Tämä on Hometalo-kategoriani kuudestoista blogiteksti.

Alkuun taas muistutan, että blogini tarkoitus ei ole mustamaalaaminen, maalittaminen tai minkäänlainen manipulointi. Journalistin ohjeiden mukaisesti, en pyri vääristelemään totuutta, enkä johtamaan harhaan. Kerron tätä tarinaa läpinäkyvästi omasta näkökulmastani äärimmäisen rehellisesti omalla sarkastisella huumorillani ja satiirisellakin kerronnallani. Mahdollisuus asia- ja ajatusvirheisiin pidätetään. Teksti ei sisällä rivienväleissään minkäänlaisia piilovaikuttimia. En ole myynyt teksteihin mainoksia, joten en tavoittele tällä edes taloudellista hyötyä. Hometalosta bloggaaminen ei kuitenkaan ole kostoisku, vaan haluan toimittajana ihmetellä ääneen, herättää julkista keskustelua, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita – myös vastapuolen roolissa olevia.

On monia tuomiota, jotka ovat juridisesti oikein, mutta eivät yleisen oikeustajun mukaan. Tämä juttuni ei ole edes juridisesti oikein. Kunnioitan lakia, mutta lakikaan ei toimi oikeudenmukaisesti ilman sen oikeudenmukaista käyttöä. Juristien työ on käännellä lakia asiakkaansa edukseen. Jos minä olisin palkannut vastapuolen lakimiehen Tero Lakan edustamaan itseäni, niin hän olisi tietysti nykylausunnoistaan hyvin eri mieltä. Näinhän se menee, eikä siinä mitään. Syy ei siis sinällään ole lakimiesten, mutta minua jurppii tässä se, miten väänneltävissä laki on oikeussalissa. Ja se, että tuomari ei tarkista faktoja, vaan antaa tuomion olettamuksien perusteella. Vastapuoli on myöntänyt, että käräjäoikeuden tuomari ymmärsi heidän epäselvän lausuntonsa väärin. He eivät sitä tietenkään korjanneet ennen kun jäivät kiinni. Mutta ettei edes tuomari itse voi korjata omaa tuomiotaan, on kummallista. Vastapuoli käytti tilannetta törkeästi hyväkseen ja aloitti perinnän tuomiosta, mikä perustui väärään lausumaan, eikä ole lainvoimainen.

Nämä epäkohdat täytyy tuoda esiin, voidaksemme välttyä tarpeettomalta ja kohtuuttomalta inhimilliseltä kärsimykseltä sekä pitääksemme lainvallan eettisenä. Inhimillinen kärsimys kuuluu elämään, mutta oikeusvaltion lain porsaanreikien käyttäminen suoranaiseen kiusaamiseen on jotakin sellaista, mitä en äitinä, humanistina ja journalistina voi kestää. En ehkä pysty enää pelastamaan itseäni, mutta minua motivoi ajatus, että voin ehkä onnistua auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia ja parhaimmillaan ehkäisemään vastaavaa. 

Tämä on ongelman peruskysymys: Miten ostaja saattoi olettaa, että ulkoseinät ja katto olisivat priimaa vanhassa hometalossa, vain koska sisäpuoli oli remontoitu täydellisesti? Ja miten tämän olisi voinut välttää?

Minulle on vinkattu ihmisoikeustuomioistuimesta ja Velkaisten tuki ry:stä, mutta päätin, että kirjoitan suoraan presidentille. Sale se vasta on oikeudenmukainen mies. Tiedän, että asiani on pieni valtakunnan tasolla, mutta minulle ja isänsä jo menettäneille lapsilleni koko loppuelämän mittainen kohtuuton kohtalo. En suostu katselemaan vierestä tätä epäoikeudenmukaisuutta, jota perustellaan lakipykälillä.

Kirjoitan siis Suomen suurimpaan sähköpostiin toivoen, että kirjeeni läpäisee kanslian seulan. Tuskin presidentti minua armahtaa, mutta jo pelkkä kirjoittaminen hänelle helpottaa. Pyydän saada tulla kuulluksi tapaukseni vuoksi, jossa kaikki muut tiet nousevat pystyyn. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka saisinkin vastauksen! On sitä hullumpiakin asioita tapahtunut. Harjoittelen tämän kaiken oksentamista kootusti tähän blogiin. Tiedossa on siis hieman toistoa luottolukijoilleni, mutta myös paljon uutta sisältöä. 

HUOM! Tämä teksti on myös helppo jaettava sellaiselle ko. tapauksesta kiinnostuneelle, joka haluaa päästä ajan tasalle tapahtumista, mutta ei ehdi koluta lävitse kaikkia aikaisempia blogikirjoituksiani. 

Lähdetään siis alusta liikkeelle. (Olen pikkuisen väsynyt, joten kerronnan kronologisuus aikamuotoineen saattaa hyppiä. Koitahan pysyä mukana!)

Talo rakennetaan 1982-83 Jyväskylän Ristikiveen appivanhempieni tilaamaana Jeo-talopakettina, minun ollessani neljävuotias. En voi mitenkään olla tuolloin valvomassa minkälaiset ulkoseinät siihen tehdään, koska olen leikkimässä hiekkalaatikolla eri paikkakunnalla.

Valvojana talossa on joku Rönni tai Rönn niminen henkilö. Talo loppukatsastetaan hyväksytysti vuonna 1986. Tällöin hyväksytään myös ulkoseinärakenne ja olohuoneen korotettu katto sen ajan rakennusvaatimusten mukaisina. Tämä ko. valvoja sekä rakennusvalvonta ovat siis ne hyväksyneet. 

