Tämä on hometalotaisto-blogini ensimmäinen osa.

Tehtäkööt nyt heti selväksi, että tämän tekstin motiivi ei ole julkinen mustamaalaaminen eikä manipulointi. Journalistin ohjeiden mukaisesti, en pyri vääristelemään totuutta, enkä johtamaan harhaan. En myöskään pyri vaikuttamaan oikeuden tulevaan päätökseen. Haluan vilpittömästi ihmetellä ääneen, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita. En halua tuottaa vastapuolelle häpeää, eikä tämä hometalosta bloggaaminen ei ole mikään kostoisku. On sitä paitsi todennäköisempää päästä toivottuun lopputulokseen, jos voi ymmärtää vastapuolta. Toki motiivini tähän ymmärrykseen on käyttää empatiaa aseena. Jos tekstini ärsyttää, kyseenalaistat tarkoitusperäni tai muuten vain mielestäsi minun ei pitäisi tästä kirjoittaa julkisesti, niin toivon ettet tällöin jatka lukemistakaan. Tällöin meidän tähän käyttämämme aika ei palvele kummankaan tarkoitusperiä. 

Teille, jotka ette ole lukeneet ensimmäistä Kaikki rakkaat katastrofini -blogitekstiäni, lyhyt kertaus tähän alkuun. Ostimme edesmenneen mieheni kanssa hänen vanhempiensa rakennuttaman tiiliverhoillun puuelemettitalon Jyväskylän Ristikivestä vuonna 2003. Talo oli ensimmäisiä hyvämaineiselle ja arvostetulle asuinalueelle rakennettuja taloja, ja vuonna 1982-83 se oli myös ensimmäisiä talopaketti taloja. Talon tehtaillut firma Jeo-talo, on nykyään käsittääkseni konkurssissa (jännä). Appivanhempani muistelevat, että kyseisellä firmalla oli tuolloin kuitenkin hyvä maine, ja he uskoivat olevansa turvallisissa käsissä. Talo nousi omalle tontille, toisin kuin naapurien talot, jotka sijaitsivat vuokratonteilla. Anoppi kertoi alueen olevan hyvin soista, eikä olisi uskaltanut rakentaa ylemmäksi Lehdokintiellä. Talolle tehtiin tuolloin oma hulevesikaivo, sillä kaupungilla ei ollut alueella vielä viemäriverkostoa johon liittyä. Seinällä kiikkui ilmakuva, jossa talon ympärillä näkyi pelkkää metsää. 

Maksoin vuokraa ja asuntolainaa, rahoitin remonttia, hoidin sairasta miestäni ja kahta pientä lasta. Asuimme evakossa kahdeksan kuukautta, jonka aikana myös jäin leskeksi ja järjestin hautajaiset. Elämä on.

Kirjoittaessani nimen kauppakirjaan, ei käväissyt mielessäkään vaihtoehto, että talo olisikin täysin homeessa, ja että jäisin siitä yksin vastuuseen. Ja kun saisin mieheni henkivakuutusrahoilla talon remontoitua sekä vihdoin tappiolla myytyä, niin vuonna 2020 ostaja haastaisi minut oikeuteen enimmäkseen niistä osista taloa, joita en remontoinut. Näin kuitenkin kävi.

Tiivistetysti: Home paljastui vuonna 2012. Mieheni teki itsemurhan vuonna 2013 helmikuussa. Mieheni henkivakuutusrahoilla tehty remontti valmistui 2015 ja sain talon myytyä 2016. Ostaja haastoi minut oikeuteen viimeisenä myyjän vastuuvuonnani 2020 lähetettyään edellisen kahden vuoden aikana kaksi erillistä haastetta jouluina 2018 ja 2019. Oikeuskäsittely on nyt marraskuussa 2020. Tämä on blogini Hometalo-kategorian pääsisältö pähkinänkuoressa.

Kumpuaako tämä teksti katkeruudesta? En ainakaan halua myöntää. Tokihan se turhauttaa, kun on luottanut ammattilaisiin itselle täysin vieraalla maaperällä, ja sitten vain jonkun typerän lakipykälän vuoksi onkin ehkä vastuussa jostakin, johon ei periaatteessa liity mitenkään. Nämä virheet, joista nyt väännetään, on tehty ollessani 4-vuotias. Mutta näinhän se menee, että moniin asioihin on vain jostain löydyttävä syyllinen. 

On voimaannuttavaa ihmetellä tätä ääneen ja toimittajaminällenihän tämä on varsinaista herkkua. Yritän myös kovasti ymmärtää, mitä olisin voinut tehdä toisin? Olisin voinut vaatia taloa ostettaessa ex-appivanhemmiltani perusteellista kuntotarkastusta, mutta toisaalta, teinhän sen myydessäni eikä sekään suojannut minua. Olin tuolloin 25-vuotias ja luotin, että mieheni tunsi talon. Inhimillinen virhe. 

