Tämä teksti on Hometalo-katerorian 19. blogiteksti. Teksti sisältää viittauksia aikaisempiin tapahtumiin, joita en avaa enää uudelleen tässä tekstissä. 

Näin kesän kynnyksellä tuntuu hyvältä tehdä eräänlainen tilannekatsaus ja vähän jo myös välitilinpäätös tälle älyttömälle farssille. Ostajan valitus ja ongelmien keksiminenhän alkoi keväällä 2018. Nyt keväällä 2021 minua on ulosmitattu neljä kuukautta. Summa on tippunut melkein 300 tuhannen ensisijaisesta vaateesta 60 tuhanteen. Hovioikeuden käsittely 24.8.2021 todennäköisesti lopettaa tämän hulluuden tavalla tai toisella. Ellei, niin olen valmis hakemaan valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Mutta tässä tekstissä nyt listattuna 12 kohtaa käsittämättömyyksiä ja 12 kohtaa, jotka tuntuvat kaiken keskellä hyviltä. Luettelossa eivät missään nimessä ole kaikki casen hulluudet ja hauskuudet, vaan listaan nyt vain ne, jotka ovat mielessäni tällä hetkellä päällimmäisinä. Alotetaan miinuksista.

Se, mikä tässä tuntuu käsittämättömältä:

  • Se, ettemme me kumpikaan, minä tai ostaja Samuli Saastamoinen, hyödy tästä taloudellisesti missään vaihtoehdossa mitään. Pahimmillaan maksumiehiksi päätyvät veronmaksajat. Lakimiehet ovat ainoat, jotka voittavat. 
  • Se, ettei talo ole edes homehtunut uudelleen, mutta Saastamoinen on pilannut talon maineen. Sen myyminen on nyt todella vaikeaa. 
  • Se, että ostaja ei ole käsittänyt 80-luvun talossa olevan 80-luvun ulkoseinät ja 80-luvun katon. Katto on ehdottomasti jo pian elinkaarensa päässä. Miksi minun pitäisi maksaa ostajalle uusi katto vanhaan taloon?
  • Se, että Saastamoisen lakimies Tero Lakka otti casen henkilökohtaisesti ja uhitteli minua somessa julkisesti. Hän uhkasi myös lähettää tekemänsä rikosilmoituksen blogistani tai/ja tulevan tuomioni (en enää edes muista kumman vai oliko siinä molemmat) sponsoreilleni, joita minulla ei edes ole. Hän uhkasi myös lihavoida nimeni lehtijutuissa, joita minusta antaisi. Totta kai nimi pitääkin aina lihavoida. En ymmärtänyt, miksi minua pitäisi pelottaa nimeni lihavoiminen? Minäkin lihavoin hänen nimensä tässä.
  • Se, että vastapuoli syytti harhaanjohtavasta markkinoinnista, koska sanoin talon olevan täydellisesti peruskorjattu, kuten se oli. Eli sähköt, putket, salaojat eristyksineen, kylppäri, keittiö check. Miksi Saastamoinen ei huolehtinut selonottovelvollisuudestaan ulkoseinien suhteen? Minähän kehotin erityisesti kiinnittämään niihin huomiota. Niitä olisi ollut vaikea piilottaa pimeälläkään. Hänhän tosiaan on syyttänyt minua kuntotarkastuksen teettämisestä pimeällä sen vuoksi, etteivät ulkoseinät näkyisi. Vaikka olin ennen kauppaa nimen omaan kehottanut lisäämään niiden tuuletusta. Miksi hän ei itse huolehdi omasta talostaan? En ymmärrä.
  • Se, että kuntotarkastaja Mikko Puttonen leikki paniikissa tuomaria ja todisti huolimattomuutensa piilovirheiksi. Ellei hän näe jotakin yhtä eristämätöntä teräspalkkia välikatolla, niin tekeekö se siitä piilovirheen? Miten palkki oli mahdollista havaita parin vuoden päästä? 
  • Talossa remontoimatta jäänyt 20% on tietysti yhä tehty 80-luvun rakennustavan mukaan. Nykyaikaan päivittämäni 80 prosentin lisäksi ostaja Saastamoinen päätti haluta kaksi vuotta kauppojen jälkeen, että minun olisi maksettava koko talo uudenveroiseksi?
  • Se, että Saastamoinen viestitti valheellisesti käräjäoikeudessa, että rakennusvalvonta jotenkin edellyttäisi ko. päivitystä ja remonttia. Rakennusvalvonta kielsi ottaneensa tällaiseen asiaan kantaa. Ostaja Saastamoinen myös väitti hallussaan olevan hyväksytyn rakennusvalvonnan suunnitelman, mitä itse asiassa ei ole yhä tänä päivänäkään olemassa. Tämän virheen myöntää myös Saastamoisen oma asianajaja Lakka.
  • Se, että käräjäoikeus tuomitsi minut maksamaan 60 tuhatta perustuen tarkistamattomiin faktoihin. Ja että perintä aloitettiin, vaikka tuomio ei ole vielä hovin valitusluvan myötä lainvoimainen ja vaikka vastapuolikin myöntää virheen tuomiossa. Minulta ulosmitattaan kuukausittain nettona 940 euroa.
  • Jos ostaja todella olisi asumisterveydestä huolissaan, miksi hän yhä asuu talossa uusperheensä kanssa? 
  • Se, että minun pitää maksaa todistajien palkkioita ja oikeudenkäyntikuluja oikeudenkäynnistä, johon en yhäkään katso edes liittyväni mitenkään. En ole tätä taloa rakentanut, enkä voi olla vastuussa rakennusratkaisuista, joita on tehty ollessani hiekkalaatikolla. Se, että kuka vaan voi mielivaltaisesti haastaa toisen oikeuteen ja aiheuttaa hänelle vararikon omassa paniikissaan ja lyhytnäköisyydessään? 
  • Se, että ostajan sisko pyytää, että jättäisin hänen veljensä rauhaan. Kumpikohan meistä tämän aloitti? Ehkä minunkin olisi pitänyt pyytää häneltä, että hänen veljensä jättäisi minut rauhaan, eikä soittelisi kännissä öisin, eikä lähettelisi joka joulu uutta älytöntä haastetta, joissa vain tekaistut ongelmat vaihtuvat, eikä pilaisi lasteni tulevaisuutta? Sisko ajattelee, että haluaisin tällä taistelullani huomiota. En halua huomiota, haluan oikeutta. Minulle pitäisi siskon mukaansa riittää uimapukukuvani ja se, että olen näyttävä nainen. Eli jos en olisi näyttävä nainen, saisin puolustaa lasteni tulevaisuutta ja taistella hyväksyttävämmin myös oikeussalin ulkopuolella? Miksi hänen veljensä sitten haluaa nyhtää meiltä tuhkatkin pesästä, vaikka on komea mies? Erikoinen logiikka kerta kaikkiaan. Haluan oikeutta, riippumatta siitä miltä näytän. Oikeuteen pitäisi kaikilla olla oikeus ulkonäöstä riippumatta. 