Ostan talon mieheni kanssa hänen vanhemmiltaan 2003 turvallisin mielin. Voin luottaa siihen, että mieheni tietää talosta kaiken tarvittavan ja appivanhempanihan ovat pitäneet sitä kuin kukkaa kämmenellä. Olen 25-vuotias esitanssija. Syksyllä 2012 lapsen päiväkodissa huomautetaan kosteuden hajusta vaatteissa. Ensimmäinen tunne on epäusko. Toisena iskee häpeä. Me emme itse olleet havainneet hitaasti syntynyttä hajua, eikä kukaan ollut uskaltanut mainita siitä ennen tätä. Lapselle ostetaan vaihtovaatteet, jotka puetaan hänelle aina eteisessä ja riisutaan taas lähtiessä. Muuten päiväkodin työntekijät oireilevat pitäessään lastamme sylissä. Tosin tämä auttaa vain vähän, sillä haju on vahvana hiuksissakin. Yksi työntekijä joudutaan siirtämään vuoksemme toiseen yksikköön. Tilaamme homekoirat, rakenneavaukset ja mikrobianalyysit. Vuonna 2013 homepommi paljastuu ja mieheni tekee itsemurhan. (Linkistä koko tarinani, jossa enemmän siitä miehelleni mitä tapahtui.) Insinööritoimiston asiantuntija Jussi Viitasalo pitää ongelmiin suurimpina syinä puutteellista salaojitusta, sokkelin puutteellista vedeneristystä, valesokkelirakennetta sekä alapohjarakennetta, jossa lämpöeristeet ja puurakenne hienojakoisen hiekan päällä olevalla betonilaatalla. Kaikki korjaustapavaihtoehdot tarkoittavat vähintään 100 000 euron remonttia. 

Jään yksin keskelle homeremonttia kahden pienen lapsen kanssa, jotka itkevät isäänsä. Päätän, että kotiaan lapset eivät enää menetä ja remontoin talon kuntoon, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Päätän sijoittaa projektiin mieheni henkivakuutusrahat. 

Ilman tätä rahaa, minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tehdä tätä aivan älytöntä remonttia. Kotivakuutus ei korvannut pitkän ajan kuluessa syntynyttä vauriota. Appivanhempieni myyjän vastuu oli päättynyt. He eivät tarjonneet lainkaan taloudellista apua. He halusivat asua tasokkaasti, lomailla vuosittain auringossa ja ajaa uudella autolla. Meidän automme mieheni Aki oli ajanut itsetuhoisena lunastukseen. Miten kateellinen olinkaan tuolloin appivanhempieni näennäisen helposta elämästä, mutta sitten muistin, että he olivat juuri menettäneet lapsensa. Kyllä he kärsivät jo tarpeeksi, ilman minun syyllistämistänikin. Päätin etten voi katkeroitua heille, vaikka he saivatkin talon terveet vuodet ja vapauden. Vakuutin itselleni, ettei heidän elämänsä luksus olisi meiltä pois.

Näkyvää hometta oli vain yhdessä ainoassa nurkassa.
Mikrobivaurio ulottui silti koko alapohjan alueelle.
Tässä oli sauna. Se purettiin kokonaan.
Putket uusittiin myös

Oma isäni sen sijaan irrotti eläkekassastaan kymmeniä tuhansia auttaakseen. Ystäviämme sitoutui talkooavuksi, muutamat heistä useiksi vuosiksi. Maksoin remonttia, evakkoasunnon vuokraa, asuntolainaamme ja hautajaisia. Jouduimme hävittämään kaiken irtaimistomme. Tarvitsimme joka sentin, joten jatkoin töissä kaiken ohella, kunnes firmamme meni konkkaan ja jäin kaiken päälle vielä vuodeksi työttömäksi. 

Alapohjaremontissa talo purettiin betonille, kapseloitiin ja kengitettiin. Seinien villat uusittiin sisäpuolelta kokonaan tuulensuojalevyyn saakka, ja seinien eritystä parannettiin. Myös salaojat ja maa-aines uusittiin. Lähdin tekemään remonttia itselle. Valitsin Puustellin keittiön ja tein ison terassin takapihalle. Myyntipäätöksen sinetöi fakta, että minulla ei olisi varaa jäädä asumaan kalliiseen suorasähkötaloon yksin. Se olisi myös minulle ja lapsille kolmisin aivan liian iso. Lisäksi olin väsynyt omakotitalon normaaliinkin ylläpitoon. En jaksanut putsata rännejä, tarkistella vesimittaria, vaihtaa koneellisen ilmastoinnin suodattimia, tilata nuohoojaa, tehdä lumitöitä ja hoitaa pihaa jatkuvasti. 

Ehdimme onneksi asua remontin jälkeen talossa 1,5 vuotta, kunnes talokaupat tehtiin vuonna 2016. Alkuperäinen myyntihinta oli 298 000, jota OP-Kiinteistökeskuksen välittäjä piti aivan realistisena. Homehistoria kuitenkin vaikutti ja hinnasta oli tultava alaspäin, vaikka kipeää teki. Olin joutunut ottamaan kontolleni Akinkin velat, voidakseni ylipäätään tehdä mitään päätöksiä talon suhteen. Hyvin nopeasti oli selvää, että voittoa en tulisi tekemään. Mutta kaikkea ei voi mitata rahassa. Talon kuntoon saaminen oli riittävä voitto ja olin valmis jättämään sen elämänvaiheen taakseni. Se, että ei tarvitsisi omistaa mitään, tuntui tässä kohtaa valtavan vapauttavalta.

Kun ostaja tarjosi 260 000 niin suostuin. Arvostin myös sitä, että ostaja oli avovaimonsa kanssa puolituttuja ja täyspäisiä, sillä en kaivannut elämääni enää mitään lisästressiä. He kertoivat käyneensä useissa taloni näytöissä ja seuranneensa remonttia tiiviisti Facebookistani, jonne olin päivittänyt sen kaikki vaiheet reaaliaikaisesti. He tiesivät tarkkaan talon historian, mikä toi turvaa. Avovaimo oli ollut ajoittain edesmenneen mieheni työkaveri ja etenkin hänen halauksensa muistan kaupantekohetkellä. ”Näin sitä Mirkka kaikki järjestyy.” Olin varma, ettei mitään ongelmia tulisi. 