Toki olisin voinut ottaa piilovirhevakuutuksen. Mutta se maksoi jotain 5000 euroa ja olin juuri remontoinut koko talon betonille. Missä piilovirhe voisi olla? Remontoimatta jäivät oikeastaan vain välikatto ja ulkoseinät, ja molemmat kuntotarkastaja tutki. Ilmoitin huoleni ulkoseinien tuuletuksesta ja myös välikatolle suositettiin vielä tehtäväksi toimenpiteitä. Nämä kirjattiin kuntotarkastusraporttiin ja mainittiin myös ostajalle toimitetussa remonttiraportissa. Ja näistä molemmista asioista minut kuitenkin voidaan haastaa oikeuteen? Eikö ole kummallista? Jopa niin kummallista, että tämä on jo mielenkiintoista. 

Home sweet home

Syksyllä 2012 käynnistimme tutkimukset omituisen hajun vuoksi ensin homekoirien avulla. Päiväkodissa oli alettu huomauttelemaan hoitajille oireita aiheuttavasta hajusta lapsen vaatteissa, jota itse emme olleet tottumukseltamme tajunneet. Oireitakin oli, mutta ne oli laitettu flunssan piikkiin. Turhaan toivoimme hajun olevan formaldehydiä vanhoista lastulevykaapeista. Homekoirat tekivät merkintöjä, joiden pohjalta käynnistettiin välittömästi kattavat rakenneavaukset ja kosteusmittaukset PTS-kiinteistötekniikan toimesta. Kaupungin ympäristöterveystarkastaja suositti välitöntä väistöä, eli muuttoa evakkoon. Muutimme Jyväskylän Ainolanrantaan äärimmäisen ahdistuneina. Mieheni oli vakavasti sairas, ja talon tilanne ei todellakaan auttanut asiaa. 

Marraskuussa 2012 tehtyjen rakenneavausten ja materiaalinäytteiden mikrobianalyysien perusteella alapohjassa todettiin mikrobivaurio, joka ulottui erittäin todennäköisesti koko alapohjan alueelle. Syynä 80-luvun rakennustekniikka, puutteelliset salaojat, talon suuntaan viettävä maa ja alapohjasta puuttunut bitumisively.

Talossa oli alun perin kaksi huoneistoa, jotka olimme yhdistäneet yhdeksi asunnoksi. Olimme juuri saaneet valmiiksi tämän yhdistämisrempan, jonka myötä uusimme muun muassa keittiön, kun kaikki piti purkaa uudelleen. Siinä meni yksi 30 tuhatta kuuluisaan kankkulan kaivoon. 

Korjaussuunnitelmasta vastasi Insinööritoimisto Tanko Oy. Remontille haettiin luvat, mukana oli ensimmäiset kuukaudet virallinen valvoja ja kaikki työvaiheet valokuvattiin. Koko lattia purettiin kantavaan laattaan asti ja kaikki vaurioitunut aines poistettiin. Betonille suoritettiin desinfiointi, jonka jälkeen alapohja kapseloitiin.

Lattian kaikki villat poistettiin ja tilalle laitettiin tehokkaammin lämpöä eristävä Finnfoam. Koska aikaisemmin talon juoksut lähtivät suoraan kantavalta laatalta, niin koko talo kengitettiin ja vaihdettiin uudet juoksut. Tällä rakennuksen ”kengittämisellä” poistettiin ns. piilosokkelirakenne. Korjaussuunnitelman mukaan seinien villat tuli vaihtaa vain osalta matkaa, mutta päätimme vaihtaa ne koko huonekorkeudelta yläkertaa myöden levytyksineen. Samalla myös parannettiin lämmöneristystä vastaamaan nykynormeja, tehtiin lisäkoolaus ja lisättiin 5cm villaa seiniin.

Piha kaivettiin viettämään poispäin talosta, koko maa-aines pihasta vaihdettiin turvallisempaan hiekkamaanhan, (ko. alueella yleensä paljon savimaata) ja taloon tehtiin kauttaaltaan täysin uudet salaojat, jotka johtavat nyt kaupungin hulevesiviemäriin. Muistan, että tuo pieni liitos muutaman metrin matkalta maksoi maltaita.

Hulevedet on aiemmin johdettu talon omaan kaivoon, mikä on mahdollisesti osaltaan ollut vaikuttamassa kosteusongelman syntyyn. Taloa ympäröivät myös uudet patolevyt, joiden alle laitettiin kermi ja bitumisively, eli kosteussulku on kolminkertainen.

Ilmanvaihtokanava eristettiin, imuroitiin ja desinfioitiin. Pari vuotta sitten uusitun koneellisen ilmastoinnin säädöt tarkistettiin ja liesituulettimelle tehtiin kokonaan oma ulosvienti, koska ennen se oli yhteydessä koko talon ilmastointiin. Tämä on ollut normaali ja täysin hyväksytty tapa 80-luvulla, mutta halusimme päivittää sen nykyaikaiseksi ja turvallisemmaksi.

Kaikki vakuutukset eivät esimerkiksi välttämättä korvaa tulipaloa, jos liesituulettimen kautta on päässyt kertymään rasvaa ilmanvaihtokanaviin. Remontissa yhdistettiin ja uusittiin kahden asunnon sähköt. Teimme myös putkiremontin ja uusimme vanhat putket nykyaikaisiin muoviputkiin, joiden pintaputket ovat kromatut. Putket menevät nyt kokonaan talon sisällä, eivätkä näin ollen enää jäädy kovilla pakkasilla, mikä oli ongelmana ennen. 

