Oksensin juuri.

Tänään kun tätä kirjoitan on 8. helmikuuta 2023. Tällä päivämäärällä Akin kuolemasta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Kirjoitan Levillä ystäväni mökillä ja yritän ymmärtää, että esikoiskirjani on nyt valmis. Nämä olosuhteet olivat välttämättömät tämän totuuden sisäistämiselle, sillä olen rehellisesti sanottuna melko kauhuissani. Kuten kustantajanikin sanoi, nämä viikot juuri ennen kirjan julkaisua ovat kirjailijalle yleensä ne pahimmat. 

Mietin, mitä sitä oikein on tullut tehtyä?

Mitä kirjan julkaisusta seuraa? Mitä, jos siitä ei seuraa mitään?

En voi muuttaa muistojani kenenkään mieliksi. Kaikelle sille, mikä kirjassani kerrotaan, on olemassa perustelut.

Yliajattelun lopettaminen on vaikeaa. Enää en voi tehdä mitään, joten en halua myöskään muistaa enää mitään, enkä oivaltaa enää mitään. Nyt täytyy vain hyväksyä, että kirja on läpileikkaus niihin muistoihini, jotka kykenin tässä 1,5 vuoden kirjoistusprosessissa muistamaan. Voi olla, että tulen muistamaan vielä paljon sellaista, minkä unohdin kertoa ja sitten se vain on niin. Ei mikään tuotos ole täydellinen. Ei täydellisesti peruskorjattu kasaritalo eikä sydänverellä kirjoitettu esikoiskirja. Ja pitää muistaa, että vaikka Rakas katastrofini onkin hyvin elämänkerrallinen teos, se ei kuitenkaan ole varsinainen elämänkerta. Kirjassa keskitytään keskeisimpiin katastrofeihini, mutta paljon jäi vielä ulkopuolellekin. Tiivistäminen on vaikeaa, mutta olen opetellut sitä, ja luotan, että sain mukaan kyllä kaiken oleellisen. 

Muistelmat ovat aina myös tulkintaa. Olen kirjoittanut minun totuuteni. Jos valehtelee, pitää olla hyvä muisti. Minulla ei ole, joten on ollut helpompaa puhua totta, vaikka totuuteni on koettu joskus provosoivanakin. Itse koen, että päinvastoin totuuteni on provokaation synnyttämää. Se on myös väkevin puolustukseni häpeälle, syyllisyydelle sekä sananvapaudelle. Luotan, että totuuteni ei voi satuttaa minua, koska sen minkä kikkailussa häviää, voittaa puhtaalla omallatunnolla. Uskon, että myös Akilla oli kuollessaan puhdas omatunto. Nyt yritän antaa itselleni luvan lomailla puhtaalla omalla tunnolla. 

Tällä kuormalla loman pitää kestää vähintään viikko, että mielen onnistuu rauhoittamaan. Ennen pohjoiseen palautumaan pääsemistä, oli kirjan promoviikko Helsingissä. Se otti koville. Pitkän intiimin kirjoitusprosessin jälkeen tuntui hurjalta alkaa puhua siitä medialle ääneen. Radiossa sanojaan ei myöskään voi hioa enää samoin kuin kirjaprojektissa. Tunteet näissä tilanteissa yllättivät ja päädyinkin vollottamaan valtakunnallisessa radiossa. Huomasin myös, että ääneni on jännittyneenä oudon pirteä. Kuulostinko jo jopa liian pirteältä puhuessani kuolemasta? Ehkä sittenkin on ihan hyvä, että myös itkin. Ilmoitan, milloin voitte kuunnella pirteilyni ja pillitykseni, kun nauhoitus tuutataan eetteriin. 

Elämäni ääripäät peilaavat toisiaan kerronnassani ja kuvaavat kipuiluani kahden erilaisen maailman välissä. Konkretia kuvaa millaisissa tilanteissa traumani aktivoituivat.

Radiolla muistui väkisin mieleen myös muunlaiset muistot. Tunsin olevani äänessä niin sanotusti toisen tontilla ja valehtelisin jos väittäisin, etten olisi tuntenut painetta vaieta. Jouduin muistuttamaan itseäni, että en voi muuttaa muistojani kenenkään mieliksi. Kaikelle sille, mikä kirjassani kerrotaan, on olemassa perustelut. Ne perustelut riittävät ainakin itselleni oikeuttamaan sen, minkä julkisesti olen valinnut kertoa. Elämäni ääripäät peilaavat toisiaan kerronnassani ja kuvaavat kipuiluani kahden erilaisen maailman välissä. Konkretia kuvaa millaisissa tilanteissa traumani aktivoituivat. Tämä kyseinen haastattelutilanne oli yksi sellainen ja hetken mieleni teki juosta karkuun. Jouduin muistuttamaan itseäni, että myös minun tarinani ansaitsee äänen, vaikkeivat kaikki siitä pitäisikään.