Koska jäin homeremontissa yksin epämukavuusalueelleni, hankin kaikkeen mahdolliseen kirjalliset lausunnot ammattilaisilta. Turvakseni, kuten luulin. Pidin itseäni fiksuna. Talostani oli ostajalle saatavilla poikkeuksellisen kattava usean eri viranomaistahon dokumentointi, kuten esimerkiksi homekoirien merkkausraportti, mikrobianalyysit rakenneavauksista, insinööritoimiston suunnitelmat, valokuvat toteutuneesta remontista kaikkine vaiheineen, Mikko Puttosen kuntotarkastusraportti, Jyväskylän ympäristöterveystarkastajan Jari Pihjalaniemen kaksi eri lausuntoa sekä rakennusvalvonnan hyväksytty loppukatselmus. En oikeasti tiedä, miten olisin voinut auttaa ostajaa vielä enemmän tiedonannossani? Kehotin häntä soittamaan kaikille projektissa mukana olleille asiantuntijoille ja kysymään kaikesta mahdollisesta. Olisinhan minunkin etuni, ettei mitään yllätyksiä tulisi. 

Mutta niitä tuli. Käräjillä ostaja syytti minua muun muassa siitä, että olisin tahallani teettänyt kuntotarkastuksen pimeässä. En ymmärrä, miksi edes teoriassa olisin tehnyt niin? Lisäksi hän valitti, että ulkoseinien puulaudoitus oli maalattu. NO ANTEEKSI, KUN VIELÄ MAALASIN ULKOSEINÄTKIN, ETTÄ OLISI KIVAMPI SIIHEN MUUTTAA! AAARGH! (Apua en voi huutaa presidentille. On hyvä, että harjoittelen tätä koontia ensin blogiin.) Ostaja ilmeisesti oletti, että olin yrittänyt peittää maalaamisella jotain. Oikeasti tämä tuntui todella pahalta. 

Remontista tehtii juttu mm. Kodin Kuvalehteen

Kyllä kiittämättömyys on maailman palkka. Valitkaa ihmiset ostajanne tarkoin. Toisaalta, ei tätäkään olisi voinut mitenkään ennakoida. Ostaja oli tuolloin maailman mukavin mies. En olisi voinut ikinä uskoa, että hän haastaisi minut oikeuteen. En ikipäivänä. En yhäkään tiedä, mitä oikein tapahtui. Tiedän tosin sen, että he erosivat. Siinä lienee jonkinlainen motiivi. Ostaja on myöntänyt motiiveistaan sen, että häntä vaivaa mahdollinen tarve myydä talo, jolloin “ongelmat” ovat silloin hänen vastuullaaan. Eli hän kaivelee ongelmia varmuuden vuoksi, nyt kun myyjän vastuutani oli vielä jäljellä? Eli mitään hätää ei hänestäkään ole juuri nyt, mutta jos hän joskus olisi myymässä, niin siltä varalta olisi hyvä, että minä maksan vielä uuden katon ja uudet ulkoseinätkin. Uskomatonta.

Mokasin siinä, etten ottanut piilovirhevakuutusta. Se maksoi kuitenkin 5000 euroa ja mietin, missä mikään piilovirhe edes voisi enää olla? Ulkoseiniä en tajunnut ajatella. Välikaton ongelmista (esim. villan lisäämisen tarve) sen sijaan ostajalle mainitsin ennen kauppaa, joten kuvittelin hyväuskoisena, etten niistä voisi olla vastuussa. Lisäksi kuntotarkastaja Puttonen kolusi välikattoa pitkään. Tämä olisi kannattanut kuvata videolle. NEUVO: Kuvatkaa kuntotarkastus! 

Myyntipäätöksen myötä huolsin ja pinnoitin vielä alkuperäisen katon, vaikka ei olisi tarvinnut. Halusin, että se olisi puhdas ja kiiltävä. Puttonen naureskeli kehuen, että ”no tietysti sinä halusit, mitäpä sinä et olisi talolle tehnyt”. Niin. No ulkoseiniä en tehnyt. Enkä uusinut kattoa alkuperäisen veroiseksi, kuten ostaja olisi halunnut. Taas NEUVO: Tarkistakaa kuntotarkastajanne raportti huolella! Katsokaa, että siihen on väännetty rautalangasta hyvin itsestään selvätkin asiat, kuten esimerkiksi, että ”alkuperäistä kattoa ei ole remontissa uusittu alkuperäisen veroiseksi, vaan se on yhä alkuperäinen ja tulee uusia noin kymmenen vuoden päästä”. 

Heti kaupan jälkeen pahaa ennusti se, että ostaja halusi, että maksan hänelle ulkovaraston kellarin täytön. Anopillani oli käytössä maakellari, mutta me emme Akin kanssa sitä käyttäneet. Se oli kerännyt pohjavettä. Maksoin kiltisi hänen pyytämänsä reilun 500 euron laskun. Ostaja lupasi tuolloin kirjallisesti, ettei tämän jälkeen häiritsisi minua enää ja hoitaisi itse muut tulevat kustannukset, kuten esimerkiksi jos päättäisi tehdä omat salaojat ulkovarastolle. Eli aivan kuten talon omistajan luonnollisesti kuuluukin. En ymmärrä miten tämän lupauksen piti olla palvelus minulle? Ostajahan paljasti jo tässä, että hän lähtökohtaisesti oletti minun vastaavan kaikesta, paitsi jos hän toisin kiltteyttään päättää. 

Päänsisäinen piilovirhe

Vuonna 2018 ostaja sitten alkoi valittaa hajusta talon ulkopuolella ja paniikissa etsiä talosta kaikkialta virheitä. Ostaja oli ongelmia todentaakseen valmis laittamaan tuhansia euroja tutkimuksiin, joissa muun muassa tehtiin reikiä juuri remontissa uusimiini sisäseiniin. Tämä todella sattui. Hän on kirjoittanut minulle tällaisen sähköpostin 6. heinäkuuta 2018: 

Hei,

Kävin asiaa läpi puhelimitse Mikko Puttosen (InfraMikko) kanssa, kuten myös sinun toiveesi oli. Liitteen kuvien perusteella rintapellitys, josta vedet todennäköisesti tulivat läpi sekä keittiön yläpuolisen tiiliseinän halkeama, ovat molemmat Mikko Puttosen mukaan piileviä vaurioita. Piilevät vauriot ovat Maakaaren (Maakaari, I osa – Kiinteistön saanto, 2 luku – Kiinteistön kauppa, 17§ – laatuvirhe) mukaisesti myyjän vastuulla. Tien puolella olevan yläkerran makuuhuoneen ikkunapellitys on kyseenalaisempi kohta ja se vaatii tarkempia selvityksiä, koska kuntotarkastusraportissa on yleinen maininta ikkunapellityksien kaltevuusongelmasta. Mainittujen ongelmien sovittelua tavoitellaan hoidettavaksi Kuluttajariitalautakunnan kautta, mutta on myös varauduttava käräjäoikeudelliseen ratkaisuun. Käräjäoikeudellinen ratkaisu ei ole kuitenkaan kenenkään muun etu kuin juristien, joten toivotaan, että löydämme ratkaisun Kuluttajariitalautakunnan päätökseen perustuen. Asian jatkon kannalta olisi ehdottoman tärkeää, että sinä, minä ja Kuntotarkastaja Mikko Puttonen tavataan Lehdokintiellä. Tämä oli myös Mikko Puttosen ehdoton toive. 