Ulkolaudoituksen ollessa tervettä, emme sitä uusineet, vaan ainoastaan maalasimme seinät. Ulkolautojen tuuletusaukot tarkistettiin ja todettiin, että ylä- ja alapäästä niitä olisi hyvä suurentaa. Tämä varotoimenpide voisi olla uuden omistajan hyvä vielä tehdä. Tämän olin kirjoittanut juuri näin ostajalle toimittamaani remonttiraporttiin. Kuntotarkastaja on myös selvästi kirjannut kuntotarkastusraporttiin että: ”Nykyinen omistaja (eli minä) ilmaisi huolensa ulkoseinärakenteen tuuletuksen riittävyydestä. Heikko tuulettuvuus ei näy kuitenkaan millään tavoin rakenteissa. Tätä on hyvä kuitenkin tehostaa, jos näin on. Rakennuksen rungon tai ulkoseinärakenteen suhteen ei muuta erityistä kirjattavaa.” 

Miten edes olisin voinut yrittää piilottaa ulkoseiniä tai kattoa? Ne ovat mielestäni aika hyvin nähtävillä. 

Ostajaa on siis ennen kauppaa kehotettu lisäämään ulkoseinien tuuletusta eli kantaja on tullut tästä tietoiseksi ja hyväksynyt rakenteen. Ulkoseinärakenteen heikko tuulettuvuus (kapea tuuletusrako ja eriste tuuletusraon takana) eivät ole virhe, vaan vanhan rakennuksen normaali ominaisuus, joista ei ole rakennusaikana ollut yksityiskohtaisia määräyksiä. Ulkoseinän rakenne on ollut piirrustuksista havaittavissa.

Villa tuulensuojalevyn ulkopuolella on nykytiedon perusteella erikoinen ratkaisu, mutta asiaa ei ole mitenkään myynnissä salattu. Talon rakennusajan mukaiset ratkaisut vikoineen eivät välttämättä ole edes virhe, vaan lähinnä rakennuksen ominaisuus. Nykyvalossa ne ovat varmaankin kaikki enemmän tai vähemmän riskirakenteita. Käsittääkseni ostaja ei voi laatuvirheenä vedota seikkaan, jonka hän olisi voinut havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan syntyä? Jos 37-vuotta vanhan talon ulkoseinän villaa, (joka on koko ajan ollut kosketuksissa ulkoilman kanssa), aletaan idättämään, niin siitä löytynee varmasti mikrobeja. Jos haju häiritsee, niin kannattaahan villat toki sieltä poistaa.

Tiilikate harjattiin ja pestiin. Muutama yksittäinen tiili uusittiin, ja katto pinnoitettiin, mutta muuten kattotiilet ovat alkuperäiset. Tiilikatteen alapuoliset rakenteet olivat myös alkuperäiset. Rakennusaikana ei ole ollut yksityiskohtaisia rakentamismääräyksiä vesikaton rakenteesta. Tiilikatteen keskimääräinen tekninen käyttöikä on 45 vuotta ja peltikatteen 30 vuotta eli tiilikatteen ko. käyttöikä päättyisi vuonna 2028 ja peltikatteen vuonna 2023. Kantaja on ennen kauppaa ollut tietoinen rakenteesta ja saanut kehotuksen, että yläpohjan tuuletusta on parannettava, ja hyväksynyt sen.

Remontin valmistuttua taloon tehtiin valvojan kanssa loppukatselmus hyväksytysti. Asuimme talossa melkein kaksi vuotta remontin jälkeen tyytyväisinä, hengittäen puhdasta ilmaa. Talosta oli kiinnostunut yksi pariskunta, jonka kanssa kaupat kaatuivat heidän valitukseensa muuan muassa kaupungin vesijohtoveden mausta. Olin toisaalta tyytyväinen, jos tämä oli se asia, mikä heitä huoletti. Homehistorialla taloa oli silti vaikea saada myytyä, vaikka pystyinkin esittämään poikkeuksellisen avoimesti talon historian ja terveydentilan. Halusin ostajan, joka todella ymmärtäisi kaiken mitä talolle on tehty ja osaisi arvostaa sitä. Ja luulinkin löytäneeni sellaisen. 

Ostaja löytyi keväällä 2016. Hän kertoi seuranneensa talon remonttia vuosia sosiaalisesta mediastani. Kohde oli siis hänelle hyvin tuttu. Ostajan oli mahdollista keskustella asiantuntijoiden kanssa kaikesta tehdystä ja tekemättömästä mahdollisine riskeineen ja jäin siihen käsitykseen, että näin hän oli toiminutkin. En tosiaan ole taloa rakentanut, enkä rakennuttanut, vain korjauttanut ammattilaisiin luottaen. Tämän takia mukana oli useita asiantuntijoita, joita ostaja on voinut selvitysvastuunsa mukaisesti konsultoida. Käsittääkseni hometaloa ostavalla on vieläpä erityinen selonottovelvollisuus? Pyysin vielä myös Jyväskylän kaupungin ympäristöterveystarkastajalta talon tilasta kirjallisen lausunnon, joka toimitettiin ostajalle. Kyseisessä raportissa talo todettiin terveeksi ja turvalliseksi. 

