Yhteistyössä: www.vanlifefinland.fi

Matkailuautolla Lappiin talvella? Ensimmäinen ajatus oli helppous. Sitä seuraava hauskuus, ja sitten helpotus. Tämä ratkaisisi täydellisesti uusperhelomamme matkustushaasteen. Matkailuautoon mahtuisimme talvilomakamojen kanssa ongelmitta. Lapset voisivat pelata perinteisiä korttipelejä puhelimen tuijottamisen sijaan ja huoltoasemalta mukaan napattu ruoka voitaisiin nauttia koronaturvallisesti oman pöydän ääressä. Ja mikä hienointa, jo matka olisi odotettu osa lomaelämystä ja siten koko loma tuntuisi pidemmältä! Nerokasta. 

Karavaanareista liikkuu tragikoomisia tarinoita leirintäalueiden kommuunielämästä ja niistä lauletaan korneja lauluja siilien grillauksineen, mutta todellisuudessa liikkumistapa on luksusta.

Perillä meitä odotti mökki, eli autossa ei ollut tarvetta majoittua. Yöpyminen olisi kuitenkin ollut talvellakin mahdollista, sillä nykyaikaisissa matkailumenopeleissä voi käyttää lämmitykseen töpselin tehosteeksi myös kaasua. Yhdistelmäkäytön mahdollisuudesta on apua etenkin kovemmilla pakkasilla. ”Toki aina kun vain mahdollista kannattaa ensisijaisesti suosia sähkölämmitystä, jolloin kaasupullojen vaihto jää vähemmälle”, kertoo jyväskyläläinen lentäjä Antti Eirtovaara esitellessään uudenkarkeaa Adria Coral XL –matkailuautoa, jota hän vuokraa suoraan kotipihastaan. Kyljestä löytyvästä luukusta paljastuu kaksi kaasupulloa, joiden kulutus on vuokraajan vastuulla samoin kuten polttoaine. Kaikki muu kuuluukin sitten pakettiin: yksityinen liikkuva hotellihuone lattialämmityksineen ja reissukalusteineen. 

Kun matkailuliikenne pysähtyi maaliskuussa 2020 koronaan, Finnairilta lomautettu lentäjä ryhtyi luovaksi. Jotain tekemistä pitäisi keksiä ja parhaimmillaan sellaista mikä palvelisi myös muita. Asuntoautojen vuokrausbisnes syntyi todelliseen tarpeeseen. Eirtovaara tarjosi koteihinsa lukitulle kansalle vuokrattavan vaihtoehdon irtautua ahdistavasta arjesta turvallisesti. Karavaanikodilla pystyisi liikkumaan, vaikka karanteenissakin. 

Mitä tahansa vuokraajan perehdytyksessä keksinkään kysyä, Antilla oli siihen vastaus. Arki on suunniteltu sujumaan niukoissa neliöissä, joten itse ei tarvitse juurikaan ajatella. Reissuun voi lähteä rennoin mielin. Jääkaappi on tilava, joten kylmälaukun voi jättää kotiin. Valoisa vessa kauniine pesualtaineen on modernimpi mitä minulla kotona. (Valaistus oli niin hyvä, että säikähdin kulmakarvojani. En näe nyppiä niitä kotivessan valossa ikinä, joten rehotus oli melkoinen. Pinsetit siis reissuun mukaan!)  Myös suihku näytti houkuttavalta ja oikeasti käytettävältä. Aiemmilla asuntoautoreissuillani suihkut ovat olleet lähinnä tavarasäilytystä varten. Lämmitystapaa, vesisäiliön tilannetta, ja kaikkea mahdollista, säädellään digitaalisesta ohjauspaneelista. Kun auto on töpselissä, lattialämmitys tuo luksusta talvimatkailuun. 

Karavaanin kanssa lomaillessa asenne on kohdillaan ja kommelluksia jopa odotetaan.

Tänä päivänä matkailuautoja vuokraava VanLife Oy on harrastuspohjainen pienyritys, jonka tarkoitus on Eirtovaaran elannon sijaan elämysten mahdollistaminen ja parhaimmillaan työllistäminen. Leipä tulee jo taas lentämisestä, joten vuokraushinnat pystytään pitämään maltillisina. Kysyntää on ollut kuitenkin sen verran paljon, että poikkeustilanteen synnyttämä sivubisnes on saanut jäädä rullaamaan. Omaehtoinen karavaanikotoilu on tullut jäädäkseen.

Karavaanareista liikkuu tragikoomisia tarinoita leirintäalueiden kommuunielämästä ja niistä lauletaan korneja lauluja siilien grillauksineen, mutta todellisuudessa liikkumistapa on luksusta. Nykykalusto on kaukana komiikasta. Todellisuus ei mukaile myyttejä, joiden vaikutuksesta itsekin olin mieltänyt matkailuautoilun lähinnä kesälajiksi. Ehkä totuudenmukaisesti esitettynä karavaanarielämä ei kuitenkaan olisi yhtä rakastettavaa. 

Matkailuautolla mutka on mahdollisuus

Yleensä lomille ladattujen täydellisyyspaineiden sijaan huomasin rakastavani armollista ajatusta siitä, että asioita saa mennä pieleen. Karavaanin kanssa lomaillessa asenne on kohdillaan ja kommelluksia jopa odotetaan. Nelostielle saa levitä auton lisäksi lasten monopolit ja se vain naurattaa. Tai kuten Samuli Edelmann laulaa; ”Jos rengas puhkee, ratti puoltaa, Karavaanari sen huoltaa, Takakontist kaivan tunkin, Loppuu siinä huolet sunkin.” Matkailuautoelämä tarjoaa rentoa lomaa, joka yllättää positiivisesti, kun kaikki nykyaikaisella kalustolla toimiikin moitteetta. Matkailuautoillessa mutkat kuitenkin kuuluvat matkaan. Me piipahdimme muun muassa hetken mielijohteesta Ruotsin puolella Haaparannan Candy Wordissa tankkaamassa viikon lomakarkit! Vahva suositus! Spontaanit poikkeamiset milloin minnekin ovat juuri se lisä, mitä junalla tai lentokoneella matkatessa ei saa kokea. Ja muunlaistenkin mutkien sattuessa stereotyyppinen karavaanarikuski on rento tyyppi – kaikkien kaveri. 

