Tämä on Hometalo-katagorian todellakin jo aivan liian mones blogiteksti. Ja minä olen aivan liian väsynyt. Pidätän kaikki oikeudet mahdollisiin ajatus- ja asiavirheisiin. Ja kirjoitusvirheisiin, sillä en vain jaksa oikolukea enää.

Tänne blogiini on nyt yritetty hakkeroitua niin monta kertaa, että havahduin ja päätin pitkästä aikaa kirjoittaa kuulumisia. Käräjät lähestyvät, joten on aika aktivoitua, vaikkei jaksaisikaan enää ajatella koko asiaa. Hometalokategoria ehti olla miltei pari vuotta vaiti, ja olisi jo saanut hiljentyä lopullisesti. Asianomistajan tekemän rikosilmoituksen vuoksi joudun kuitenkin olemaan tämän aiheen kanssa yhä tekemisissä ja palauttamaan kaiken tapahtuneen taas mieleen. Minulle luontainen tapa käsitellä ahdistavia aiheita ja hahmottaa ajankulua on kirjoittaminen. 

Pieni kertaus uusille alkuun. Asianajajani Martina Kronström on kiteyttänyt rikosjutun taustan näin: ”Vastaaja on jäänyt leskeksi kahden pienen lapsen kanssa vuonna 2013 keskellä valtavaa hometaloremonttia Vastaajan miehen tehtyä itsemurhan. Vastaaja on remontoinut talon loppuun edesmenneen miehensä henkivakuutusrahoilla. Talosta remontoitiin 80 %, ja ainoastaan julkisivu ja katto jäivät purkamatta. Vastaaja on myynyt vuonna 1983 valmistuneen talon Asianomistajalle vuonna 2016. Asianomistaja vaati ensin kaupan purkua, mutta haastoi Vastaajan lopulta oikeuteen vuoden 2019 lopulla vaatien hinnanalennusta päivittääkseen remontoimattomat rakenteet nykyrakennusvaatimusten mukaisiksi. Asianomistaja ei väittänyt Vastaajan teettämän remontin pettäneen, tai että talossa olisi ilmennyt asumisterveyshaittaa.”

Jotenkin pysähdyttävää, kun tuon lukee noin toisen kirjoittamana. Kaikki kuulostaa aivan yhtä hullulta kuin aiemminkin. 

Jokaisen blogitekstini alussa on ollut niin sanottu vastuuvapauslauseke, mikä on avannut motiivejani tämän kategorian olemassaololle sekä oikeustaisteluiden läpivalaisulle. Vaikka lauseke ei syytteiltä suojannutkaan, sanon tämän yhä silti: Tämänkään tekstin tarkoitus ei ole mustamaalata tai maalittaa yhtään ketään yhtään millään värillä. Ei kukaan perusta blogia kenenkään yksittäisen ihmisen loukkaamiseksi, ihan jo siksikin, että blogin perustaminen ja ylläpito maksaa. Olen vastuuvapauslausekkeissa maininnut yhtenä konkreettisena motiivinani kustannussopimuksen saamisen ja se tavoite on saavutettu.

Varsinainen esitutkintamateriaali on vielä salaista, enkä voi vielä kertoa tarkalleen mistä kaikesta minua syytetään, mutta syytenimikkeet sekä epäilty rikoksentekoaika ovat julkista tietoa. Niistä voi päätellä, että törkeä kunnianloukkaus ja yksityisen tiedon levittäminen liittyvät tiedotukseeni. Ajatuksia yleisesti sanavapaudesta sekä tiedotukseni motiiveista ja sen puolustuksesta voinen siis jakaa. 

(Epäilty teonkuvaus on muuten merkitty alkaneeksi 20.2.2020, mutta emme onnistuneet asianajajani kanssa löytämään syyttäjän kirjallisista todisteista mitään helmikuulta 2020. Päivämäärä 20.2.2020 lieneekin kirjoitusvirhe, koska muualla materiaalissa on mainittu vain 20.5. Kiistämme siis väitettyä tekoaikaa virheellisenä.)

Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Kunnianloukkauksena ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaan törkeästä kunnianloukkauksesta tuomitaan, jos kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihaisen kritiikin estäminen.

Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, vastaanottaa ja julkistaa tietoja, mielipiteitä. Sananvapaus on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa. Viestintään ja sananvapauteen voidaan puuttua vain, kun se on välttämätöntä. Rangaistussäännöksen soveltamisessa on aina punnittava yksityiselämän suojan ja mahdollisen loukkauksen sekä tiedon levittäjän sananvapauden välistä suhdetta. Merkitystä on annettava yksityiselämään tunkeutumisen laadulle ja vakavuudelle sekä julkaisemisesta aiheutuneille seuraamuksille. (Sen voin sanoa, että näitä tiedotuksestani Asianomistajalle koituneita seuraamuksia en minäkään vielä tiedä, mutta ne selvinnevät sitten käräjillä.) Perustavanlaatuinen arviointiperuste on se, onko esimerkiksi julkaisulla edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua.  Sananvapauden rajoitusperusteita tulee tulkita ahtaasti ja rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi silloin, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa. 

Sitä tässä on ollut. Suunnittelimmehan jopa kansalaisaloitetta myyjän vastuun muuttamiseksi. Blogini nimenomainen tarkoitus on ollut puuttua voimassa olevan lainsäädännön epäkohtiin sekä epäkohtien aiheuttamiin seurauksiin. Tiedotukseni tarkoituksena on ollut herättää keskustelua hometaloihin liittyen ja ottaa kantaa myyjän viiden vuoden virhevastuun kohtuullistamiseen salaisten virheiden osalta. Oikeushan totesi tuomioista huolimatta, että olin ollut lojaali, ja toiminut oikein. Olin järkyttynyt siitä, mitä myyjän vastuu voi siitä huolimatta tarkoittaa. Olisi ollut helpompaa hyväksyä tuomio, jos olisin toiminut väärin. Uskoin, että blogi oli paras tapa saada viesti suurelle yleisölle ja havahduttaa parhaimmillaan päättäjät. 

Olen ollut täysin avoin ja altistanut myös itseni kritiikille. Olen tullut esille omalla nimelläni ja käsitellyt hometaloremonttia, sen myyntiä ja siitä seurannutta oikeudenkäyntiä myyjän roolissa. Omalla nimellä julkisuuteen tuleminen on edistänyt julkista keskustelua lainsäädännöstä ja sen aiheuttamista haasteista osapuolille. Julkisuudessa ei ole juurikaan käsitelty kiinteistöriitoja myyjän näkökulmasta vaan lähinnä ostajan, joten myyjän näkökulmalle on ollut tilausta.

Olen toivonut, että asiaan liittyvä keskustelu olisi laajentunut poliittiseksi keskusteluksi mahdollisesta lainsäädäntömuutostarpeesta. Julkaisuni ovat siis koskeneet yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa, mutta sitä ei kuitenkaan voi pitää oikeudessa itsestään selvänä, vaan siellä kaikki pitää näyttää toteen. Jopa se, että hometalot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä teema. Ihan kuin oikeussaleissa katoaisi kaikki maalaisjärki. 

Toinen perusvanlaatuinen arviointiperuste on valheellisen tiedon levittäminen. Olen sanonut Asianomistajaa valehtelijaksi, koska hän on valehdellut. Tämän takana seison yhä. Tässä yksi esimerkki: Asianomistaja antoi kiinteistökauppariitaa koskevassa käräjäoikeuden kuulemisessaan ymmärtää, että hänellä olisi hallussaan rakennusvalvonnasta hyväksytty dokumentti, joka edellyttäisi häneltä tiettyjä toimenpiteitä.  Asianomistaja kertoi käräjäoikeudessa, että ”Eli nyt se isoin tiiliseinä jää tiilelle eli se tullaan purkamaan ja muuraamaan uuestaan (Toim. huom. Jyväskylän murretta, tarkoittaa uudestaan). Se oli se lievin tiilivaihtoehto mihin rakennusvalvonta suostu. Siitä mulla on dokumentti siitä hyväksytystä suunnitelmasta olemassa ja, se on tehtävä.”   

Tämä väite osoittautui myöhemmin paikkaansa pitämättömäksi. Tällaista dokumenttia hänellä ei ollut, eikä rakennusvalvonta edellyttänyt toimenpiteitä. Tästä on olemassa kirjalliset todisteet. 

Asianomistajalla ei ollut hallussaan tietty dokumenttia käräjillä, kuten hän väitti. Soitin rakennusvalvontaan itse ja tarkistin asian. Kyseistä dokumenttia ei ylipäätään ollut olemassa. Rakennusluvan hän sai myöhemmin, ei muuta sitä tosiasiaa, että hän valehteli dokumentin olemassaolosta ja velvoittavuudesta käräjillä ja onnistui näin johtamaan tuomaria harhaan. Rakennusvalvonnalla ei ole määräysvaltaa yksityistalouksien remontteihin, mikä tuomarikaan ei ilmeisesti tiennyt. 