Välittäjä sanoi, ettei ole 14 vuotisella urallaan nähnyt yhtä perusteellisesti dokumentoitua remonttia. OP-Kiinteistökeskuksen suosittama kuntotarkastaja Mikko Puttonen hehkutti talon olevan paremmassa kunnossa kuin yksikään hänen tarkastamansa 80-luvulla rakennettu talo. Lisäksi hän sanoi, että häneltä kysytään usein, muuttaisiko hän itse asumaan tarkastettavaan taloon. Puttonen sanoi, ettei koskaan suostu vastaamaan tähän kysymykseen, mutta tämän talon kohdalla hän olisi valmis tekemään poikkeuksen. Muistan tämän sanasta sanaan siksi, koska nämä sanat saivat minut itkemään ylpeydestä ja helpotuksesta. Muistan jopa sen kohdan pihasta, joissa hän seisoi nuo sanat sanoessaan. 

Voidaanko olettaa, että riskirakenteita täynnä olleen hometalon välikatolla olisi kaikki tehty täydellisesti, vaikka koko muu talo oli pielessä?

Kauppojentekohetkellä halasimme ostajan silloisen avopuolisonsa kanssa pankissa kyyneleet silmissä. Itkimme liikutuksesta, miten asiat järjestäytyivät. Ostajan avopuoliso tunsi hyvin edesmenneen mieheni ja tilanne oli täynnä suurta tunnetta. Kävin kauppojen teon jälkeen heidän luonaan kahvilla, ja he esittelivät sisustustaan ja uusia suunnitelmiaan talon suhteen. Maakellarin haju vielä huoletti ostajaa, ja maksoin sen täytön kiltisti vielä kaupanteon jälkeen. Hän vitsaili hometalo-vitsejä ja oli avopuolisonsa kanssa silminnähden onnellinen uudesta kodistaan. Tuntui hyvältä, että joku ymmärsi talon ja teettämäni remontin arvon ja piti talosta hyvää huolta. 

Ja taas alamäen vuoro

Kesällä 2018 ostaja pyysi minua käymään talolla. Mietin pyytäisinkö jonkun mukaani turvakseni, mutta ajattelin, että yksin minä tämän aloitin ja yksin hoidan tämän loppuun. Että antaa tulla vaan. Muistan, että minua surkuhupaisasti nauratti pihaan ajaessani. Vähän liian hyvältähän tämä jo oli vaikuttanutkin. Kuntotarkastajani Puttonen oli tuolloin myös paikalla ostajan kutsumana. Hän oli kohtelias ja pahoitteli puolestaan, että minua piti tällaisella vaivata. Siinä sitten haistelimme ulkoseiniä ja kuntotarkastaja kiipeili taas välikatolla. Hän toisteli, että oikeuteen asti ei missään nimessä kannata lähteä näistä selvittämään ja yritti kovasti vastuuttaa minua. Siis minun turvakseni hankkimani kuntotarkastaja. Puttonen katsoi koko ajan toimenpide-ehdotuksiaan kertoessaan minua silmiin. Hän siis luetteli ideoita, mitä nyt talolle kannattaisi tehdä. Pyysin häntä osoittamaan puheensa talon omistajalle. Mietin kääntyisinkö ja pyytäisin häntä irrottamaan puukon selästäni. Tämä oli niin hämmentävää, että jopa ostaja ihmetteli sitä. Kun Puttonen poistui pihasta, ostaja katsoi minua ja totesi, että olipa outoa? Minulla oli nauhuri päällä taskussa koko tapaamisen ajan, mutta poistin nauhoitteen, koska olin tehnyt tallennuksen salaa ja ajattelin sen olevani muutenkin käyttökelvoton. Tapaaminenhan oli yhtä tyhjän kanssa. Pelkkää spekulointia ja pelottelua.

Ostaja halusi teettää uuden kuntotarkastuksen ja oletti minun osallistuvan sen kustannuksiin. Jouduin sanomaan, että olen yhden tarkastuksen jo maksanut. Että jos ostaja haluaa kolme vuotta kaupanteon jälkeen teettää uuden kuntotarkastuksen, niin en katso sen kuuluvan minun korvattavakseni. 

Muun muassa näitä uuden kuntotarkastuksen kuluja ostaja lähti hakemaan minulta oikeusteitse jouluna 2018. Tuolloin ostaja halusi ensisijaisena toiveenaan purkaa kaupat ja vaati palautettavaksi koko kauppasummaa korkojen kera. Kyllä luit oikein. Hänen ensisijainen vaade oli kaupan purku. Hän halusi minun maksavan myös hänen tilaamat remontin selvittelykulut sekä hänen lakimiehensä palkan. Hänen lakimiehensä kulut olivat jo tuolloin lähemmäs kymmenentuhatta. Toinen vaihtoehtohan olisi hänellä ollut käyttää tuo raha jo itse remonttiin, jos hän oli kerran niin huolissaan. Mutta hän nyt valitsi tämän tien. 

Kyllä vanhan talon ostajan on varauduttava ikääntyneen talon huoltoon, korjauksiin ja kaupanteon jälkeisiin yllättäviinkin korjauskustannuksiin.