Sitten vaan kimppagrillaamaan ja vertailemaan reittejä Lofooteille karavaanikansan sekaan.

Väitän, että ajatus pakata perhe liikkuvaan lomakotiin houkuttaa salaa niitäkin, jotka tyypillisesti kiroilevat teiden tukkojen takapuskurissa. Mielikuva matkata Norjan vuorille ja vuonoille matkailuautolla, joka tarjoaa muuttuvan maisemasviitin jokaiselle päivälle, kiehtonee kyynisempiäkin. 

Streotypinen negatiivinen suhtautuminen muuttuu nopeasti kivutessa näköalapaikalle teiden tukon etulinjaan. Tosin myytti teiden tukkimisestakin tulee todistettua liioitelluksi. Adriamme pysyi muiden mukana niin hyvin, etten muista ohitettiinko meitä oikeasti kertaakaan matkallamme Jyväskylä – Levi. Oletettu hitaus on todellista murheenaihetta enemmän myytti. Nykyaikaisen matkailuauton perää ei enää korista kasikympin lätkä, vaan sallitun sadan kilometrin tuntivauhti taittuu tasaisesti isoilla teillä. Kesällä päästellä saa normirajoitusten mukaisesti jopa 120 km/h siinä missä muillakin menopeleillä. 

Pienestä jännityksestä ja manuaalivaihteiden unohtamisesta huolimatta uskaltauduin rattiin (B-luokan ajokortti riittää). Ohjattavuus oli yllättävän hyvä. Kurveissa kun pikkusen kiersi ja huomioi siten pitkän peräylityksen, niin muutoin ajo vastasi henkilöautoa – paitsi näkymät olivat paremmat, ja fiilis! PMMP:n Matkalaulu soi ja me mimmien kanssa hoilasimme yhdestä suusta: ”Tytöt kuskina vaan silloin kun on hätätilanne! Perillä on tuolla edessämme jossain, Mennään, mutta ajetaan hiljempaa. Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan.” Opetin lapsille, että vastaantuleville karavaanikuskeille tulisi morjestaa, vaikken edes tiedä oliko tämä totta. Me suomalaiset rakastimme yhteenkuuluvuuden kokemuksia, joten me ainakin tervehtisimme toisia teiden tukkoja ylpeydellä! 

Pienemmillä tieosuuksilla, joita matkallemme sattui esimerkiksi Kolarista Leville, asuntoauto luonnollisesti tärisi lumiurissa jonkun verran. Ohjaaminen ei siitä kuitenkaan vaikeutunut, vaan vakaus säilyi läpi lumisten urienkin.  Pelkoni hallinnan menetyksestä oli onneksi vain teoreettinen. Auto ei liiraillut liukkailla kertaakaan. Huoltoasemilla tunsin outoa ylpeyttä astuessani ulos matkailuauton kodinomaisesta ovesta. En tiedä yhtään mikä tämä juttu oli. Olinko ylpeä enemmän kommuunihengestämme vaiko auton näyttävästä, mutta kuitenkin maanläheistä matkustusarvomaailmaa henkivästä ulkokuoresta. 

Takaosan takatalli eli auton koko pituudeltaan lävistävä säilytystila oli lämmin ja toimiva suksiboksi, josta monot sai laittaa jalkaan lämpiminä.

Pituutta matkailuautolla oli 7,5 metriä ja korkeutta 3,1. Oulussa päädyimme tekemään yhden uukkarin liian matalan tankkauskatoksen kohdalla, mutta muuten alkovi ei ollut edes lähellä ottaa osumaa. (Menopeli on vakuutettu, mutta tonnin omavastuu kuuluu luonnollisesti vuokraajalle.)

Mökin pihassa pidimme pientä peruslämpöä (noin 16 astetta) autossa koko viikon ajan. Takaosan takatalli eli auton koko pituudeltaan lävistävä säilytystila oli lämmin ja toimiva suksiboksi, josta monot sai laittaa jalkaan lämpiminä. Itselläni on niin tiukat laskettelumonot, etten edes saisi nilkkaa taittumaan niihin kylmästä jäykkinä. Aamuisin koko konkkaronkan rinteeseen siirto sujui näppärästi, kun kaikki lapset mahtuivat helposti kyytiin kamoineen kaikkineen. Lähdöissä ei tainnut mennä kertaakaan hermo kenelläkään! 

Tällä kertaa emme tosiaan päässeet testaamaan houkuttelevan pehmeitä patjoja, joita löytyy auton takaosasta, jossa sijaitsevat yhdistettävät erillissängyt ja etuosan alkovin makuutilasta, jossa nukkuu hyvin ainakin kaksi, ellei kolme.

Nälkä jäi päästä testaamaan varsinaista asumista tässä matkakodissa. Sellaisen reissun voisi suunnitella kesälle, jolloin takatallin pöydän ja tuolit saisi sijoittaa markiisin alle leirintäalueelle. Sitten vaan kimppagrillaamaan ja vertailemaan reittejä Lofooteille karavaanikansan sekaan. Tämä on elämys, mikä on ehkä pakko vielä saada kokea!

Käy kurkkaamassa ja varaa oma viikkosi VanLife – Fun life!