Se, mikä tässä tuntuu hyvältä:

  • Remonttini ei ole pettänyt ja talo on terve asua.
  • Se paradoksi, että koska talo on vienyt meiltä jo kaiken, mennyt tragedia on kääntynyt suojakseni. Kun tilillä ei ollut 60 tuhatta mitä viedä, kuten ostaja Saastamoinen ilmeisesti kuvitteli, eivät lapset menettäneet perintöään. (He menettivät sen jo silloin, kun heidän isänsä kuoli ylivelkaisena eikä perittävää jäänyt. Ja lopullisesti silloin kun myydessäni henkivakuutusrahoilla remontoidun kotimme 40 tuhatta alkuperäistä pyyntihintaa edullisemmin ostaja Saastamoiselle.)
  • Olen päässyt talosta eroon. Se on jotain niin vapauttavaa ja voimaannuttavaa, ettei mitään rajaa. Kukaan ei voi pakottaa minua enää asumaan siinä talossa, vaikka ostaja halusikin purkaa kaupat. 
  • Myyjän viiden vuoden vastuuni on vihdoin päättynyt, eikä ostaja voi enää valittaa uusista asioista.
  • Hovioikeudessa mikään tuomio ei voi enää pahentaa tilannettani nykyisestä.
  • Bloggaan totuuden ja se on paras aseeni. Minua ei voi uhkailla julkisuudella, kuten vastapuolen lakimies yritti, koska avaan kaiken tähän tapaukseen liittyvän itse, oli se etuni tai ei. Olen läpinäkyvä, sillä minulla ei ole mitään salattavaa tai hävettävää. Blogin avulla on myös löytynyt mahtavia ammattilaisia auttamaan hoviin valmistautumisessa täysin ilmaiseksi!
  • Tapaus tosiaan synnytti blogin ja blogi on synnyttänyt paljon upeita yhteistöitä, jotka ylläpitävät mielenterveyttäni kaiken tämän hulluuden keskellä. Ilman ostaja Saastamoista, en olisi nyt kirjoittamassa kirjaa enkä odottelisi mökille uutta pihasaunaa!
  • Olen saanut herätettyä keskustelua kohtuuttomasta myyjän viiden vuoden vastuuajasta. Olen parhaimmillaan voinut tarjota vertaistukea ja vähän ehkä viihdettäkin muille. 
  • Olen saanut ennen kaikkea kirjoittaa, mikä on minulle terapeuttista ja tärkeää.
  • Olen saanut taistella oikeuden puolesta ja kokea tulleeni kuulluksi. 
  • Teemme jutun Keskisuomalaiseen vielä ennen hovioikeuden käsittelyä, johon journalistin eettisen ohjeen mukaan pyydetään myös vastapuolen kommentit. Me Naisille olevan luvannut haastattelun hovin tuomion jälkeen.
  • Se, että uskon Samuli Saastamoisen oikeasti jo tajuavan, ettei talossa ole mitään hätää asua.