Mitä tapahtui? Voiko asiaan vaikuttaa, että heille tuli ero? Olen myös kuullut, että ostaja on yrittänyt myydä taloa eron myötä. Voiko ero olla ollut motiivi alkaa etsiä ongelmia talosta, sillä kaikki oli hyvin siihen asti? Hyvin todennäköisesti se onkin, mutta se ei vielä riitä juttua mitätöimään, eli asia lienee sinällään merkityksetön.

Olihan sen haastepaperinivaskan lukeminen turhauttavaa. Yritin ymmärtää, oliko remontti siis ostajan mielestä jotenkin epäonnistunut ja talo homehtunut uudelleen? Ei. Ostaja ei valittanut niinkään remontista vaan niistä osista taloa, joita ei remontoitu. Ööö… Hän siis valittaa harhaanjohtavasta markkinoinnista, koska talon sanottiin myyntispiikissä olevan lattiasta/salaojista kattoon remontoitu, kuten se olikin. Ööö…Kolmen vuoden jälkeen hän siis vain yhtäkkiä yllättyi, että talossa olikin yhä alkuperäisiä osia? (En muuten tiedä onko hän vielä huomannut, että ulko-ovi ja takkakin ovat alkuperäiset.)

Miten hänelle on saattanut jäädä käsitys, että talo olisi kokonaan rakennettu uudelleen? Ajatteliko hän, että ihan vain nostalgian vuoksi talon rakennusvuosi oli jätetty olemaan 1983? Tämähän on kuin Kola-Olli -case. Tuliko sinulle yllätyksenä, että kokis on hapokasta? Tuliko sinulle yllätyksenä, että vuonna 1983 rakennettu on yhä remontinkin jälkeen rakennettu vuonna 1983?

Toinen harhaanjohtava asia on ostajan mukaan termin täydellisesti peruskorjattu -käyttö. Oliko liioittelua käyttää tuota termiä silloin kun on uusittu putket, sähköt, sisäseinät villoineen, lattia, kylppäri, keittiö, salaojat ja pihan maa-aines? Eihän termi täydellisesti/kokonaan peruskorjattu voi kuitenkaan tarkoittaa, että koko talo on tehty uusiksi? Syytös harhaanjohtamisesta tuntuu tahalliselta väärinymmärrykseltä. Takertuminen johonkin välittäjän myyntispiikkiin on minusta tunnustus ostajan välinpitämättömyydestä ja selonottovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Ja siis minkä korkojen kera kauppasumma tulisi palauttaa? Eikö hänen pitäisi näin ollen maksaa minulle vuokraa siitä, että on asunut talossani neljä vuotta? Eikai kukaan voi olettaa saavansa asua ilmaiseksi, vaikka välikatolla olisikin ollut vuonna 82 huonosti eristetty teräspalkki piilossa? Valituslistalla oli tosiaan yksi puutteellisesti eristetty teräspalkki välikatolla, jota ilmeisesti kuntotarkastaja ei ole havainnut. Jos kuntotarkastaja pystyy todistamaan tämän piilovirheeksi, jota hänen on ollut mahdoton huomata, niin käsittääkseni sellainen voi olla myyjän vastuulla? Ja nyt puhutaan siis yhden teräspalkin puutteellisesta eristyksestä kohta neljäkymmentä vuotta vanhassa talossa, eli tämä nyt ei sinällään ylitä merkittävyyskynnystä. Mutta mielenkiintoisempaa on pohtia, voidaanko oikeasti olettaa, että riskirakenteita täynnä olleen hometalon välikatolla olisi kaikki tehty täydellisesti, vaikka koko muu talo oli pielessä? 

Minua provosoi tässä eniten ajatus siitä, että ostaja on halunnut pelotella. Olen kokenut tässä elämässä sellaista kauhua, että tällainen ei kyllä minua pelota pätkän vertaa.

Minä en olettanut, vaan ajattelin aina pahinta. Siksi palkkasin kaikki nämä viranomaistahot asiaa hoitamaan, koska en itse näistä ymmärrä. Ja siltikö minä olen vastuussa näistä virheistä, jotka kuntotarkastajaltakin jäävät huomaamatta? Jotain tässä systeemissä on kyllä pielessä. En voinut olla myöskään miettimättä, vastuuttiko kuntotarkastaja taannoisessa tapaamisessa minua siksi, ettei halunnut päätyä oikeuteen todistamaan mahdollisesta huolimattomuudestaan? Sinne hän kuitenkin nyt joutuu. 

Tosin en ymmärrä tätäkään, sillä hänhän oli kirjannut kuntotarkastusraporttiin ulkoseinien puutteellisesta tuuletuksesta? Hän ei myöskään ollut väittänyt katon olevan uusi? Ja hänhän tutki myös välikaton, mutta miten todistan sen? Nyt tulee tärkeä vinkki kaikille taloa ostaville ja myyville: Kuvatkaa kun kuntotarkastaja menee muun muassa välikatolle ja ottakaa aika, kauanko hän siellä viipyy. 