Tuomari ymmärsi Asianomistajan lausuman samalla tavalla kuin minä ja tuomitsi minut siihen perustuen. Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, että: ”Kantaja on selvittänyt, että ainoa tapa korjata virhe on purkaa ulkoseinä ulkoapäin tuulensuojalevyyn saakka ja rakentaa se uudelleen nyt voimassa olevan määräyksen mukaiseksi. Käräjäoikeus pitää uskottavana kantajan kertomusta siitä, että rakennusvalvonta edellyttää myös tiiliverhouksen purkamista ja rakentamista uudelleen. Korjauskustannus on siten yhteensä 40.742 euroa.” Minulle tämä Asianomistajan perätön lausuma oli siis myös tuottamuksellinen. 

Eikö olisi ollut outoa, ellen olisi nostanut tällaisesta meteliä? Harmitti, etten tajunnut nostaa heti jo käräjillä. Se oli iso moka, mutta olin niin sokissa kaikesta, etteivät aivot toimineet. 

Asianomistajan kiinteistökauppariidassa käyttämä asiamies Tero Lakka selitti, että kysymyksessä on tuomarin väärintulkinta. Hän siis myöntää virheen tuomiossa, mutta ei valhetta, vaan sysää syyn tuomarille. Tuota Asianomistajan sanomaa, ei ollut mahdollista tulkita millään muulla tavalla, kuin juuri siten kuten tuomarikin sen tulkitsi.

Julkaisu saa ylittää hyväksyttävyyden rajat mutta ylitys ei saa olla selvä.

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä tai kunnianloukkauksena ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Säännös perustuu EIT:n ratkaisukäytännön edellyttämään suhteellisuusarviointiin. Ilmaisu/julkaisu saa ylittää hyväksyttävyyden rajat mutta ylitys ei saa olla selvä. Asian merkittävyyttä ja suhteellisuutta tulee arvioida kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon aiheen ajankohtaisuus, yleisön oikeus saada tietoa, tiedon lähde, tiedon aiempi esilläolo julkisuudessa, julkaisun luonne ja muoto. 

Hyväksyttävyys on ajassa muuttuva käsite, jonka kriteereitä voidaan hakea vakiintuneista toimintatavoista. Tiedotukseni on saanut aikaan kansalaiskeskustelua sekä sosiaalisessa mediassa että mielipidekirjoitusten muodossa. Toisaalta tällaisten verkkokeskustelujen ja niin sanotun kansalaisjournalismin osalta ei ole olemassa vakiintuneita arviointimekanismeja. Ehkä tässä on aihetta jopa ennakkotapaukseksi, kun mietitään vastuutani julkaisemistani seuraajieni kommenteista sekä anekdooteista, jotka eivät ole olleet omia mielipiteitäni. Monien kommenttien kanssa olen ollut samaa mieltä, mutta monien myös eri mieltä. Monille olen nauranut, monille itkenyt. Olen halunnut julkaista kaikki tunteet, jopa epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen aiheuttaman suuttumuksen ja kipuni karnevalisoinnin. Olen julkaissut myös itseäni koskevaa kritiikkiä. 

Demokraattisessa yhteiskunnassa myös loukkaavat, järkyttävät ja huolestuttavat tiedot ja ajatukset voivat kuulua vapaaseen keskusteluun.  

Intressipunninnassa sananvapaudelle tulee antaa korostunutta suojaa. EIT:n oikeuskäytännön perusteella demokraattisessa yhteiskunnassa myös loukkaavat, järkyttävät ja huolestuttavat tiedot ja ajatukset voivat kuulua vapaaseen keskusteluun.  Suomessa korkein oikeus on todennut, että kärkevät ja halventavatkaan ilmaisut eivät välttämättä merkitse rikoslain tarkoittamaa toisen kunnian loukkaamista, ja niitä tulee tarkastella huomioon ottaen se asiayhteys, missä ilmaisu on esitetty.  

Asian merkityksellisyyttä yhteiskunnallisesta näkökulmasta korostaa se, että kiinteistökauppariitaan liittyvää hovioikeuden tuomiota on käsitelty myös talojuristien blogissa ja se, että kokemuksistani julkaistiin kirja. Näin tiedotukseni on todistettavasti merkittävästi vaikuttanut asian laajempaan käsittelemiseen, mikä on myös ollut nimenomainen tarkoitukseni. Nostamani asiat ovat rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin ja rikoslain 24 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla yhteiskunnallisesti merkittäviä ja siksi sananvapaudelle on tässä tapauksessa myönnettävä korkeaa suojaa.

Kunnianloukkauksen läpi meneminen törkeänä johtunee laajasta levikistä. Korostan, etten siis tiedä, mutta oletan, koska en keksi törkeydelle muutakaan syytä. Levikkiäkään en täysin ymmärrä, sillä eikö blogini saama mielenkiinto todista juuri päinvastaista. Eli sitä, että tiedotuksellani on ollut todellinen pointti ja motiivi. Eikai kukaan kiinnostuisi ja koukuttuisi jonkun yksittäisen henkilön herjaamisesta, jos blogini olisi sellaista pitänyt sisällään. Jos voisin kohdistaa blogini ja someni levikin palvelemaan pelkästään jonkun dissaamista tai vastaavasti nostamista, niin olisin jo rikastunut kaupallisilla yhteistöillä. 

Yksittäisten sanojen kriminalisointi

Esitutkinnan, kuulustelujen, vastineen kirjoittamisen ja syytteiden nousemisen aikaan, minulla ei ole ollut asianajajaa. En tarkoita, että se olisi välttämättä vaikuttanut syytteisiin, mutta toki se on mahdollista. Oikeusvaltiossa sitä haluaisi ajatella, ettei syyttäjä turhaan nosta syytettä törkeästä kunnianloukkauksesta, joten Asianomistajan kokoaman leikekirjan on ollut pakko olla ollut hänelle hyvin puhutteleva. Ja olihan se, minullekin. Asianomistaja on nähnyt paljon vaivaa astuakseen päälleni.

En voi vielä kertoa mistä herjaaviksi epäillyistä sanoista rikosepäilyssäni on kyse, mutta ennen kun minäkään tiesin, niin etsin blogistani ja somestani sanoja, joilla olen Asianomistajaan viitannut. Niitä ovat muun muassa olleet: Komea, huipputyyppi, ajattelematon ja lyhytnäköinen. Lyhytnäköistä on muun muassa ollut haastamiseni kiinteistökauppariitaan, koska olin varaton ja myös koska oikeustaistelu aina jatkomyyntia hankaloittava mainehaitta. 

Oikeusministeri Leena Meri on sanonut, että: ”Kriminalisoitaessa sanallisia ilmaisuja on otettava huomioon erityisesti sananvapaus perusoikeutena, joka on demokratian kulmakivi. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihaisen kritiikin estäminen”

Meri painottaa, että rikosoikeuden käytön tulisi aina olla viimesijainen keino puuttua ihmisten käyttäytymiseen. Asianomistaja käytti rikosoikeutta ensisijaisena keinona. Huomionarvioista on, että Asianomistaja vaikuttaa seuranneen Instagramia hyvin tarkkaan ottaen pitkältä ajalta sisältöä talteen.

Aineistoa on kerätty laskelmoidusti talteen mahdollisimman suuri määrä, ja sitä on valittu käyttää vasta kunnianloukkaus rikosnimikkeen umpeutumisen ajan viimeisillä metreillä. Perusmuotoinen kunnianloukkaus vanhenee kahdessa vuodessa tekopäivästä lukien. Törkeästä kunnianloukkauksesta sen sijaan on kyse, jos teolla aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeä kunnianloukkaus vanhenee viidessä vuodessa. Eli jos hän olisi tiennyt saavansa syytteen läpi törkeänä, hänellä olisi ollut vielä aikaa askarteluun enemmänkin. Harmi vain, että olin jo lopettanut Hometalo-bloggaamisen ja kuten ilmoitinkin, keskityin kirjan kirjoittamiseen.

Asianomistaja ei ole missään vaiheessa tämän leikekirjan askarteluaikana ilmoittanut minulle pitävänsä kirjoituksia sopimattomina tai loukkaavina vaan on päinvastoin tykännyt postauksista, (joista nyt uhriutuu.) Näin toimiessaan hän on antanut sisällölle hyväksyntänsä.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen

Rikoslain 24 luvun 8 §:n mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.

Vaikka yksityiselämän käsite on laajahko, rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että tieto on julkaistu oikeudettomasti sekä, että tekijä on toiminut tahallisesti, eli pitänyt varsin todennäköisenä, että tiedon julkaiseminen on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Olen yrittänyt miettiä, mitä sellaista olen kertonut, mikä voisi nämä kriteerit täyttää. 

