyjään. Se vainoaa minua. Siis missä asiassa hän koki epäonnistuneesti luottaneensa minuun? Hän luotti puutekniikan insinöörinä siihen, että minä olisin kyennyt näkemään mahdolliset piilovirheetkin? Mitä sellaista minä hänelle lupasin, ettei hän voinut siihen luottaa? Saatoin kyllä sanoa, ettei ole remonttihuolia. Niin, tarkoitin, ettei tarvitsisi saman tien uusia keittiötä, kylppäriä, putkia ja salaojia. En tietenkään ole voinut luvata, etteikö 40 vuotta vanhaan taloon tarvitsisi enää koskaan tehdä mitään tai ettei siitä tarvitsisi pitää huolta. TM Rakennusmaailman mukaan julkisivuremontti on taloyhtiöissä yleensä ajankohtainen kun rakennus on 30-40 vuotta vanha. Kun julkisivusta on pidetty hyvää huolta koko, sen elinikää saadaan jatkettua jopa 20 vuodella. Aivan. Tätähän minä pyysin kehottaessani lisäämään tuuletusta, eli pitämään julkisivusta hyvää huolta. Jos hän ei sitä ole viiteen vuoteen tehnyt, ja näin ollen itse laiminlyönyt kunnossapidon, niin ihan älytöntä haastaa myyjä oikeuteen vastuu vuosien viimeisinä kuukausina saadakseen rahaa julkisivuremppaan. Laiskuus tulee kaikille kalliiksi.
Yksi kysymys. Kun kuntotarkastus on suoritettu rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita kohtia ei kuntotarkastaja Puttonen ole katsonut tuolloin huolestuttavaksi, niin luottaisitko sinä tähän ostaessasi vanhaa hometaloa? Tätä olen rehellisesti kysynyt itseltäni monesti. Miten minä olisin ostajana toiminut? Miten sinä rakas blogini lukija olisit ostajana toiminut? Eikö ole hieman outoa, jos olet valmis maksamaan 260 000 euroa 80-luvun talosta talosta homehistorialla, mutta et 60 euron lisäkulua rakenneavauksesta ulkoseiniin, joille ei ole tehty mitään? Ainakin nykytiedolla, en ikinä ostaisi hometaloa, jonka kaikkia rakenteita ei olisi avattu. Ostaja olisi ennen kauppaa halutessaan voinut pyytää rakenteita avattavaksi niiltä osin kuin kuntotarkastuksessa oli huomioitu mahdollisia puutteita, mutta hän ei tällaista pyyntöä esittänyt. Hän avasi rakenteita vasta noin kolme vuotta kaupanteon jälkeen. Mutta hei, hänhän luotti myyjään! Hän luotti, että tietäisin talosta kaiken, koska olin tehnyt sisäpuolelle laajan remontin. Minä, kahden lapsen juuri leskeksi jäänyt yh-äiti, joka en ollut taloa rakennuttanut, enkä ole rakennusalan ammattilainen. Oliko tämä odotus todella kohtuullinen?
Maakaaren säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan ostajan on suoritettava kiinteistön tarkastus tavanomaisella huolellisuudella, jota voidaan yleensä olettaa käytettävän arvokasta omaisuutta hankittaessa. Ostaja vastaa omasta huolimattomuudestaan, jos kaikkia merkittäviä ominaisuuksia ei ole liian nopeasti ja puutteellisesti suoritetussa tarkastuksessa selvitetty.
Käräjäoikeus totesi, että olin ennen kauppaa antanut ostajalle kaikki kiinteistön tarpeelliset tiedot ja että näistä tiedoista lukemalla olisi selvinnyt mm. se, että ulkoseinärakennetta ei ollut remontoitu. Kohteen markkinoinnissa on kiinteistövälittäjän toimesta käytetty mainoslausetta ”salaojista kattoon remontoitu”. Samassa yhteydessä on annettu tiedot suoritettujen remonttien laajuudesta yksityiskohtaisella dokumentaatiolla, johon oli mm. kuvattu kaikki työvaiheet. Ostaja on siten tiennyt kauppaa tehdessään, että mm. katto oli huollettu ja kattotiilet olivat pinnoitettu ja että katto muutoin, yhdessä rakennuksen ulkoseinäverhouksen ja yläpohjarakenteiden kanssa olivat alkuperäisiä. Ennen kiinteistökauppaa ostajalle on annettu suullinen selvitys ja kaikki kirjallinen materiaali sisäilmaselvityksineen ja remonttiselostuksineen.
Vastoin edellä mainittua käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että kyseessä on ollut salainen virhe, josta kummallakaan osapuolella ei ollut tietoa eikä ostajalla siten selonottovelvollisuutta. Käräjäoikeuden perustelut ovat tältä osin ristiriitaiset.
Maakaaren mukaan ostaja ei voi laatuvirheenä vedota seikkaan, joka olisi voitu havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan tekemistä tai josta voidaan hänen olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Kiinteistökaupassa myyjän yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta on kestämätöntä, että ostaja voi menestyksekkäästi saada salaisen virheen perusteella hinnanalennusta sellaisista seikoista, jotka on selkeästi todettu ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa olemassa oleviksi.