SS

Eli tässä sähköpostissaan hän jo tuomitsee minut kuntotarkastaja Puttosen tuella. Menin yksin ko. tapaamiseen, jossa Puttonen totesi minut syylliseksi. Hän käski minun otsonoida seinät ja vastuutti minua ratkaisemaan ongelman. Tämä on toki hänen etunsa mukaista, ettei jäisi kiinni omista virheistään. HUOM! Kuntotarkastus voi kääntyä myyjää vastaan, jos kuntotarkastaja peittelee ammattitaidottomuuttaan ja nimeää huolimattomuutensa piilovirheiksi. Kuntotarkastajalla ei ole mitään vastuuta.

Tällä Puttosella on ollut tapana antaa ylistys lausuntoja kohteista kuten esimerkiksi, miten juuri kyseinen talo olisi ainoa, johon hän poikkeuksellisesti luottaisi itse asumaan. Saamani tiedon mukaan, tätä samaa fraasia hän on viljellyt useassa eri kohteessa. En ymmärrä miksi? Hän haluaa toki miellyttää myyjää ja edistää kauppojen syntymistä, mutta miksi, sillä hänhän saa palkkansa muutoinkin? Miksi tarpeettomat korulauseet? Vai saako välitysfirman suosittelema kuntotarkastaja jonkun provikan niistä tarkastuksista, jotka johtavat kauppaan? Sitten kun pitäisi ottaa vastuu sanomisistaan, niin asiat selitetäänkin piilovirheillä. (Puttosesta saisi mahtavan sketsihahmon Putoukseen!)

Puttosesta oli se hyöty, että hän kirjasi tuuletuksen puutteet raporttiinsa, mutta valitettavasti tällä ei ollut käräjillä mitään merkitystä. Rehellisyydelleni ennen kauppoja ei annettu mitään arvoa. (Eli ne ainoat minua puolustavat kohdat Puttosen kuntotarkastusraportissa eivät suojanneet minua lainkaan, mutta sen sijaan ko. raporttia käytettiin minua vastaan oikeudessa, ja sen puutteiden nojalla minut tuomittiin. Ja minä siis maksoin tästä raportista hänelle. Reilua.) Sovimme tuolloin ostajan kanssa, että jatkamme konsultoimalla kuluttajariitalautakuntaa yhdessä, mutta näin ei koskaan tapahtunut. 

Nykytekniikallakaan rakennetut rakenneratkaisut eivät varsinaisesti estä mikrobikasvua ulkoseinissä, ne vain pyrkivät luomaan sille epätodennäköiset lähtökohdat.

Sen sijaan ostajani palkkaa uhmakkaana Tero Lakan Tuomi&Lakka -asianajotoimistosta lakimiehekseen ja vaatii ensisijaisesti kaupan purkua ja koko kauppahinnan 260 000 palauttamista korkoineen, koska ”Kantaja havaitsi syksyllä 2018 hajuhaittaa.” Kyllä, tämä oli heidän kanteensa otsikko. 

Kannevaatimus selvittelykuluineen kohoaa yhteensä noin 300 tuhanteen. Vastapuoli tajuaa kuitenkin pian itsekin, että överiksi meni ja lopulta toisen haasteen jälkeen he lähtevät vaatimaan oikeudessa ”vain” noin 80 tuhannen hinnanalennusta, ”koska kiinteistö salaisen virheen vuoksi poikkeaa laadultaan merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan kauppahinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen perustellusti edellyttää.” Eli vastapuoli myöntää tässä, että koska talo oli remontoitu muutoin uudenveroiseksi, niin ostaja haluaa, että päivitän uudenveroisiksi vielä myös uudet ulkoseinät ja katon. Hän kutsuu niitä salaisiksi virheiksi, koska ne osat taloa olivat alkuperäisiä ja koska tämän faktan tajuaminen oli ilmeisesti salassa hänen aivoiltaan. 

Ensimmäisessä haasteessaan ostaja lakimiehineen valittivat useammista kohdista taloa, mutta lopulta oikeastaan enää vain niistä osista taloa, joita en remontoinut eli ulkoseinistä ja katosta. Vastapuolen kannattaisi aina ensitöikseen selvittää myyjän maksukyky, tai paremminkin maksukyvyttömyys. Maksan yhä ko. talosta remonttivelkaa, joten minulla ei ole menetettävänä enää kuin luottotiedot ja ne menevätkin nyt aivan kohta, kiitos ostajan. Tätä olen hokenut heille alusta asti. Tässä ei olisi mitään järkeä. Työikäni ei riittäisi moisien summien maksuun. Maksettavaa tulisi myös ostajalle. Lakkahan tuhlasi päämiehensä varoja täysin överin kanteen laatimiseen. Mietin yhä, kuka ostajaa lietsoi uskomaan, että kaupan purku olisi voinut mennä läpi? Vai oliko se vain taktiikka yrittää pelotella minua maksamaan kiltisti muutama kymppitonni remonttirahaa? 

Ensimmäinen haaste kaatui siis alkuunsa ja tämä toinenkin haaste menestyi käräjäoikeudessa perustuen pitkälle valheeseen ja tuomarin harhaanjohtamiseen. Lakka laukoi aivan älyttömiä väitteitä, joiden mukaan ulkoseinien ja katon uusiminen eivät aiheuttaisi lainkaan tasonparannusta. Perusteluna oli muun muassa se, että uudet tiilet olisivat samannäköiset kuin vanhat. Apua. Sillähän se arvo mitataankin, että huomaako ohikulkija eroa vai ei. Tämä nyt ei onneksi sentäs mennyt oikeudessa läpi. 