Asianomistaja toi oma-aloitteisesti perhestatuksensa esiin oikeudessa. Näin ollen se, että hänellä on vaimo, selviää jo hänen julkisesta profiilikuvastaan, eikä voi näin ollen olla loukkaava paljastus.

Se, että Asianomistajan nimi on julkaisuissa mainittu, ei itsessään voida katsoa ylittävän hyväksyttävyyden rajaa.

”Vastaaja on kirjoittanut blogia käyttäen alkuun Asianomistajasta asiallista salanimeä. Asianomistaja on kuitenkin ilmoittanut oikeusprosessin aikana, ettei pidä kyseisestä salanimestä. Vastaajan kiinteistökauppariidassa käyttämä asianajaja on todennut tilanteessa tällöin osapuolille yhteisesti, että laillista on käyttää myös Asianomistajan omaa nimeään. Asianomistaja ei ole ottanut asiaan kantaa. Tämän tilanteen jälkeen, ja lisäksi ottaen huomioon julkisen oikeudenkäynnin, Vastaaja on käyttänyt asiallisesti Asianomistajan omaa nimeä julkaisuissa. Salanimen käyttäminen ei tuntunut Vastaajasta enää hyvältä, koska Asianomistaja oli kertonut, ettei pitänyt siitä. Asianomistajan oikea nimi on julkaistu ensimmäisen kerran vasta käräjäoikeuden antaman tuomion jälkeen loppuvuonna 2020. Asianomistajan nimen julkaisuun ei ole liittynyt loukkaamistarkoitusta, sillä Vastaaja on ollut käsityksessä, että nimen julkaiseminen on sallittua.”

Silloinen asianajajani Kokko tosiaan sanoi, että se on sallittua. Se tuntu jopa suositukselta, koska hän sanoi sen oma-aloitteisesti. En ollut kysynyt lupaa käyttää Asianomistajan oikeaa nimeä. En ajatellut sitä edes vaihtoehtona. 

Asianomistajan nimen mainitseminen ei ole tuonut blogilleni mitään lisäarvoa. Mitään sellaista en ole tavoitellut. Se mahdollisuus, että aihepiiriä koskeva julkaisu olisi voitu yhtä hyvin ja ilmaisun journalistisen sanoman siitä kärsimättä tehdä myös ilman rikoksentekijän nimen tai henkilöllisyyden paljastamista, ei kuitenkaan ratkaise sitä, onko julkaisemisella selvästi ylitetty hyväksyttävyyden raja.

Asianomistaja toi oma-aloitteisesti perhestatuksensa esiin oikeudessa ja se, että hänellä on vaimo, selviää jo hänen julkisesta profiilikuvastaan, joten sen tiedon esiin tuleminen blogissa, että hän on naimisissa, ei voi olla loukkaavaa. Miksi hän tuntisi halveksuntaa siitä? Olen itsekin nykyään taas naimisissa. Myös Asianomistajan koulutus ja työpaikka tulivat esiin oikeudenkäynnissä. Hän kertoi niistä itse ja ne ovat julkinen tieto. Mainitsin ne kuvatakseni sitä, millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa Ostaja on, en siksi, että hänen työpaikkansa olisi jotenkin halveksuttava. 

Ajattelen, että ylipäätään kaikista asioista, joita sanoo julkisessa oikeudenkäynnissä, täytyy voida pystyä käymään julkista keskustelua myös oikeussalin ulkopuolella. Eihän se nyt niin voi mennä, että minua vastaan saa hyökätä rahalla maksetuilla asiantuntijoilla oikeudessa, mutta minulla, jolla ei ole ollut varaa palkata puolustusta, en saisi puolustautua edes sanoin oikeuden ulkopuolella? En ole kuitenkaan koskaan tägännyt häntä julkaisuihini siten, että niistä olisi mennyt hänelle tieto. En ole osoittanut blogikirjoituksiani hänelle.

Ja jos kaiken jälkeen jaksankin vielä nauraa kokemilleni älyttömyyksille, niin siitäkin halutaan rankaista. Asianomistajan kuulemisnauhat ovat olleet kenen tahansa tilattavissa tuomioistuimilta. Olen kertonut vain mitä hän on tehnyt ja sanonut. Mitä sellaista hän teki, mitä ei olisi saanut kertoa? En ole laittanut sanoja hänen suuhunsa, vaan julkaissut jopa suoria litterointeja antaakseni hänelle äänen. Kirjoituksissa ei ole ilmaistu sellaisia tietoja, joita ei olisi jo aiemmin julkisuudessa ollut tai jotka eivät olisi muutoin julkisia tai julkisesti saatavissa. 

Miksi en saisi kertoa, että olin tuottanut hänelle pettymyksen?

Julkaisemani tiedot eivät myöskään ole sellaisia, jotka objektiivisesti arvioiden ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä. Jos hän ajattelisi näin, niin miksi hän sitten haastoi minut oikeuteen. Miksi ylipäätään alun perin valita tehdä tai sanoa sellaista, minkä julkituloa joutuu häpeämään? Vai oliko hän valmis lyömään minua vain oikeussalissa? Eihän se nyt niin voi mennä. Tarkoitan kuvainnollisesti, ei hän sentään fyysisesti lyönyt, mutta sain kunnon haukut ja arvostelut siellä siitä, että olin ollut niin ylpeä remontistani ja johtanut häntä muka harhaan. Miksi en saisi kertoa, että olin tuottanut hänelle pettymyksen? Tuntui pahalta kuulla, että taloni ei kelvannutkaan, vaan että hän halusi palauttaa sen. Olin pettänyt hänen luottamuksensa, vaikka oikeuden mukaan olin ollut lojaali. Tuntui pahalta, että hän ajatteli, että minä en ollut ollut luotettava. Avoimuus on supervoimani, jonka avulla olen selvinnyt. Suljetulla huusin lujaa Akille apua, mutta se ei riittänyt. Uuden uhan edessä olin valmis huutamaan taas, ja kovempaa. 

Asianomistajan ostamasta talosta on julkaistu artikkeleita, kuvia ja yksilöintitietoja jo vuosia ennen väitetyn tekoajan alkamista, jonka seurauksena talo on ollut julkisuudesta tunnettu, ja kuvat ovat olleet julkisesti saatavissa. Talon myynti kesti pitkälle toista vuotta, jonka aikana taloa kuvineen ja osoitteineen mainostettiin pienellä paikkakunnalla hyvin näkyvästi. Silloinen julkisuudesta tunnettu puolisoni mainosti myös taloa julkisesti, mikä omalta osaltaan lisäsi mielenkiintoa ja tunnettavuutta ko. taloa kohtaan jo ennen tekoajan alkamista.

Olen julkaissut kuvia ko. talosta tarkoituksenani kuvata kiistanalaista julkisivurakennetta. Riidan aikana julkaistuista kuvista olen aina pyrkinyt poistamaan taloa koskevat tunnistetiedot. Jos ne jossain vahingossa näkyivätkin, niin on vaikea kuvitella tilannetta, jossa Ao on huomannut jossakin postauksessa tunnistetiedon, mutta sen sijaan että pyytäisi minua poistamaan kuvan, ottaa kuvakaappauksen talteen ja jää odottamaan, tulisiko niitä lisää. Ja jos on tullut, niin sitten taas vain talteen ja odottamaan, josko vielä tulisi lisää. On sitten poliisille toimitettavaksi vakuuttavampi aineisto, niinkö? Melko laskelmoivaa ja perimmäiset motiivit paljastavaa. 

Mitä sellaista hän teki, mitä ei olisi saanut kertoa? Miksi ylipäätään alun perin valita tehdä tai sanoa sellaista, minkä julkituloa joutuu häpeämään?

En ymmärrä logiikkaa. Tämä reagoimattomuus on ollut minulle hyväksyvä ja rohkaiseva viesti jatkaa samalla linjalla. Itse reagoisin heti, jos todella olisin kokenut kunniakynnykseni tms. ylittyneen. Isoin osa julkaisemista talon kuvista on ajalta, jolloin olen itse asunut talossa. Asianomistaja ei ole koskaan kieltänyt käyttämästä näitä kuvia, minkä olen käsittänyt hyväksyvänä viestinä käyttää kuvia myös kuvituskuvina. Asianomistaja ei ole missään vaiheessa pyytänyt, että poistaisin mitään kuvia. Hänellä on ollut mahdollisuus reagoida ja/tai antaa halutessaan jopa vastine.