Olen joutunut vastuuseen monesta asiasta tahtomattani. Elämässäni on ollut paljon sellaista, mihin en ole voinut vaikuttaa, mutta myös paljon sellaista, johon olen vaikuttanut. En halua, että tämä on mikään uhritarina. Kirjassa pyrin ottamaan vastuuta kuvaamistani konflikteista. Jos elämä onkin ollut minulle kohtuuton, olen kirjan myötä ymmärtänyt olleeni myös itse kohtuuton. Kohtuuttomuuden kokemus synnyttää kapinaa. On hyvä muistaa, että me silloiset emme ole samat enää, mutta emme me voi sen vuoksi myöskään kieltää sitä, mitä joskus olimme. Kipukohdista on tärkeä puhua voidaksemme ymmärtää, miksi tietyt asiat ahdistavat meitä yhä tänä päivänä. Kirjan motiivi on kuitenkin tulevaisuudessa, ei menneisyydessä. 

Rätisevää takkatulta on terapeuttista tuijottaa. Se tuntuu hypnotisoivalta. Luonto kurkkii isoista kelohirsien ympäröivistä ikkunoista sisään, tunnen olevani enemmän kotona kuin pitkään aikaan missään. Olen valtavan kiitollinen ystävälleni mökkilainasta, jonka ansiosta pääsimme pakenemaan pohjoiseen. Tämä loma tuli enemmän tarpeeseen kuin koskaan, vaikka päädyinkin kirjaimellisesti oksentamaan stressin pois. En tiedä oliko se oksennustautia tai oikeasti stressin purkautumista. Toisaalta kukaan muu ei oksentanut, että epäilen jälkimmäistä.

Tajusin, että olin vaipumassa tilaan, johon ei enää auttaisi kuin raju interventio. Onneksi olosuhteet mahdollistivat tehokkaan väliintulon. Ystävän mökillä on huikea poreamme Lapin tykkylumipuiden keskellä, jonne Jari minut raahasi. Hän valvoi, että laitoin pipon päähän ja kävi sitten hakemassa minulle lasin skumppaa. Liikuttavaa huolenpitoa. Siellä kun sitä lillutteli luontoa ja tähtikirkasta pakkastaivasta, niin muisti miten pieniä ihmisen murheet ovat maailmankaikkeuden keskellä. 

Seurasin puissa leikkiviä oravia ja annoin itselleni luvan unohtaa kaiken, jopa sen yhden asian, josta vielä en saa tarkemmin kirjoittaa. Ostaja/Kantaja/Asianomistaja on valinnut jatkaa taistelujamme kiinteistökauppariidan voitettuaan vielä rikosoikeuden puolella ja toki siksi elämäni häiriötila yhä jatkuu. Uusia katastrofeja on täten tulossa ja niidenkin kanssa täytyy vain sopeutua elämään. Sitähän se elämä joka tapauksessa on, jatkuvaa sopeutumista. Kerron rikosasiasta Hometalo-kategorian puolella sitä mukaan kun siitä on laillista tiedottaa. Luotan kuitenkin siihen, että minulla on ollut oikeus käsitellä elämääni merkittävästi vaikuttavia asioita siten kuten olen tehnyt, etenkin kun käsiteltävä asia on ollut yhteiskunnallisesti merkityksellinen. Jos näin ei ole, johtaa se vaaralliseen ennakkosensuuriin ja sananvapauden kohtuuttomaan rajoittamiseen. 

Esikoiseni vala sattui lomaviikkomme perjantaille, mutta onni on joustava mökinomistaja, jonka kanssa voi räätälöidä loman kestoa toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan. Onnistuimme sumplimaan siten, että saimme viettää täällä perillä kokonaisen viikon. Lomasta nauttii tuplasti silloin, kun tuntee, että omistaja aidosti välittää vieraiden viihtymisestä. Pojan vala sattui olemaan Ylivieskassa, mikä sattui sopivasti paluumatkamme varrelle. Hurja tunne katsoa häntä siellä seisomassa asennossa sotamiehenä tuona samalla viikolla ja samana viikonpäivänä perjantaina, jona hänen isänsä kymmenen vuotta sitten kuoli. Taas tuli itku. 

Juuri nyt tulevaisuuteni on vain maaliskuuhun saakka. En osaa sopia mitään kirjan julkaisun jälkeiselle ajalle. En tiedä muuttuuko kaikki vai muuttuuko mitään. Haaveilen siitä, että kirja löytäisi oikean yleisönsä. Haaveilen, että se onnistuisi osaltaan murtamaan tabuja ja loisi siten kivulleni merkityksellisyyttä. Haaveilen, että saisin kokea avoimuuteni olleen hyödyllistä. Haaveilen, että kirja avaisi uusia ovia ja tasoittaisi tietä tulevaisuuteen. Enkä tarkoita pelkästään isoja myyntilukuja, vaikka sanoinkin erään naistenlehden haastattelussa, että haaveilen myös siitä, että voisin vielä joskus rentoutua taloudellisesti. Kiitos hometalohelvetin ja hinnanalennus tappion sellaista päivää tosin tuskin tulee ja sekin on ihan ok. Onneksi onnellisen elämän ei tarvitse aina olla taloudellisesti nousujohteinen projekti. Odotan tyyntä, mutta odotan myös myrskyä. Meill´ on täydellinen elämä, täynnä kirjan aiheita. Odotan täydellistä myrskyä hyvässä ja pahassa. Nyt täydellinen onneni on saada olla Levillä tilanteesta huolimatta, mikä todistaa sen, että avoimuus on rahaa väkevämpi voima. Arvokkainta elämässä ei ole se mitä omistat, vaan se keitä sinulla on ympärilläsi ❤️ 

Kiitos Levin Tuike ja Keinuhonka Villas