Ostaja vetosi kanteessaan muun muassa välittäjän myyntiesitteeseen, jossa sanottiin, ettei tiedossa ole remonttihuolia. Tällä tarkoitettiin, ettei tulossa ole keittiö-, kylppäri-, putki- tai salaojaremonttia lähiaikoina, koska nämä kaikki olivat uusittu. Tämä oikeutti mielestäni käyttämään myyntimarkkinoinnissa myös termiä täydellisesti peruskorjattu. Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa, että talo olisi uusi. Emme luvanneet, etteikö talolle ikinä enää pitäisi tehdä mitään. Eihän kukaan voisi sellaista luvata? Vanhan talon ostajan tulee aina varautua yllättäviinkin korjaustarpeisiin. Ostaja kuitenkin sanoi, että tämä maininta täydellisesti peruskorjattu johti häntä harhaan. Tämä oikeasti loukkasi. Olin sydänverellä remontoinut hänelle melkein koko talon ja hän sanoi, ettei se riitä. Talo ei ollutkaan täydellinen, koska se vaati vielä työtä. 

Tuuletusrako ulkoverhouksen takana on tämän ajan rakennuksissa ollut lähes aina kapea ja laastipurseinen. Huonon tuulettuvuuden voidaankin katsoa olevan tämän ajan rakennuksen säännönmukainen ominaisuus. 

Ostaja oli siis odottanut täydellistä taloa, mutta hänet yllätti kohta 40 vuotta vanhan katon läpi päässeet ”kaljuun kopisevat pisarat”* 8.maaliskuuta 2019. (*Tämän kaljuvitsin hän murjaisi itse käräjillä. Minulla ei ole mitään tarvetta dissata kaljuja. Päinvastoin olen aina käynyt kuumana kaljuihin(kin).) Ostaja soitteli minulle kännissä myöhään illalla puheluita, mutta en vastannut. Hän jätti vastaajaan viestin, jossa pyysi minua tulemaan korjaamaan vuotavan kattonsa. Hän lopettaa viestin sanomalla Moikkelismoi.

Miten hän saattoi olettaa, että ulkoseinät ja katto olisivat priimaa vanhassa hometalossa, vain koska sisäpuoli oli remontoitu täydellisesti? En ymmärrä tätä. Etenkään sen jälkeen, kun olin ilmaissut huoleni mm. tuuletuksen riittämättömyydestä? Talon rakennusvuosi oli myyntihetkellä kuitenkin edelleen 1983. Jos olisimme rakentaneet talon uusiksi, rakennusvuosi olisi ollut 2015. Mutta miksei rakennusalalla pitkään työskennellyt ostaja, ei ole ymmärtänyt tätä? Mitä olisin vielä voinut tehdä enemmän varmistaakseni hänelle tämän faktan? Sitä olen miettinyt paljon.

Kun kuntotarkastus on suoritettu rakenteita rikkomattomin menetelmin ja riskialttiita kohtia ei kuntotarkastaja Puttonen ole katsonut tuolloin huolestuttavaksi, niin luottaisitko sinä tähän ostaessasi vanhaa hometaloa? Tätä olen rehellisesti kysynyt itseltäni monesti. Miten minä olisin ostajana toiminut? Eikö ole hieman outoa, jos olet valmis maksamaan 260 000 euroa 80-luvun talosta talosta homehistorialla, mutta et 60 euron lisäkulua rakenneavauksesta ulkoseiniin, joille ei ole tehty mitään? Ainakin nykytiedolla, en ikinä ostaisi hometaloa, jonka kaikkia rakenteita ei olisi avattu. Ostaja olisi ennen kauppaa halutessaan voinut pyytää rakenteita avattavaksi niiltä osin kuin kuntotarkastuksessa oli huomioitu mahdollisia puutteita, mutta hän ei tällaista pyyntöä esittänyt. Olisiko minun pitänyt sitä vielä selkeämmin ehdottaa? Ostajan on suoritettava kiinteistön tarkastus tavanomaisella huolellisuudella, jota voidaan yleensä olettaa käytettävän arvokasta omaisuutta hankittaessa. Ostaja vastaa omasta huolimattomuudestaan, jos kaikkia merkittäviä ominaisuuksia ei ole liian nopeasti ja puutteellisesti suoritetussa tarkastuksessa selvitetty.

Lakimieheni muistutti, että ostaja on koulutukseltaan puutekniikan insinööri, joten hänellä on koulutuksensakin puolesta ollut kuntotarkastusraportti tarkasti lukemalla ja ennen kauppaa rakenteita avaamalla mahdollisuus ja tietotaito huomata kiinteistön korjaustarpeet.  Verkkoyhteisöpalvelu LinkedInin mukaan ostajani on ennen nykyistä työpaikkaansa ITAB Pikvalilla työskennellyt Honkarakenne Oyj:llä yli 8 vuotta. Luulisi, että joku ymmärrys olisi puutavarasta näin arvokasta omaisuutta ostettaessa. Tai ainakin ostajan selonottovelvollisuudesta, ellei varsinaisesti puutekniikan insinööri opinnot olekaan mitään puuseinistä rakennusmateriaalina opettaneet. 

Tehtyjen tutkimusten valossa ei ole näyttöä, että riski rakenteen toimimattomuudesta olisi realisoitunut ja sisäpuolisiin rakenteisiin olisi syntynyt vaurioita, jotka ylittäisivät Asumisterveysasetuksen toimenpiderajat. Pelkkä riskirakennehavainto ei myöskään edellytä korjaustoimenpiteitä. 

Se, mikä tässä systeemissä on pielessä, on se, että myyjän kohtuuttoman pitkä viiden vuoden virhevastuu mahdollistaa, että ostaja voi maksattaa vanhan talon remontteja myyjällä esittäen ne piilovirheinä, vaikka kyse on sen ajan tyypillisestä rakennustavasta. 