Asianomistajasta julkaisemani kasvokuva on peräisin kaupantekotilaisuudesta. Kuva on otettu julkisessa tilassa Asianomistajan suostumuksella, joten teko ei ole ollut oikeudeton. Asianomistaja on itse tykännyt kuvasta. Kuvaa ei ole julkaistu halventamis- tai loukkaamistarkoituksessa, vaan siinä oli asiallinen lämminhenkinen teksti. Poistin kuitenkin kuvan heti saatuani rikosilmoituksen, koska päättelin, että hän oletettavasti niin toivoo, vaikkei hän vieläkään sitä pyytänyt. 

Päinvastoin hän on itse lähettänyt minulle kuvia talosta julkaisutarkoitukseen. Heti kauppojen jälkeen Asianomistaja lähetti talosta kuvia ulkoapäin Kodin kuvalehden juttua varten. Kyseisen artikkelin verkkojulkaisussa on lisäksi julkaistu Asianomistajan suostumuksella muita yksilöintitietoja talosta, kuten neliöiden määrä ja rakentamisvuosi. Tämä todistaa myös sen, että kohtaloni ja talo on siis ollut esillä mediassa useita vuosia ennen väitetyn rikoksen tekoajan alkamista. Asianomistajan osoitetiedot ovat myös julkisia ja tarkka sijaintitieto on löydettävissä myös esimerkiksi kiinteistörekisteristä. Ja muistutetaan nyt vielä siitäkin, että hän itse on pyytänyt huomiotani talolle. Hän on pyytänyt minua toistuvasti käymään siellä ja omilla toimillaan vaikuttanut siihen, etten ole päässyt talosta eroon. Ja kestin tätä pitkään, ennen kun tein asiasta julkista. Tällaiset oivallukset ovat mahdollisia hahmottaa, kun tapahtumat laittaa aikajanalle. 

Koska vuodet blurrautuvat, olen alkanut tehdä oikeusriitojen vuosikelloa hahmottaakseni tapahtumien aikajanaa, mikä on ollut todella ahdistavaa, mutta pakollista, koska muuten en yksikertaisesti enää muista mitä on tapahtunut milloinkin. 

Oikeusriitojen vuosikello 

Vuodet 2012-2015

Olemme ostaneet Akin kanssa hometalon vuonna 2003. Kun havaitsemme ongelman, myyjän vastuu on jo päättynyt ja vaikkei olisikaan, niin emme voi edes ajatella haastavamme myyjiä, jotka ovat Akin vanhemmat. Kaupungin terveydensuojeluviranomainen, ympäristöterveystarkastaja, määrää meidät muuttamaan evakkoon vuonna 2012 vaarallisen sisäilman vuoksi. Aki kuolee evakossa asuessamme. Talo ja perheemme revitään rikki. Talo on kaupungissa laajasti tunnettu. Meidän ja talon kohtalo herättää paljon mielenkiintoa etenkin koska Aki oli Jyväskylässä tunnettu. Remontointitalkoisiin osallistuu paljon ihmisiä. Annoin isosta remontista lukuisia haastatteluja lehdille. Vuonna 2015 sama viranomainen tekee talolle pyynnöstäni uusintatarkistuksen kirjaten raporttiinsa seuraavaa: 

”Kyseessä on vuonna 1983 rakennettu, puuelementtirakenteinen 2-kerroksinen omakotitalo, jossa on sähkölämmitys ja koneellinen ilmanvaihto. Talossa on havaittu syksyllä 2012 sisäolosuhteisiin liittyviä epäkohtia ja asukkaat ovat ryhtyneet selvittämään asiaa terveydensuojeluviranomaisen edustajan avustuksella. Varsinaista tarkastusta ja rakenteellista kuntotutkimusta edelsi homekoirien havainnointi talossa. Kuntotutkimus sisälsi laajan selvityksen rakenteita avaavin menetelmin, jolloin todettiin rakennuksen alapohjassa korjausta edellyttävä mikrobivaurio. Talossa on toteutettu vuonna 2013 laajat korjaustoimenpiteet tarkoituksena poistaa havaitut epäkohdat ja varmistaa asunnon terveys ja turvallisuus. Korjaustoimenpiteitä on edeltänyt ulkopuolisen asiantuntijan suorittama kuntotutkimus rakenneavauksineen ja mikrobinäytteineen ja todettujen epäkohtien perusteella korjaussuunnitteluun perehtyneen ammattilaisen laatima korjaussuunnitelma. Varsinaiset korjaustyöt on toteutettu laadittua korjaussuunnitelmaa laajemmassa mittakaavassa. Korjausten suunnitteluvaiheessa on virallisena valvojana toiminut rakennusterveysasiantuntija Veli-Matti Hokkanen PTS-kiinteistötekniikka Oy:stä. Kaikki työvaiheet on dokumentoitu ja valokuvattu. Korjaustyö sisälsi alapohja- ja seinärakenteiden korjaamiset ja uusimiset kattavasti. Remontointiin sisältyi myös ulkomuurin patolevyjen ja pikieristeen asennus, salaojien ja sadevesijärjestelmien täydellinen uusiminen sekä pihan maa-aineksen vaihto ja maanpinnan kallistuksen korjaaminen. Ilmastoinnin osalta suoritettiin järjestelmän puhdistus ja desinfiointi sekä ilmamäärien säätö ja asennettiin keittiöön erillinen liesituuletin omalla ulosviennillä. Asuintalon pesutilat ja sauna sekä putkistot ja sähköt on myös remontoinnin yhteydessä uusittu. Omakotitalossa on tarkastushetkellä raikas sisäilma ja asunnossa on erittäin siisti yleisilme. Tarkastuksen yhteydessä tarkastetut asiakirjat ja valokuvat osoittavat osaltaan korjausten asianmukaisuuden ja laajuuden. Omakotitaloasunto täyttää sille asetetut terveydelliset vaatimukset.” 

Olen saavutuksestani ylpeä. Saan asua talossa lasten kanssa noin 1,5 vuotta, kunnes rahat loppuvat, enkä myöskään jaksa enää omakotitalon jatkuvaa peruskunnossapitoa, mitä se vaatii ilman homettakin. Palkkaan välittäjän ja laitan talon myyntiin. Talon kuvia ja osoitetta jaetaan somessa laajasti. Olen laastarisuhteessa julkisuudesta tunnettuun mieheen, joka myös jakaa myynti-ilmoitusta eli kuvia talosta ulkopäin sekä sen osoitetta kanavissaan. Tämä kasvattaa talon tunnettuutta. Asumisratkaisuamme kahdessa eri kodissa käsitellään avoimesti lehdissä.

Vuosi 2016

Helmikuu 2016. Talolle löytyy ostaja. Kuntotarkastaja hehkuttaa Ostajalle, että talo on parhaimmassa kunnossa oleva kasaritalo koko kaupungissa. Inframikko sortuu niin vuolaaseen kehumiseen, että onnistuu synnyttämään Ostajalle vaarallisen kuvan siitä, että koko talo olisi uusittu. Yritän tätä oikoa ja kehotan ostajaa varautumaan vielä parantamaan julkisivun huonoa tuulettuvuutta ja lisäämään yläpohjaan eristystä. Kuntotarkastaja suostuu kirjaamaan huoleni raporttiin, mutta mitätöi sen perään omalla lauseellaan turhaksi. Allekirjoitamme kauppakirjan Osuuspankissa. Halaamme ostajan silloisen avopuolison kanssa ja itkemme, miten asiat järjestyvät. Hän on Akin vanha työkaveri. Suostun tinkimään kauppahinnasta 10 000 euroa vain, koska koen että hyvät ostajat ovat kultaakin kalliimpia. Olen varma, että heidän kanssaan ei voisi ikinä tulla mitään ongelmia. Virallisesti kauppakirjan allekirjoittaa kuitenkin vain Asianomistaja. Avopuolison nimeä en ole koskaan tuonut julki. 

Toukokuu 2016. Ostaja haluaa, että maksan talon ulkopuolisen kellarin tyhjennyksen vielä kauppojen jälkeen, koska se on kerännyt sadevettä. Imuauton lasku oli 522,97€, jonka suostun maksamaan, koska se oli kerännyt pohjavettä ja haisi. Korostan, että kellari ei ole talon alla, vaan on talosta erillisen ulkovaraston alla. Sen saman, jonne Aki yritti kuolla. Se, jonka ovessa luki hengenvaara, kuten kerroin. Nyt isoin ongelma on onneksi vain pohjavesi. Tämä onnistuu hoitaa rahalla.