Hän ei ole kertonut katuvansa talon ostoa. Hän kutsuu sitä yhä rakkaaksi kodikseen. Hän ei ole kertonut katuvansa oikeusprosessin käynnistämistä, mutta uskon hänen aliarvioineen henkiset varani ja yliarvioineen taloudelliset varani. Olisi mielenkiintoista tietää, etenkin nyt kun tulen kirjoittamaan tästä taistelusta vielä ainakin vuoden, olisiko hän valinnut toisen tien, jos tietäisi sen mitä nyt tietää. Väitteeni on, että elämässä on muita rahaa merkityksellisempiä arvoja ja vaikuttimia. Mieluummin röyhistän rintaani hävinneenä tämän taiston, kun tuulettaisin Samu-sedän sijassa voittoa, jolla hän ei saa muuta kuin vietyä luottotietoni. Tai no, tokihan hän voi saada rahaakin, mutta sekin tiliytyy hänelle pienissä kk-erissä palkastani. Minua kiinnostaisi saada tietää, synnyttääkö tämä kuukausittainen muisto minusta hänelle voittajafiiliksen? Kokeeko hän todella, että se on rahaa mikä hänelle kuuluu, koska en ollut remontoinut taloa kokonaan uudenveroiseksi? Onko hän ajatellut edes pientä hetkeä, että tämä asia olisi kannattanut hoitaa toisin? Tätä oivallusta peräänkuulutan koko tässä blogissani.
Väitän, että lottovoittokaan ei tee niin usein voittajaa onnelliseksi mitä odotetaan. Lottoraha ei ole ansaittua rahaa, mitä Suomessa perinteisesti arvostetaan. Se on tavallaan muilta vietyä rahaa. Kokeeko Samu-setä todella ansainneensa kolmasosan palkastani seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan, koska talosta ei ollutkaan uusittu ulkoseiniä ja kattoa? Onko hänellä kuukausittain voittajafiilis, jos saisi meiltä vietyä sen muutaman satasen, mitä olen onnistunut saamaan kaiken hävityksen jälkeen jäämään viivan yläpuolelle voidakseni tarjota lapsille muitakin kokemuksia kuin menetyksiä? Velkajärjestely-haaveesta jouduin luopumaan, sillä siihen tarvittaisiin kaikkien velkojien suostumus. Sen verran mitä olen tässä oppinut Samu-setää tuntemaan, hän ei ole sellainen ihminen, että suostuisi siihen, koska saisi silloin vähemmän rahaa.
(Ps. Laskin, että jos eläisin 95-vuotiaaksi, kuten mummuni, niin tulen menettämään vuosien saatossa melkein 200 000 leskeneläkkeitä, koska menin uudelleen naimisiin ja leskeneläke päättyi. Tuo summa olisi voinut olla syy pysyä naimattomana, mutta kaikkea ei voi mitata rahassa eikä elämää voi laskelmoida. Jos Samu-setä laski saatavansa leskeneläkkeitteni varaan, niin olipas muuten tuuri, että satuin menemään naimisiin enkä saa enää eläkettä. En tosin tiedä, oltaisiinko leskeneläkettä voitu ulosmitata? Ilmeisesti kyllä. )
Kulttuurimme etsii usein enemmän syyllisiä ratkaisujen sijaan. Samu-setä kuvitteli ostavansa remonttivapaan kodin. Ja nyt häntä toki harmittaa, kun täytyykin tehdä remonttia. Pielessä tässä on kuitenkin enemmän asenne kuin remonttitarve. Tämä koko case kertoo Samu-sedästä enemmän kuin mistään muusta. Se kertoo lyhytnäköisyydestä ja ajattelemattomuudesta, mitä minun on vaikeampi sulattaa kuin käräjäoikeuden tuomiota. Samoin kuten Samu-sedän lakimies Tero Lakka tökkäsi muurahaispesään provosoituessaan blogistani ja lähtiessään kirjoittelemaan tunnekuohussa lauantai-iltana uhittelevia viestejä julkisesti someeni. Kun hän huomasi somen voiman haitallisena itselleen (tai saatuaan kriisiviestintä opastusta), hän sentäs tajusi hoitaa asian niin fiksusti kun siinä vaiheessa enää oli mahdollista. Hän laittoi minulle sovittelevan sähköpostin, jossa muun muassa kysyi, haluaisinko tavata ja jutella asiasta. Miettikää, kun olisimmekin lähteneet hänen kanssaan yksille töiden jälkeen tätä puimaan. Melkein harmittaa, että jätin tämän tilaisuuden käyttämättä.
Samu-setä sen sijaan ei ole kertonut katuvansa. Toivon, hänen kuitenkin edes jossain kohtaa miettineen, kannattiko tähän farssiin ihan oikeasti lähteä. Toki Samu-sedän tilanne on ongelmallisempi. Hän on puun ja kuoren välissä, koska on tehnyt itselleen jo niin paljon laskua. Haluaisin ihmisten kuitenkin yleisesti punnitsevan vaihtoehtoja hakiessaan tunnekuohussa itsekkäästi oikeutta. Kuten esimerkiksi kannabiksen laillistus, kaikki mikä saattaa kuulostaa järkevältä ja jopa perustellulta, ei vain välttämättä ole mahdollista. Aina pitäisi osata miettiä hieman pidemmälle, eikä mennä uhmakkaana oma etu edellä. Karma monesti hoitaa niin, että ahneus osuu lopulta omaan nilkkaan.
Lue mistä kaikki tämä hulluus lähti, tästä Inhimillinen virhe -blogilinkistä!
0 Kommentit