Ostajani siis esittää, että talon katto ja seinät ovat piilovirheitä ja onnistuu antamaan niin harhaanjohtavan lausunnon oikeudessa, että käräjäoikeuden tuomari käsittää väärin, että ulkoseinät pitäisi todella purkaa ja rakentaa kokonaan uudelleen rakennusvalvonnan edellytyksestä. Hän muun muassa sanoo: ”Siitä mulla on dokumentti siitä hyväksytystä suunnitelmasta olemassa, se on tehtävä.”

Ei ole, eikä sitä ei ole tehtävä. Tämä on perätön lausuma tuomioistuimessa, josta mietin, jaksanko lähteä tekemään tutkintapyynnön. Rakennusvalvonta valvoo kaavan mukaista rakentamista. Se ei edellytä mitään remontteja yksityistalouksille. Paitsi tietysti purkamaan, silloin jos jotain on tehty ilman lupaa. Tällä lauseellaan ostaja viesti virheellisesti tuomarille, että rakennusvalvonta edellyttäisi ulkoseinien purkamista ja rakentamista uudelleen. Puolustuksemme ei osannut villeimmissäkään kauhuskenaarioissaankaan pelätä, että tuomari voisi tulkita tämän epäselvän väitteen niin pieleen kuin todella tapahtui. 

Käräjäoikeuden tuomari Topi Kilpeläinen piti (tarkastamatta) uskottavana sitä, että rakennusvalvonta edellyttäisi kaikkien ulkoseinien purkamista ja rakentamista uudelleen. Kilpeläinen siis kirjoitti tämän ihan kirjallisena perusteluna tuomioon, että käräjäoikeus pitää uskottavana tätä ko. edellytystä, mistä ei ollut mitään todisteita. Käräjäoikeus tuomitsi minut maksamaan ostajalle n. 40 000 hinnanalennusta ja n. 20 tuhatta oikeudenkäyntikuluja.

Tekemäni remontti ei ole pettänyt. Talossa ei ole sisäilmaongelmaa, vaan ”ongelma” on haju ulkopuolella. Tämä hometalo ei siis ole enää edes homeessa.

Ulkoseinärakenteen korjaaminen on vastapuolen mukaan tarpeen sekä puu- että tiiliverhoilluilta osilta, koska ulkoseinä ei tuuletu käytännössä lainkaan ja tuuletusrakoon on asennettu mineraalivilla hyvän rakennustavan vastaisesti. ”Ulkoseinärakenteessa ei ole käytännössä lainkaan tuuletusrakoa. Näiden virheiden vuoksi ulkoseinärakenne ei pääse kuivumaan ja mineraalivilla on homehtunut ja mikrobivaurioitunut”, Lakka jankkaa yhä viimeisimmässä vastauksessaan hovioikeudelle. 

Lakka yleistää tässä harhaanjohtavasti, että koko mineraalivilla olisi kauttaaltaan homehtunut. Tällaisesta ei ole mitään näyttöä. Paikalliset mikrobilöydökset ulkoseinässä ovat nyt se, mihin he pohjaavat koko jutun. Toki se melkoista liioittelua vaatiikin. 

Varmin tapa tehdä talosta ”hometalo”, on alkaa idättää labrassa Suomen ilmastossa sijaitsevan vanhan talon ulkorakenteiden mikrobeja. Mikrobit ja paikallinen mikrobikasvukin on rakennusten ulko-osissa melko tavanomaista. Nämä mikrobit ulkoseinässä uhkaa kuitenkaan mitenkään terveyttä. Ulkoseinien tuulensuojalevyjen ja yläpohjan eristeiden ulkopinnoilla voidaan usein todeta korkeitakin mikrobipitoisuuksia. Tästä huolimatta kaikissa ikääntyneissä rakennuksissa ei ole sisäilmaongelmia tai edes välitöntä korjaustarvetta. Ilmayhteyttä sisäilmaan ei ole paikallisista mikrobilöydöksistä osoitettu, eli terveyshaittaakaan ole osoitettu. Huomionarvoista on myös se, että nykytekniikallakaan rakennetut rakenneratkaisut eivät varsinaisesti estä mikrobikasvua, ne vain pyrkivät luomaan sille epätodennäköiset lähtökohdat.

Vaikka rakennusvirhe olisikin näytetty, se ei ole merkityksellinen, ellei sisäilmahaittaa ole. Jotta kiinteistössä katsottaisiin olevan laatuvirhe myyjän antavan harhaanjohtavan tiedon perusteella, tällaisen tiedon tulisi käsittääkseni olla tuottamuksellinen? Meidän homeemme talossa aikanaan pakotti meidät välittömään väistöön. Nyt ostaja kuitenkin asuu talossa uuden kumppaninsa ja olettetavasti tämän lasten kanssa. Miksi he altistaisivat itsensä, jos olisivat oikeasti huolissaan? 

Tehtyjen tutkimusten valossa ei ole näyttöä, että riski rakenteen toimimattomuudesta olisi realisoitunut ja sisäpuolisiin rakenteisiin olisi syntynyt vaurioita, jotka ylittäisivät Asumisterveysasetuksen toimenpiderajat. Tuulensuojalevyn ulkopinnassa ja sitä ulommissa rakenteissa sallitaan mikrobikasvu eikä se edellytä toimenpiteitä tai ylitä Asumisterveysasetuksen toimenpiderajoja. Seinärakenteen uusiminen ei siten ole välttämätöntä. Pelkkä riskirakennehavainto ei myöskään edellytä korjaustoimenpiteitä. 

Onhan kasarimuotikin nykyään meistä virhe, mutta ei takatukkia ja kirjavia salihousuja voida kuitenkaan pitää sen aikaisina väärinä ratkaisuina.

Ja varmasti seinä onkin nykyisen hyvän rakennustavan vastainen, emmehän me sitä kielläkään. Nykypäivän kokemustiedolla voidaan helposti todeta vanhojen rakenneratkaisujen olleen ”vääriä”, mutta kyseisenä aikakautena tietämys puuttui, eikä rakennetta sen perusteella voida pitää virheellisenä. Onhan kasarimuotikin nykyään meistä virhe, mutta ei takatukkia ja kirjavia salihousuja voida kuitenkaan pitää sen aikaisina väärinä ratkaisuina. Ulkoseinärakenteen heikko tuulettuvuus (kapea tuuletusrako ja eriste tuuletusraon takana) eivät ole virhe, vaan vanhan rakennuksen normaali ominaisuus, joista ei ole rakennusaikana ollut yksityiskohtaisia määräyksiä. 