27.6.2016. Varmistan, että Ostajalle on ok, että talosta julkaistaan aiemmin tehty juttu Kodin kuvalehdessä. Se on hänelle ok. Ostaja jopa lähettää minulle kuvia talosta ulkoapäin ko. juttua varten. Hän kirjoittaa kuvien oheen: ”Tässä muutamia ulkokuvia, toivottavasti on apua!”. Kodin kuvalehdessä julkaistaan artikkeli ”Remontista tuli terapiaa” Ostajan luvalla. Printissä on kuva myös talosta ulkoapäin. Tämä artikkeli on nykyisin todiste, kuten myös 14.10.2017 julkaistu artikkelin verkkoversio: ”Kun Mirkka Torikan puoliso kuoli, hometalon remontista tuli terapiaa: ”Projekti oli järjetön, mutta tiesin, että selviän.”

Vuosi 2018

Heinäkuu 2018. Ostaja kertoo, että talon ulkopuolella haisee aina välillä ”maakellarille”. Etenkin kosteina kuukausina haisee kostealle. Ok… Kysyn haiseeko sisällä. Sisällä ei haise. Hän kertoo minulle lähettämässään sähköpostissa olevansa kuitenkin vainoharhainen. Ostaja kutsuu minut ja kuntotarkastajan käymään talolla syyskuussa. Hän selittää, että häntä huolettaa, jos hänen joskus tarvitsee myydä talo, niin vanhat rakenteet ovat silloin hänen vastuullaan. Hän sanoo suoraan, että hänen on selvittävä asia nyt kun myyjänvastuuta on vielä jäljellä. Kuntotarkastaja komppaa ja kiirehtii toteamaan, että myyjä on tosiaan vastuussa piilovirheistä. Huokaisen ja sanon, etteivät vanhat rakenteet ole piilovirheitä, vaan kasarille ominaisia riskirakenteita. Tämähän on vanha hometalo. Ostaja on kertonut aiemmin vitsailleensa sukulaisilleen ostaneensa hometalon. Oleellista on se, ettei se ole enää homeessa. Olen kehottanut parantamaan julkisivun tuuletusta. Sovimme Ostajan kanssa, että konsultoimme kuluttajariitalautakuntaa, vaikka meillä ei riitaa olekaan. Sovimme pysyvämme sovussa, ja että pahimmillaankin vain asiat tappelevat, emme me. Tämä on hänen ensimmäinen omakotitalonsa, joten yritän olla ymmärtäväinen. 

22.12.2018. Ostaja iskee puukon selkään. Aiemman sovinnollisen sopimuksemme sijasta hän onkin palkannut asianajaja Tero Lakan, jolta saapuu reklamaatio/haastehakemushahmotelma. Ostaja ei väitä talossa olevan sisäilmaongelmaa, mutta haju talon ulkopuolella saa hänet vaatimaan yhtäkkiä ensisijaisesti kaupan purkua ja koko kauppasumman 260 000 euron palauttamista korkoineen sekä kaikkien oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Hän takertuu myyntiesitteen muotoseikkaan ”salaojista kattoon remontoitu”, mikä kattaa hänestä kaiken. Kun aivan kaikkea ei oltukaan remontoitu, niin hän haluaa minun maksavan nämäkin osat nykyrakennusvaatimuksia vastaavaksi. Varmuuden vuoksi.

Vuosi 2019

Tammikuu 2019. Kirjoitan vastineen vastapuolelle itse. Siitä tulee mielestäni hyvä, mutta en saa edes vastaanottokuittausta. 

Maaliskuu 2019. Ostaja pommittaa minua lukuisin puheluin myöhään illalla. En vastaa, koska hän on valinnut käyttää asianajajaa minua vastaan, joten keskustelen tästedes vain asiamiehensä kanssa. Elokuvissa ainakin aina tehdään niin. Ostaja jättää vastaajaani humalaisen viestin ja kyselee mitä tulisi tehdä, kun katto vuotaa.

Joulukuu 2019. Ostajan asianajaja lähettää minulle toisen haastehakemuksen, jossa kaupanpurku vaade on poistunut ja ensisijaisesti haetaan hinnanalennusta yli 80 000 euroa. Ostaja on etsinyt kuluneet vuoden aikana isolla rahalla lisä vikoja ja teettänyt tutkimuksia, jotka haluaa, että myös minä maksan. Vaikka iso osa tutkimuksista on osoittanut turhiksi. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että sain omalla vastineellani vaateita pienenemään, itse asiassa melko merkittävästi. Olen tyytyväinen myös siitä, ettei talosta ei ole löytynyt sisäilmaongelmaa eikä asumisterveyshaittaa. Ao kuitenkin pelkää, että niitä saattaa tulevaisuudessa tulla ja siksi minut pitää saada maksamaan ne nyt kun myyjän vastuuta vielä on jäljellä. Siis maksamaan hypoteettisista ongelmista.

Uskokaa pois, olen yrittänyt pysyä rauhallisena. Ellei lähivuosina elinkaarensa päässä olevaa vanhaa kattoa uusi, niin totta kai siitä seuraa ongelmia, mutta en vain käsitä miksi se olisi minun vastuullani. Olen reilusti kertonut ennen kauppaa, että katto on alkuperäinen ja että se ainoastaan putsattiin ja pinnoitettiin remontissa. Mutta koska myyntiesitteessä oli lukenut ”Ei remonttihuolia”, niin hänestä minun pitäisi maksaa muun muassa katon päivitys uudenveroiseksi.

Vastapuoli pitää rakennusvirheenä myös olohuoneen korkeaa katto kattotuoleineen sekä rakennusaikakaudelle tyypillisiä julkisivun kapeita tuuletusrajoja, joissa on laastipursetta sekä alkuperäistä kattorakennetta. Eli siis yksi ongelma koskee julkisivun huonoa tuulettuvuutta, mitä olen todistettavasti eli kirjatusti kehottanut parantamaan ennen kauppaa ja kattoa, joka remontissa huollettiin, mutta ei uusittu. 

Ellen maksa näitä lisäremontteja tai sovittele rahalla, niin Ostajan asianajaja uhkaa lähettää kanteen käräjäoikeuteen. Koska olen varaton, en pysty sovittelemaan millään summalla, enkä tuollaisen ”Sovittele tai muuten” -uhkauksen jälkeen edes halua sovitella. En ylipäätään pidä siitä, että minua uhkaillaan, ja vielä kun asia on aivan järjetön, niin ei. Ilmoitan että ellei Ao halua maksaa remonttejaan itse, niin minulta hän voi saada rahaa vain oikeuden päätöksellä, ja silloinkin vain ulosoton kautta pieninä osina palkastani. Talo on vienyt meiltä jo kaiken, rahassa mittaamattomankin. Jos remonttini olisi pettänyt ja talo homehtunut uudelleen, olisi asia aivan eri. Olisin tietysti vastuussa. Nyt ei kuitenkaan ollut siitä kyse, sillä mitään asumisterveyttä uhkaavaa ei ole ilmennyt. Hometalon myynnistä myyjä on totta kai vastuussa, mutta nyt ei siis ole kyse siitä. 

Vuosi 2020

24.1.2020 Asia vireille käräjäoikeudessa. Palkkaan asianajajakseni Vesa Kokon, koska oikeusturvavakuutukseni turvin, joka korvaa kiinteistökauppariidoissa 10 000 euroon saakka. On kuitenkin selvää, että se ei tule riittämään, mutta ei ole vaihtoehtoja. Minut on pakotettu tähän riitaan. Ostajalla on laittaa enemmän resursseja, eli varoja taisteluun. Hänellä oli niin sanotusti isompi sotakassa. Kun itse taas en pysty palkkaamaan asiantuntijoita todistamaan Ostajan väittämiä vääriksi, vaan luotan oikeuden maalaisjärkeen. Luotan myös Ostajan asiantuntijoiden puolueettomuuteen ja ammattietiikkaan. Se on iso virhe. 

Elokuussa 2020 päätän vihdoin perustaa pitkään haaveilemani blogin. En pelkästään kiinteistökauppariidan vuoksi, mutta hometalotaisto antaa perustamiselle viimeisen sysäyksen. 

18.9.2020 nimikkoblogi Mirkka.fi julki. Julkaisupäivänä sivustolla julkaistiin yksi ainoa elämänkerrallinen pitkä blogiteksti nimeltään Kaikki rakkaat katastrofini, jossa ostajaa ei nimeltä mainittu. Sivuston kävijäliikennettä on seurattu lähtien Google Analytics -järjestelmän avulla ja se antaa eritellympää dataa yksittäisistä kävijöistä ja sivujen latausmääristä. Julkaisupäivänä sivustolla oli Google Analyticsin mukaan 881 kävijää ja 1 287 istuntoa eli noin kolmannes käyttäjistä kävi sivustolla useammin kuin kerran. Yksittäiseksi kävijäksi rekisteröityy yksittäinen selain, laite, käyttäjäprofiili ja IP-osoite. Yksittäiseksi kävijäksi rekisteröitymiseen voi vaikuttaa myös käyttäjän omaan selaimeensa tekemät evästeiden lataamisen estot sekä mainoksia estävät selainlaajennukset. Tämän takia yksi henkilö voi näyttäytyä useana eri kävijänä, jos hän käy selaamassa sivustoa eri laitteella tai selaimella. Käyttäjät katsoivat keskimäärin 2,85 sivua eli sivujen katseluita (latauksia) oli päivän aikana yhteensä 3 666 kpl. Sivujen katseluihin sisältyvät myös mm. sivuston etusivu ja blogiartikkeleiden arkistosivut. On huomioitava, että Google Analytics ei näytä täsmällisiä lukuja johtuen käyttäjien selainasetuksista ja yhteyksistä. Google Analytics on työkalu, jonka avulla sivuston analytiikasta näkee lähinnä kävijämäärien kehityksen suunnan ja kiinnostusten kohteet.