Valituslistalla oli myös vuotava katto. Vuotovaurio oli tapahtunut kesällä 2018, kun sadevedet tulivat kattorakenteiden läpi alakertaan. Syy tähän lienee saumausmassojen luonnollinen ikääntyminen. Toki katon uusiminen alkaa olla ajankohtainen, ja toki se on kallis homma, mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi se maksaa? Minun järjelläni kyseinen vauriokohta voisi olla vastuullani, jos se ensinnäkin olisi ollut olemassa kaupantekohetkellä ja toiseksi, jos olisin sen yrittänyt salata. Siinäkin tapauksessa, että joutuisin vastuuseen yksittäisestä vauriokohdasta, niin eihän ostaja silloinkaan voisi olla oikeutettu tasonparannukseen? Miksi ostaisin hänelle paremman katon mitä minulla itselläni koskaan oli? (Huaah, välillä sitä miettii, että olispa Aki täällä.) 

VINKKI: Videoi kuntotarkastus, jotta pystyt tarvittaessa todistamaan mitkä kohdat kuntotarkastaja on tutkinut. Ota myös aikaa, kuinka kauan hän välikatolla viipyy. 

Anyways, päätin siirtää koko asian sivuun ja keskittyä Joulun viettoon. Tuntui ikävältä ajatella, että ostaja joutui viettämään joulun rakkaassa ex-kodissani, josta ei yhtäkkiä enää tykännytkään. Tyttöni kaipasi kerrostalossa takapihaa. Tunsin piikin sydämessäni, etten voinut tarjota lapsille ydinperhettä enkä takapihaa. Kunpa olisikin ollut varaa, niin olisin ostanut mielelläni talon takaisin! Meille se kyllä olisi kelvannut.

Kirjoitin itse vastineen haasteeseen ja palautin sen etuajassa heidän asettamastaan määräajasta tammikuun ensimmäisellä viikolla. Vastineeseeni ei kuulunut vastausta, mutta maaliskuussa 2019 kuluttua ostaja soitti humalassa keskellä yötä ja pyysi korjaamaan hänen vuotavaa kattoaan. Hän esitteli itsensä virallisesti vastaajaani ja kertoi ostaneensa minulta talon muutama vuosi sitten. (Ihan kun en tietäisi kuka hän on ja ihan kuin talokaupat tässä olisi jotenkin voinut unohtaa?) Hän kertoi vastaajaan jättämässään viestissä, että hänen kattonsa vuotaa ja kysyi minulta mitä sen kanssa tehdään? Hän päätti puhelun sanomalla moikkelismoi. En katsonut tarpeelliseksi soittaa takaisin. Mietin tosin, että olisiko pitänyt vastata, että hetkinen vain niin pakkaan pinkit työkaluni ja lähden tulemaan. Sitäkö hän odotti? 

Seuraavana jouluna ostaja kokeili taas olisiko hän ollut kilttipoika tänä vuonna, ja ehkä saisi edes pienemmän lahjan. Kantaja luopui kaupan purku vaatimuksestaan ja vaati jouluna 2019 ”enää” hinnanalennusta noin 80 tuhatta. Olin siis saanut vaadesumman pienenemään omalla vastineellani noin kaksisataa tuhatta. Tämä tuntui hyvältä. Ei niinkään rahan säästymisen takia, vaan siitä että tekstilläni oli merkitystä ja koin tulleeni kuulluksi. Minulle on sinällään sama tulisiko takkiin 80 tuhatta vai 280 tuhatta + oikeudenkäyntikulut. Kummankaan summan maksamiseen ei työikäni riitä. Että moikkelismoi vaan. 

Hometalokin on yhä remontin jälkeen vain talo

Tulkitsen tämän siten, että ostaja ei ole ymmärtänyt mitä vanhan omakotitalon kunnossapito vaatii ja yrittää siksi maksattaa tulevia remontteja myyjällä. Vanhassa, ja uudessakin omakotitalossa on aina tehtävää. Remontissa korjattiin kaikki akuutti, enkä ole väittänyt, ettei taloon tarvitsisi enää koskaan tehdä mitään. Kyseessä on mielestäni väärinkäsitys myyjän virhevastuusta, mutta toki tuomari tämän sitten vasta päättää. 

Mielestäni vanhan talon ostajan on kyllä varauduttava ikääntyneen talon huoltoon, korjauksiin ja kaupanteon jälkeisiin yllättäviinkin korjauskustannuksiin. Toki ymmärrän, että remonttiin harmittaa laittaa rahaa, mutta se nyt vaan on välttämätöntä, jos omakotitalossa haluaa asua. Omakotitalo vaatii aina kunnossapitoa ja huoltoa, ilman tällaista historiaakin. Ja toki ikävää, jos remontti vaatii väistöä. Tästäkin ostaja siis valitti. Mekin jouduimme muuttamaan pois kotoa remontin vuoksi. Maksoin samaan aikaan vuokraa ja asuntolainaa, rahoitin remonttia, hoidin sairasta miestäni ja kahta lasta. Asuimme evakossa kahdeksan kuukautta, jonka aikana myös jäin leskeksi ja järjestin hautajaiset. Elämä on.

Käsittääkseni ostaja ei voi laatuvirheenä vedota seikkaan, jonka hän olisi voinut havaita kiinteistön tarkastuksessa ennen kaupan syntyä?