Rakentamisaikana vuonna 1983 oli voimassa rakentamismääräykset vuodelta 1976, joiden mukaan talo on rakennettu. Vasta vuoden 1998 kosteuseristysmääräyksiin on kirjattu määräykset erikseen tiiliverhotulle ja lautaverhotulle rakenteelle. Silloinkin vielä eriste ulkoverhouksen takana puuverhotussa ulkoseinässä on ollut mahdollinen. Kapea tuuletusrako rakennuksen valmistumisaikaisissa taloissa on yleinen. 1970-luvun energiakriisin myötä energian säästämistarkoituksessa myös eristeitä on pyritty lisäämään. Tuuletusrako ulkoverhouksen takana on tämän ajan rakennuksissa ollut lähes aina kapea ja laastipurseinen. Huonon tuulettuvuuden voidaankin katsoa olevan tämän ajan rakennuksen säännönmukainen ominaisuus. Kyseessä on rakennusajalle hyvin tyypillinen ongelma, joten ostajan voidaan myös olettaa olevan perehtynyt 80-luvulla rakennettujen talojen tyyppivikoihin selonottovelvollisuutensa velvoittamana. 

Käräjäoikeus jätti virheellisesti huomioimatta vuonna 1983 voimassa olleiden rakentamismääräysten kohdat, joiden mukaan Mineraalivillan tulee täyttää pystyrakenteissa koko eristystila ja olla molemmin puolin riittävän tiiviin pintakerroksen peittämä. Eristeet on tuolloin ohjeistettu asennettavan paikoilleen siten, että ne liittyvät tiiviisti ympäröiviin rakenteisiin, toisiinsa sekä lämpimään pintaan. Niiden paksuuden oli yleensä oltava sellainen, että eristetila täyttyy kokonaan. Ulkoseinän eristys on tehty tismalleen rakentamisaikana voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaisesti.

Kiinteistökaupassa myyjän yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta on kestämätöntä, että ostaja voi menestyksekkäästi saada salaisen virheen perusteella hinnanalennusta sellaisista seikoista, jotka on selkeästi todettu ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa olemassa oleviksi.

Ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa on todettu yläpohjan tuulettuvuuden parantamistarve ja lisäeristyssuositus. Katto on todettu puhdistetun ja pinnoitetun vuonna 2015, missään ei väitetä, että se olisi uusittu. Rakennusaikana ei ole ollut yksityiskohtaisia rakentamismääräyksiä vesikaton rakenteesta. Tiilikatteen keskimääräinen tekninen käyttöikä on 45 vuotta, eli se tulee käyttöikänsä päähän 2028. Ostajalle on annettu kehotus tarkastaa katon kunto vuosittain.

Ulkoseinärakenteen tuuletuksen riittävyyteen on toimestani kiinnitetty huomiota ja sitä on kehotettu tehostamaan eli se ei ole salainen virhe. Ostaja on saanut tiedon siitä, että rakennuksessa otaksutaan olevan heikosti tuulettuvat ulkoseinärakenteet. Tämä on kirjattu kuntotarkastusraporttiin sekä omaan ostajalle toimitettiin remonttiraporttiini. Ostaja on kauppakirjassa hyväksynyt kohteen kuntotarkastuksen mukaisine puutteineen. Eihän kaikkia muitakaan vanhoja rakennuksia tule päivittää nykynormien mukaisiksi? Miksi minun pitäisi maksaa ostajalle ulkoseinien päivitys 2020-luvulle? Jos hän halusi uuden talon, niin miksi hän ei ostanut uutta taloa vaan 1983 rakennetun kasaritalon? 

Tekemäni remontti ei ole pettänyt. Talossa ei ole sisäilmaongelmaa, vaan ”ongelma” on haju ulkopuolella. Tämä hometalo ei siis ole enää edes homeessa. Ulkoseinissä on paikallisia kosteusvaurioita, jotka voidaan korjata paikallisesti. Toki jos ostaja todella haluaa uusia kaikki ulkoseinät ja siten parantaa tuuletusta, niin sehän on hienoa! Haluankin, että hän pitää talosta huolta. Viime vuosien muuttuneet ilmastotekijät kuten talvien pitkät lämpimät ja sateiset jaksot rasittavat huomattavasti enemmän vanhoja rakenteita, mistä aiheutuu lisääntynyttä huolto- ja kunnostustarvetta ostohetkellä 33 vuotta vanhaan rakennukseen. Mutta en ymmärrä miksi minun pitäisi maksaa kaikki tulevatkin remontit. Rakennuksen ikääntymisestä ja tavanomaisesta kulumisesta aiheutuvat korjaustarpeet eivät kuulu myyjän vastuulle. Ostajan on varauduttava ikääntyneen talon huoltoon ja peruskorjauksiin.

Ostajan ei pitäisi voida vedota seikkaan, josta hän on saanut tiedon ennen kauppaa. Tämän vuoksi pidän meteliä. Kiinteistökaupassa myyjän yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta on kestämätöntä, että ostaja voi menestyksekkäästi saada salaisen virheen perusteella hinnanalennusta sellaisista seikoista, jotka on selkeästi todettu ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa olemassa oleviksi.

Eli puolustuksemme ja valituksemme hoviin perustuu siihen faktaan, että käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta on syytä epäillä, koska vastoin esitettyä näyttöä se on päätynyt lopputulokseen, että kiinteistössä on ollut salainen virhe virheellisen ulkoseinärakenteen ja virheellisen vesikaton vuoksi, vaikka kiinteistön puutteet ja mahdolliset korjaustarpeet ovat tosiasiassa olleet ostajan tiedossa jo kaupantekohetkellä.  Käräjäoikeus ei juurikaan perustellut kohteesta antamieni tietojen ja ostajan selonottovelvollisuuden merkitystä asiassa. Lisäksi se ei ole ottanut riittävällä tavalla huomioon kiinteistön tasonparannusta. Käräjäoikeuden tuomion perustelut ovat puutteelliset ja se on arvioinnissaan jättänyt huomioimatta asian kannalta merkityksellisiä seikkoja.