Ymmärtääkseni tapahtunutta, saadakseni ja tarjotakseni vertaistukea sekä tietoa, sekä ottaakseni kantaa myyjän virhevastuun kohtuuttomuuteen loin blogiin Hometalo-kategorian, jossa päätin läpivalaista koko taistelun reaaliaikaisesti. Hometalo-kategoria on vain yksi osa blogia, joka sisältää myös muuta elämääni kohdistuvaa sisältöä.  Ominainen kirjoitustyylini blogissa sekä kaikessa muussa kerronnassa on sarkastinen, ja kohdistan sarkasmia myös itseeni.

28.9.2020 Julkaisen Hometalo-kategorian ensimmäisen blogitekstin Inhimillinen virhe.

Tiedotukseni koskee omaa elämääni henkilökohtaisesta näkökulmastani. Tarkoituksena on antaa seuraajille rehellinen ja täysin läpinäkyvä kuva siitä, millaista on olla vastaajana kiinteistöriitaprosessissa. Päivityksissäni on tuotu esiin näkemyksiäni ja kannanottojani omaa elämääni koskeviin, merkittäviin ja stressaaviin tapahtumiin, eikä tällainen näkemysten ilmaisu ole eikä voi olla kiellettyä. Asianajajani: ”Tällaisessa tilanteessa, jossa julkaisussa käsitellään julkaisun tekijän omaa asiaa, tulisi ehdottomasti antaa julkaisun tekijälle korostunutta suojaa.”

Lokakuu 2020. Jutustamme julkaistaan artikkeli Metropolissa.

3.-4.11.2020. Käräjät.

Asianomistaja ilmoittaa tauolla, ettei pidä hänestä blogissa käyttämästäni salanimestä. Salanimi ei ole herjaava, mutta hän ei pidä siitä silti. Asianajajani Kokko tuo oma-aloitteisesti esiin mahdollisuuden käyttää oikeudellisesti myös Ostajan oikeaa nimeä. Ok. Jään miettimään mitä tehdä asialle. Hän itse ei kerro toiveitaan.

6.11.2020. Julkaisen käräjäoikeuden istunnosta blogitekstin Showtime, jossa kritisoin vastapuolen harhaanjohtavia lausuntoja, jonka seurauksena blogiani mitä ilmeisemmin tiuhaan seuraava Asianajaja Tero Lakka loukkaantuu. Hän oksentaa uhkauksia julkisesti Facebook-seinälleni, mistä saan useita kehotuksia raportoida asianajajaliittoon. En halua osaltani laajentaa riitaa, vaan sen sijaan teen muutoksia blogiin, joihin hän kertoo olevansa tyytyväinen ja saamme asian sovittua. Lakka pyytää, etten julkaisisi hänen lähettämiään sähköposteja, enkä ole julkaissut. Vastaavasti Asianomistaja ei ole koskaan esittänyt mitään korjaustoiveita blogiin. 

Blogini kirjoitustyyli on seuraavanlainen. Näyte: ”Turvatarkastuksessa piippaavat tissiliivit, mutta muuten olen asianajajani kehotuksen mukaan jättänyt aseet kotiin ja pääsen läpi. Sateenvarjoni takavarikoidaan oikeuskäsittelyn ajaksi. Vessassa hengitän varmuuden vuoksi vielä kerran saamaani Peace & Calming eteeristä öljyä. Ystäväni uskoo niiden toimivuuteen ja nyt on otettava kaikki keinot käyttöön. Hän opasti hieromaan öljyä sydämenkin kohdalle, mutta unohdin, enkä halua jäädä kiinni tissien öljyämisestä oikeustalolla, joten se saa nyt jäädä. Kiristän rusettia kaulassa ja oion konservatiivisen lesken asuni röyhelöt. Nyt se on menoa.

Kun korkoni kopisivat aulaan, Samu-setä istuu lakimiehensä viekussa tuijottaen maahan. Tervehdin, mutta hän vain nostaa päätään aavistuksen. Hän ei pysty edes katsomaan minua silmiin. Olen loukkaantunut. Mieleni tekisi mennä esittäytymään Tero Lakalle, mutta nykyäänhän ei ole sallittua kätellä. Tuntuisi hassulta mennä tarjoamaan kyynärpäätä tai pakaran reunaa.

Oikeudenkäynti alkaa. Insinööri vs. Humanisti.

”Ei pidä paikkaansa!” Puhun heti kättelyssä vastapuolen avauspuheenvuoron päälle. Hirvittävän vaikea olla hiljaa, kun vastapuoli puhuu paskaa. Oma asianajajani toruu ja hyssyttelee minua. Kysyn saako täällä siis valehdella? Asianajajani vastaa kyllä ja sulkee mikrofonini.” 

Loput voi lukea toisaalta blogista tästä linkistä, mutta pointti siis, se, että koska pystyn nauramaan itselleni, olen ajatellut oikeutetuksi nauraa myös muille.

Huomionarvoista on se, että en käytä vielä tässäkään käräjien jälkeisessä blogitekstissä Asianomistajasta hänen omaa nimeään, vaikka asianajajani on sen oikeuttanut. En vain osaa, sillä olen kiintynyt salanimeen, mutta edessäni on dilemma, sillä hän on ilmoittanut, ettei pidä siitä. Tuntuu ikävältä käyttää salanimeä, josta hän ei pidä. 

Seuraavassa julkaistussa blogitekstissä käytän sitten hänen oikeaa nimeään, koska tuntuisi hassulta ruveta keksimään uutta salanimeäkään. Asianomistaja ei reagoi, eikä ota kantaa hänen oikean nimensä käyttöön. Päättelen vasta rikosilmoituksen saatuani, että hän ei ole halunnut henkilöllisyytensä paljastuvan ja poistan nimen oma-aloitteisesti, vaikka hän ei edelleenkään suoranaisesti pyydä sitä. 

18.11.20 Keski-Suomen käräjäoikeus antaa tuomion 20/4196 asiassa L 20/188 jossa velvoittaa minut maksamaan hinnanalennusta 40 000 plus oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus toteaa tuomiossaan, että ”vastaaja on kyllä antanut kantajalle kaikki tarpeelliset tiedot ennen kauppaa ja että näistä tiedoista tarkasti lukemalla olisi selvinnyt se, että ulkoseinärakennetta ei ollut remontoitu. Kyseessä on ollut kuitenkin salainen virhe, josta kummallakaan osapuolella ei ole ollut tietoa, eikä kantajalla ole ollut siitä selonottovelvollisuutta.” Toim. huom. Se ei ollut salainen virhe, vaan aivan tyypillinen kasarirakenne, mutta minkäs teet, kun ei ollut ketään sitä todistamassa. 

20.11.2020 Vaikka Ostaja ei tule tässä kohtaa taistoa hyötymään ulosmittauksesta mitenkään, niin hän ja Lakka ilmoittavat laittavansa tuomitun saatavan ulosottoon riippumatta siitä, jääkö tuomio lainvoimaiseksi. Asianajajani mukaan tämä on hyvin poikkeuksellista ja vaikuttaa tahalliselta kiusaamiselta. Olen kuin jokin suurikin rikollispomo, jolta pitää saada massit äkkiä pois. Massit, joita ei ole.

Vailla lainvoimaakin olevan tuomion voi toimittaa ulosottoon, mutta yleensä ulosotto ei ryhdy mihinkään perintätoimiin, etenkin jos näkee, että täytäntöönpanokieltoa on haettu. Nyt se kuitenkin ryhtyy.

13.12.2020 Ulosotosta saapuu vireilletuloilmoitus ja joudun menemään ulosottoon todistamaan, että olen varaton. Nyt viimeistään vastapuolen pitäisi uskoa, ettei minulla ole talokaupparahoja tilillä, vaan olen maksanut niillä minun ja Akin asuntolainan pois.