Minua provosoi eniten ajatus siitä, että ostaja on halunnut pelotella. Olen kokenut tässä elämässä sellaista kauhua, että tällainen ei kyllä minua pelota pätkän vertaa. Ajatteliko hän, että vaatiessaan ensisijaisena toiveenaan kaupan purkua, säikähtäisin ja maksaisin hänelle mieluusti muutaman kymppitonnin remonttirahaa? Olemme menettäneet jo niin paljon arvokkaampaa kuin luottotiedot, että pelottelemalla minua ei saa sovittelemaan. 

Truth and nothing but the truth

Epäreiluimmalta tuntuvat syytökset tahallisesta harhaanjohtamisesta. Väite on aivan älytön ja täysin absurdi. Miksi olisin purkanut koko talon betonille, avannut koko projektin julkisuuteen, antanut lehtihaastatteluja, palkannut puolueettomia viranomaistahoja mukaan kourallisen enemmän mitä omakotitalo remonteissa keskimäärin ja mutta sitten päättänyt salata jonkun yhden teräspalkin välikatolla? Haa! En mitenkään kaipaa enää yhtään enää mitään ylimääräistä jännitystä elämääni. Ja miten edes olisin voinut yrittää piilottaa ulkoseiniä tai kattoa? Ne ovat mielestäni aika hyvin nähtävillä. Voin olla syyllinen lain mukaan asioihin, joille en mitään voi, jos näin määrätään, mutta pahimmalta tuntuisi tulla tuomituksi harhaanjohtamisesta. 

Mietin myös näitä vuosia, jotka ostaja on talossa ehtinyt asua. Eikö merkitystä pitäisi myös olla hänen käytöksellään ja sillä, miten hyvin hän on huolehtinut talosta? Jos hän on laiminlyönyt talon peruskunnossapidon, niin mistä voimme tietää milloin vauriot ovat syntyneet? Jos hän taas ei olisi laiminlyönyt kunnossapitoa, niin miksi hän valittaa näistä asioista vasta nyt vuosien jälkeen? Miksei hän sitten havainnut niitä heti? 

Olen auliisti myöntänyt oman osaamattomuuteni näissä asioissa. Olin tuore leski ja kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Siksi mukana on ollut vaadittuakin useampia viranomaistahoja. Minun turvakseni. Kaikki remontin vaiheet on kuvattu ja julkistettu (ko. kansio on yhä julkisena Facebookissani). Ostajalle on toimitettu remonttiraportti ja kuntotarkastajan raportti. 

Ostaja valitti ensimmäisessä haastehahmotelmassaan muistakin hakemalla haetuista asioista, joista kuitenkin iso osa karsiutui pois toiseen haasteeseen. Tulee väkisinkin olo, että alkuun mikä tahansa ongelma kelpasi. Se, että sain summan tippumaan noin paljon yksin, ilman asianajajaa, tuntui kuitenkin todella hyvältä. Fiilistelin sillä pitkään! Innoistuin torjuntavoitostani niin paljon, että hetken jo ajattelin, etten tarvitse apua lainkaan, vaan edustan itse itseäni. Oikeusturvavakuutus kattaa kuitenkin kulut 10 tuhanteen asti, niin tokihan ammattilainen kannatti tällöin asialle laittaa. Huippu asianajajani osasi etsiä pointeilleni pykälät. Hän myös osasi rajata, mikä on käsittelyn kannalta oleellista. Totuushan kun esimerkiksi on, ettei oikeutta kiinnosta leskeytymiseni tai muut inhimilliset kärsimykseni. Siellä käsitellään kylmästi vain faktat. Siksi oksennan tämän kaiken muun sitten tänne blogiini. 

Nothing to lose

Aki kuoli ylivelkaisena talon ollessa purettu betonille helmikuussa 2013. Lapset eivät perineet mitään ja minun piti ottaa itselleni Akikin velat, voidakseni joskus myydä talon. Että voisin sen myydä, oli talo pakko saada ensin kuntoon. Päätin sijoittaa Akin henkivakuutusrahat remonttiin. Henkivakuutus onneksi korvasi itsemurhasta huolimatta, koska vakuutus oli otettu riittävän kauan ennen tekoa ja koska Akilla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnoosi, jonka taudin kuvaan itsetuhoisuus kuuluu. Ylivelkaisena kuolemisessa on se hyvä puoli, että minun ei tarvinnut ilmoittaa vuosittain maistraattiin, millaiset välikausihaalarit olen lapsille ostanut. Lapset olivat jo menettäneet isänsä. Päätin, että kotiaan he eivät menettäisi. Vaikka tajusikin, ettei meillä ikinä olisi varaa jäädä taloon asumaan loppuiäksi, niin ainakin me palaisimme sinne hetkeksi takaisin.