Vuosi 2021

28.1.2021 Blogi herättää paljon mielipiteitä, joista julkaisen myös eräänlaisia anekdootteja kuvatakseni farssin älyttömyyttä. Tarkoitukseni on herättää keskustelua myyjän kohtuuttomaksi kokemastani virhe vastuusta. Mikään ei muutu jos kukaan ei suutu – ajatuksella. Keskustelemme kansalaisaloitteen tekemisestä myyjän viiden vuoden virhevastuun muuttamiseksi. 

Blogin kautta löytyy avukseni rakennusterveysasiantuntija ja rakennustekniikan insinööri. Hän kirjoittaa: ”Olen seurannut blogiasi ja työni puolesta perehtynyt rakennusten kunnon tutkimuksiin. En toivo julkisuutta asiassa enkä tahdo nimeäni tai yritystäni esille, ainoa tavoitteeni on yhtenäistää tutkimuskäytäntöä ja varmistaa, että jos jotakin asiaa lähdetään oikeudessa asti vaatimaan, näytöt sitä varten on tehty oikein ja luotettavasti. En odota tästä palkkaa tai korvausta, toisinaan palkka tulee siitä, että voi vaikuttaa omalla ammattitaidollaan tehtyihin ratkaisuihin ja siten alan kehittymiseen.”

Hänet on nyt nimetty yhdeksi todistajaksi oikeuteen blogini yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. ”Havaitsin, että ne tutkimukset mitkä Mirkalle oli tehty, eivät vastaa sitä, minkälaisia niiden olisi pitänyt olla ja että niitä oli käytetty aseena oikeudessa, niin se sai mun niskakarvat pystyyn. Provosoidun siitä, että tällä alalla on tekijöitä, jotka ei tee niitä tutkimuksia niin kuin pitäisi tehdä.”

Helmikuu 2021. Myyjän vastuu päättyy VIHDOIN virallisesti, eli enää uusista asioista ostaja ei voi enää reklamoida. Bileet! 

Kesäkuu 2021. Herättääkseni keskustelua myyjän vastuun maalaisjärjettömyydestä, tarjoan juttua Keskisuomalaiselle. Uutispäällikkö kertoo, että on lukenut blogiani ja sanoo, että aihe on mitä tärkein ja että pitää arvostettavana, että olen valmis tulemaan julkisuuteen sen tiimoilta. Hän toteaa, että tällä jutulla olevan yleisempääkin kiinnostavuus- ja merkittävyysarvoa.

Kesä 2021. Lenkkeilen talon ohi tarkistamassa mahdollisen remontin tilanteen asianajajani kysyttyä minulta, olenko käynyt katsomassa, onko Ostaja aloittanut remonttia. Se tieto, mitä julkisivun takaa paljastuu, palvelisi molempia osapuolia.

Elokuu 2021. Hovioikeuden pääkäsittely. Tästä blogissa oma blogiteksti, tai kaksikin. 

Syyskuu 2021. Minulle toimitetaan kuvakaappaus julkisesta keskustelusta Facebookista, jossa Hovioikeuden tuomari ja Ostajan sisko keskustelevat golfreissusta Levillä. Epäilen tuomarin puolueettomuuden vaarantuneen, sillä saan kuulla heidän mahdollisesta yhteisestä historiastaan ja läheisestä suhteestaan useammaltakin taholta. Kysyn asiaan apua ja neuvoja julkisesti, jonka jälkeen ko. tuomari ja sisko poistavat toisensa Facebook-kavereistaan. Sisko on aiemmin ottanut kantaa kiinteistökauppariitaamme lähestymällä minua hyvin epäkunnioittavalla viestillä, joten on syytä olettaa, että myös tuomariystävä on saanut kuulla tätä propagandaa. Saamieni neuvojen mukaan konsultoin oikeusaputoimistoa asian tiimoilta. Sieltä kommentoidaan yleisesti, että kuulostaa siltä, että tuomarin olisi pitänyt jäävätä itsensä. Voisin tehdä valituksen ja juttu voitaisiin palauttaa uudelleen käräjäoikeuteen, mutta en jaksa enää palata prosessissa alkuun, sillä en saa enää lisätä asiantuntijatodistajia avukseni, minkä vuoksi olisin joka tapauksessa heikoilla kuten edelliselläkin kerralla. Päätän, etten halua pidentää taistelua osaltani enää yhtään. Haluan vain yrittää selvitä. 

21.9.2021. Vaasan hovioikeus antaa tuomion nro 375 asiassa S 21/19, jossa se ei muuta käräjäoikeuden tuomiota, vaan velvoittaa minut maksamaan hinnanalennusta Asianomistajalle ja korvaamaan oikeudenkäyntikuluista kaksi kolmasosaa. Perustelut ovat sentään hieman paremmat mitä käräjäoikeudessa, mutta turhauttavat silti. Koska en saanut lisätä todistelua siitä, ettei kyseessä ole salainen virhe ja ettei Ao:n tekemiä tutkimuksia ole tehty oikein, hyväksyn tuomion, vaikkakin sen perusteluita onkin vaikea pitää hyväksyttävinä. Jos on oikein positiivinen, niin tuomion voi nähdä jonkinlaisena torjuntavoittona, jos ajattelee alun kaupanpurku-uhkaa, mikä olisi todennäköisesti tarkoittanut lopulta talon pakkohuutokauppaa. Tämän vuoksi olen vöykännyt ja möyhkännyt siitä, että kannattaa aina selvittää myyjän maksukyky, ennen kun tätä lähtee haastamaan oikeuteen. Aina ei nimittäin välttämättä ole mitään voitettavaa. Tätä olen tarkoittanut, kun olen kuvannut ostajaa ajattelemattomaksi ja lyhytnäköiseksi. 

Tuomio jää lainvoimaiseksi, koska päätän, ettei valitusluvan hakeminen korkeimpaan oikeuteen hyödytä, koska todistelua ei saa lisätä. Tulisin siis häviämään korkeimmassakin, enkä halua tästä ennakkotapausta, jota käytetään muiden kaltaisteni tuhoksi. En haluan, että minun tappiollani oikeutetaan muitakin korvausvaatimuksia saataviksi hypoteettista ongelmista. 

Hovioikeuden tuomion jälkeen Asianomistaja käy tykkäämässä yhteiskuvastamme Instagramissa, minkä olen julkaissut kaupantekotilaisuudesta. Hän ei pyydä poistamaan sitä. 

24.9.2021. Postissa saapuu pelätty ulosmittauspäätös Asumisoikeusasunnostamme. Ulosottovirasto ilmoittaa, että Asumisoikeus kerrostalokotiimme kohdistuu ulosmittausuhka. 

Lokakuu 2021. Huomaan, että ulosotossa on ylimääräinen virheellinen saatava. Vastapuoli on laittanut koko oikeuskulusaatavan ulosottoon täysimääräisenä. Lakka ja Ao ovat saaneet 10 000 euroa oikeusturvavakuutuksesta, mutta perivät silti kuluja minulta täysimääräisinä. Lakka myöntää virheen, mutta ei pahoittele ”vahinkoa”. 

Hinnanalennuksen maksamiseksi ystävät ja ventovieraat perustavat avukseni rahankeräyksen, jolla onnistutaan keräämään 10 000 viikossa. Tämä jos jokin todistaa siitä, että tiedotuksellani on ollut muu pointti, kuin kenenkään yksittäisen henkilön loukkaaminen. Asianomistajan nimeä ei käytetä rahankeräyksen markkinoinnissa. Tämän avulla onnistun saamaan pankista todella kalliin kulutusluoton, jolla maksan itseni ulosotosta vapaaksi. Ajattelin tällöin, että on parempi olla velkaa pankille kuin ulosottoon, mutta lainan korkokin on niin hirvittävä, että en enää tiedä teinkö oikean valinnan. Asianomistaja sai kuitenkin rahansa. Hän ei sano kiitos. Otettuani lainan, jään pian työttömäksi ja olen työttömänä yli vuoden.

6.10.2021 Talojuristien blogissa julkaistaan tapauksesta kirjoitus: Hovioikeus: Myyjän lausuma kuntotarkastusraportissa – vaikutukset ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuteen.

31.11.2021. Merkittävä kustantaja Wsoy katsoo kaikki katastrofini julkaisemisen arvoiseksi ja allekirjoitan kustannussopimuksen. Kirjan takakanteen kirjoitetaan ”kirja nostaa esiin yhteiskuntamme tabuja mielensairauksista itsemurhaan ja homeongelmista talousahdinkoon.” Blogi- ja somejulkaisut ovat käsitelleet pitkälti samaa aihepiiriä kirjan kanssa, mikä kuvastaa asioiden yhteiskunnallista merkittävyyttä. Selvyyden vuoksi todetaan, että Wsoy ei luonnollisesti lähtisi julkaisemaan kirjaa, jossa pyrittäisiin herjaamaan tai loukkaamaan ketään vaan taustalla on nimenomaan yhteiskunnallisesti mielenkiintoisten aiheiden esille nostaminen. Ennen kaikkea mielenterveys, mikä tällaisissa taistoissa on koetuksella oletettavasti kaikilla osapuolilla. 

Ilmoitan laittavani blogin tauolle ja keskittyväni kirjan kirjoittamiseen. 

Markkinoidessani loppuvuodesta toista hyväkseni järjestettyä rahankeräystä Instagramissa, Asianomistaja kommentoi taputusemojein useita stoorejani. Sitten hän lähettää minulle yllättäen viestin, jossa kysyy: ”Lopetanko koskaan?” Tämä on ensimmäinen kerta, kun hän koskaan pyytää minua lopettamaan. Olen tässä vaiheessa lopettanut jo bloggaamisen, enkä ole lähestynytkään taloa, joten oletan, että lopetuspyyntö koskee rahankeräyksen markkinointia. Mietin, että on hieman töykeää kyseenalaistaa se, sillä enkö saisi yrittää selvitä hänen aiheuttamastaan hädästä? Hämmennyn ja vastaan spontaanisti, että on kiva kuulla hänestä. Ilahdun jonkinlaisesta järkevän kommunikaation mahdollisuudesta. Vastaan hänelle ja kerron milloin toinen rahankeräys päättyy, koska oletan hänen viittaavan siihen. Smalltalkkaan kohteliaasti ja kysyn mitä remontille kuuluu, sillä en tosiaan ole jäänyt sitä seuraamaan, vaikka niin joskus sanoinkin, että olisi mielenkiintoista tehdä ja nähdä, aikooko hän todella esimerkiksi laskea olohuoneen korkean katon matalaksi, kuten oikeudessa välttämättömäksi väitti. Hänenhän ei tarvitse lain mukaan käyttää saamaansa hinnanalennusta siihen mihin oikeudessa väitti. Tämän surullisen faktan olen sanonut myös todistettavasti useammankin kerran julkisesti.

Asianomistaja suuttuu kysymyksestäni ja sanoo tekevänsä tästä omat johtopäätöksensä. Hämmennyn. Uhkaileeko hän minua taas? Hänhän jo voitti ja sai rahansa. En vähättele Asianomistajan kokemaa ahdistusta, mutta on epärealistista olla odottamatta mitään likapyykkiä, kun haastaa jonkun oikeuteen. Päinvastoin olen pyrkinyt tuomaan esiin sen, että näissä tapauksissa ei ole voittajia, kuten tämä nykytilannekin todistaa. Juuri tämän vuoksi keskustelu kiinteistökaupan älyttömyyksistä täytyi tehdä näkyväksi. 

17.12.2021. Asianomistaja tekee minusta tutkintapyynnön poliisille.

Vuosi 2022

Tammi-helmikuussa poliisi soittaa minulle ja kutsuu kuulusteluihin. Käyn poliisikuulusteluissa kaksikin kertaa, koska Riikka-poliisi sallii kuulustelutodistajansa hyökätä sanallisesti kimppuuni vastoin lakia ja saan tämän vuoksi uuden kuulemisen. Kuulustelutodistaja ei saisi osallistua kuulusteluun. En tiennyt tätä ja käytin ison osan ajasta vastatakseni todistajan syytöksiin, joita hän esitti ilman että oli edes vaivautunut lukemaan blogiani. Poliisi päättää syyttää minua myös vainoamisesta, mutta tämä syyte kaatuu onneksi lähtötelineisiinsä. Totean, että minä tässä olen vainottu, mutta poliisi ei ymmärrä mitä sillä tarkoitan. Tämäkin jo kertoo sen, ettei poliisi ole välittänyt perehtynyt asian laajaan asiayhteyteen. Kokemus todistaa, ettei Ao ja rikoksesta epäilty ole samalla lähtöviivalla kuulusteluissa. Minulla ei ole asianajajaa mukana kuulusteluissa, koska Riikka-poliisi sanoi, etten tarvitse sellaista. Olisin todellakin tarvinnut. 

Harmittaa, etten muista kuulustelutodistajan nimeä, mutta ajattelin että selvitän sen ja haluan jutella hänen kanssaan vielä. Etenkin, jos vältän tuomion. 

Kirjoitan kirjaa valtavan paineen alla, enkä tarkoita pelkästään rikosepäilyä, vaan vielä paljon suurempia asioita. Minun tarvitsee kirjoittaa elämäni paras teksti tilanteessa mikä ei voisi olla ahdistavampi. Olen kuitenkin valtavan kiitollinen mahdollisuudesta ja priorisoin vuodeksi kirjan. Onneksi syyttäjällä kestää.

Vuosi 2023 

Tammikuu 2023. Syytteet nousevat, paitsi vainoaminen kaatuu, koska sellaisesta ei ole mitään näyttöä ja miten voisikaan olla, koska en ole häntä vainonnut. En ymmärrä miksi edes teoriassa olisin? Päinvastoin olen pyrkinyt eroon hänestä. Onnistun saamaan asianajajaksi kokeneen sananvapaustaistelijan Martina Kronströmin. Alamme valmistella vastinetta oikeudelle ja toimitamme sen määräajassa. Käräjäoikeudesta ei kuulu mitään miltei vuoteen. Asiaa on pakko pitää koko ajan mielessä, etten unohda tärkeitä pointteja. 

25.1.2023. Asianajajani tilaa esitutkintapöytäkirjan poliisilta, sillä minulla se on vain vaikeasti postitettavana painavana printtinä. Poliisi olisi veloittanut lähes 300 euroa sen toimittamisesta sähköisesti, mutta DVD-levylle poltettuna saamme sen 23 euron maksua vastaan.

15.3.2023. Kirja julkaistaan ja se on ilmestymiskuukautensa myydyin tietokirja.

Joulukuu 2023. Jo neljäntenä jouluna tulee Käräjiin liittyen postia, kun tiedoksiantotodistus käsittelypäivästä 10.4.2024 saapuu. Kustantaja ilmoittaa, että kirja on myynyt 25 000 kappaleen rajan rikki.

24.12.2023. Asianomistaja alkaa seurata minua Instagramissa. Hän ajattelee minua jopa jouluaattona.

Vuosi 2024

10.4.2024. Käräjät, taas. Uusi kierros alkaa rikosoikeuden puolella. Tulen kiistämään minua vastaan nostetut syytteet sekä Asianomistajan korvausvaatimukset ja vaadin syytteiden hylkäämistä perusteettomina. Olen hänen vuokseen nyt jo elinikäisessä velkavankeudessa, joten en ymmärrä miten hän ajattelee enää hyötyvänsä minusta taloudellisesti. Enää ei tule rahankeräyksiä, koska jostain syystä koen, ettei niitä arvostettu, vaikka ilman niitä en olisi saanut pankista sikakallista lainaa eikä hän ei olisi saanut hinnanalennustaan. Siitä lähdetään, että ilmaisemani tiedot ovat kokonaisuudessaan olleet tarpeellisia yleiseltä kannalta yhteiskunnallisesti merkittävän ja ajankohtaisen asian käsittelemiseksi. Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. Sananvapauteen kuuluu oikeus kärkevänkin kritiikin esittämiseen. Tietojen ilmaisemiseni ei kuitenkaan ylitä, saati selvästi ylitä, sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, kun otetaan huomioon ilmaisun sisältö ja kaikki muut asiaan liittyvät olosuhteet. Esittämäni tiedot ovat kertoneet omasta elämästäni ja perustuneet omiin kokemuksiini. Tietojen esittämiselle on ollut hyväksyttävä ja perusteltu syy. Ugh. 

Jos voittaisin, koska kyse on rikosasiasta valtio olisi se joka maksaisi kulut, jos syytteet hylätään. Valtion maksuhalukkuus ei kuulemma tosin ole paras mahdollinen, joten kaikkia kuluja ei välttämättä olisi mahdollista saada takaisin edes voittotilanteessa. Eli Asianomistaja ei joudu taaskaan maksamaan mitään, vaikka häviäisi. Enkä minä taaskaan aio vaieta kokemistani epäkohdista. Tämä on melkoinen lumipalloefekti. 

Edelleenkään en tiedä mitä tässä on pohjimmiltaan tapahtunut. Ärsytänkö häntä siksi, koska jaksan taistella ja selviän hänen iskuistaan, vaikka häviäisin. Ärsytänkö häntä siksi, koska jaksan kaiken jälkeenkin yhä nauraa? Koska jaksan kääntää vaikeudet voitoiksi rahaa arvokkaammalla valuutalla? Vai koska en suostu pysymään minulle osoitetulla paikallani, vaan julkean aina nousta.

Saas nähdä, taistelemmeko tällä kertaa korkeimpaan saakka. Siinä tapauksessa tämä farssi saattaa nähdä jopa 10-vuotispäivänsä.