Surullisintahan tässä on nimenomaan se, että kumpikaan meistä, minä enkä ostaja, ei voi voittaa mitään. Lakimiehet näissä voittavat, ja ovat tietysti palkkansa ansainneet. On tämä sen verran erikoinen case, että sen penkomiseen on mennyt varmasti aikaa. Itse en löydä pointtia koko jutulle vielä kahden vuoden jälkeenkään. Ei siis ihme, että yksi oikeusvakuutuksen kymppitonni hurahtaa hetkessä, kun täysin ulkopuolinen lakimies alkaa muuntautumaan asiantuntijaksi. Tragikoomista myös on, että tähän jo nyt käytetyssä ajassa ja tähän laittamallaan rahalla, ostaja olisi jo tehnyt nuo toivomansa lisäremontit. Tällä valitsemallaan tiellä, hän taas ei remonttirahaa saa, vaikka voittaisikin. Minulla ei ole enää mitään menetettävää. Talo on vienyt meiltä jo kaiken. 

Mieluummin 280 tuhatta takkiin syystä kuin 20 tonnia tyhjästä. 

Vastapuoli on halunnut sovitella. Asianajajani kertoi, että he olisivat kuulemma olleet valmiita huomattavaan vastaantuloon. Varmasti se on aivan yleinen käytäntö, mutta mielestäni on nurinkurista odottaa minulta vastaantuloa? Enhän minä ole tätä riitaa aloittanut, saati haastanut ketään oikeuteen? En voi tulla missään asiassa vastaan, sillä ei minulla ole mitään vaatimuksia. Tai toki olisi kiva, jos he haluaisivat maksaa henkisestä kärsimyksestä korvauksia, mutta pitäisi asua Amerikassa.

Tässä ei ole kyse mistään näpäytyksestä tyyliin, että ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, vaan pelkästään siitä, etten voi sovittelemalla myöntää johtaneeni ketään tahallani harhaan, koska en ole niin tehnyt. Ja eihän se nyt vaan voi mennä niin, että ensin halutaan purkaa talokaupat, mutta sitten sanotaan, että no ok, kyllä meille kelpaa, jos maksatkin vaikka vaan 20 tuhatta? Tämä ei ole mikään Huutokauppakeisari. Minun logiikallani maksan mieluummin vaikka koko talon hinnan, kunhan ymmärrän mistä syystä. Ehkä oikeus tämän osaa selventää. Mieluummin 280 tuhatta syystä kuin 20 tonnia tyhjästä. 

Oikeudenmukaisuus toteudu monessa muussakaan asiassa elämässä, ja niin se nyt vain on. Näistä on turha lähteä katkeroitumaan. Nyt olen lähinnä enää vain utelias. Haluan voittaa tai hävitä tämän reilusti nuijannapautuksella, vaikka sanotaanko nyt näin, että jos edesmennyt mieheni eläisi, niin varmastikaan emme olisi menossa oikeuteen. Minua kuitenkin oikeasti kiinnostaa saada tietää, mitä oikeus on tästä mieltä. Siksikään en halua sovitella tätä. Olen jo liian utelias. 

Kuulen usein, että kunpa saisit sen jo pois mielestä. Loppujen lopuksi mietin taloa aika vähän. Hankalampi tilannehan ostajalla on, etenkin jos haluaa myydä talon. Tai en tiedä, mutta oletan että taloa, josta on oikeuskäsittely menossa, on hieman hankala myydä. Olen elänyt 17 vuotta tämän talon kanssa ja oudosti kiintynyt sen ongelmiin. Välillä pelottaa miten osaan elää ilman. No, ainahan on mahdollista, että ostaja valittaa Hoviin, vaikka voittaisinkin marraskuussa. Oudosti se tuntuisi jopa kotoisalta. Kärsin varmaankin Tukholma-syndroomasta. 

Oudolla tavalla olen myös tästä casesta ylpeä. Ilman tätä tuskin olisin koskaan saanut aikaiseksi pistää blogia pystyyn ja tämä kirjoittaminen on ihan valtavan kivaa! Talon tragedia on jotenkin myös minulle rakas. Toivoisin todella, että ostaja pitäisi talosta huolta, eikä tuhlaisi aikaansa ja rahaansa kiukutteluun. Silloin kun Aki kuoli, tuntui että kuolin yhdessä talon kanssa. Meidän molempien sisin oli revitty auki. Kun talo verestää näitä arpia, tunnen jotenkin oudolla tapaa enemmän eläväni. Jos laki minut edelleen vastuuseen velvoittaa niin olkoon sitten niin.

I will go down with this ship. And I won’t put my hands up and surrender.There will be no white flag above my door. 

Että ei muuta kuin Moikkelismoi! 

Oikeus kaikkiin alan termistöön ja tietämättömyyteen rakennusalasta liittyviin virheisiin pidetetään. Kuten myös inhimillisiin ajatusvirheisiin sekä näppäilyvirheisiin. 

Lue myös stalkkausreissuni homehuudeilla Rysän päällä

Ja ajatuksiani asianajajani tapaamisen jälkeen Vastalause! Spekulointia!

Tästä linkistä tarkempaa haasteen halkomista Ready for court! Tämä on vihaisin tekstini aiheesta.

Reaktio! Sain reaktion, ja syytöksen valehtelusta. Tästä linkistä jännää sohvan äärellä tektissä Surullisen kuuluisa sohva! Nyt saa taas nauraa!

Tästä linkistä löytyy käräjät: SHOWTIME!

Tuomion odottelua tästä linkistä: Tuomio tulee – olenko valmis?

Tuomio saapui: Turpaan tuli – taisto jatkuu!