Käräjäoikeus ei juurikaan perustellut kohteesta antamieni tietojen ja ostajan selonottovelvollisuuden merkitystä asiassa. Lisäksi se ei ole ottanut riittävällä tavalla huomioon kiinteistön tasonparannusta.

Aloin kirjoittaa aiheesta blogia. Siitä tuli nopeasti suosittu ja se tuntui toimivalta väylältä tulla kuulluksi. Sain palautetta täysin ventovierailta, jotka sanoivat, että kaikki pitää kuulla tämä. Tämä koskettaa monia taloja ja monia kohtaloita. Halusin nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun myyjän kohtuutonta viiden vuoden vastuuta ja auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia. Peräänkuulutan ostajille asuntokaupassa vastuullisuutta, suhteellisuudentajua ja malttia, ennen kun lähdetään ajamaan omaa etua uhmakkaana siten että se lopulta kaatuukin pahimmillaan omaan nilkkaan. Melkein jo nykyiselläkin tuomiolla ostaja on jäämässä tappiolle, koska hän on laittanut tähän jo useita kymppitonneja, joilla hän vaihtoehtoisesti olisi jo voinut tehdä nämä remontit.

Ostaja on poistanut, ilmeisesti blogini vuoksi, nimensä postilaatikosta ja asentanut kotiinsa hälytysjärjestelmän. (Tai ainakin tarrat sellaisesta, koska rahaahan hänellä ei pitänyt olla, kuten käräjillä kertoi.) Tämä on todella surullista. Mitään tällaisiin tekoihin ajavaa ahdistusta en suinkaan ole hänelle toivonut. Oikeuskäsittely on kuitenkin julkinen ja oletan hänen olevan valmis seisomaan sanojensa takana salin ulkopuolellakin. Koen myös, että minulla on oikeus seurata, onko hän todella tekemässä näitä väittämiään remontteja, etenkin nyt kun minut on ne tuomittu maksamaan. Missään nimessä en silti halua, että hän joutuu kokemaan olonsa turvattomaksi omassa kodissaan. 

Ostajalta kuitenkin ymmärtää henkilökohtaiset reaktiot ja ahdistuksen. Mutta lakimiehen luulisi olevan hieman paksunahkaisempi. Lakimies Lakka ottaa juttunsa oudon henkilökohtaisesti. Hän provosoitui SHOWTIME-käräjäblogikirjoituksestani niin, että alkoi oksentamaan uhkauksia someeni julkisesti. Hän muun muassa kirjoitti: “Kun tuomio tulee, niin katsotaan kuka puhuu paskaa!” (Oikea vastaushan oli vastapuoli) Hän uhkasi tehdä blogistani rikosilmoituksen ja lähettää sen kaikille sponsoreilleni (jollaisia minulla ei harmi vaan ole yhtään.) Tämä herätti mielenkiintoista pohdintaa siitä, olisiko Lakka voinut jatkaa päämiehensä edustajana, jos olisi itse nostanut minua vastaan oman kanteen? Hän uhkasi myös julkaista asioita blogissani. En ymmärrä mitä hän tällä tarkoitti? Ilmeisesti hän oli hakkeroitumassa blogiini. Hän ilmeisesti ajatteli, että minä jotenkin säikähtäisin näkyvyyttä? Ideanani nimen omaan on tuoda tämä tapaus kaikkine vaiheineen äärirehellisesti julki, vaikka se ei aina edes olisi oman etuni mukaista. Tässäkin blogikirjoituksessa kerron sellaisia asioita, joita oma lakimieheni ei ole suositellut vielä paljastettavaksi. Totuus on minulle kuitenkin taktikointia tärkempää. Uskon, että rehellisyys kannattaa. Minulla ei ole mitään salattavaa, joten voin kirjoittaa kaiken julki.

Minua kehotettiin tekemään vastapuolen lakimiehestä valitus asianajoliittoon asiattomasta käytöksestä. Pian hän kuitenkin tajusi mokansa ja lähetti sovittelevan sähköpostin, jossa kertoi olevansa valmis tapaamaan ja keskustelemaan asiasta, jos haluaisin. Vastasin, että asia on tällä kunnossa. Vähän kävi häntä jopa sääliksi. Hän oli selvästi saanut kriisiviestintäkoulutusta oletettavasti yhtiökumppaneiltaan. Tässä tilaisuudessa olisi ollut hauska olla kärpäsenä katossa. Huomasin olevani vähän jopa pettynyt. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä poliisi olisi ollut blogistani mieltä. 

Lakimies saa toki olla kiero, enkä odota heiltä moraaliakaan, mutta kiusaamista en tuolta tasolta hyväksy. Arvostan menestystä, mikä perustuu rehellisyyteen, osaamiseen ja taidokkaaseen viestintään. Ei heikompien polkemiseen ja lain porsaanreikien hyväksikäyttöön itsekkäässä oman edun tavoittelussa. 

Lakan otsasuoni pullotti todennäköisesti taas, kun hän joutui myöntämään käräjäoikeuden tuomiossa olevan virheen pikaisesti sen jälkeen, kun tarkistin asian rakennusvalvonnasta ja kirjoitin totuuden julki. Tähän asti hän todennäköisesti oli toivonut, ettemme tarkistaisi asiaa. Hän kirjoitti lakimiehelleni, että huomasi virheen heti tuomion antamisen jälkeen. Hän syytti tässä myönnytyksessään tuomaria väärinymmärryksestä, eikä suinkaan ottanut siitä vastuuta. Tuomari ei kuitenkaan voi itseoikaista omaa tuomiotaan.

Tällaisen kirjeen ostaja lakimiehineen lähetti minulle, vaikka tuomio ei ole lainvoimainen ja vaikka he tiesivät tuomarin ymmärtäneen faktoja väärin.

Eli Lakka myöntää virheen, mutta hän käynnisti perinnän tarpeettomasti jo heti, vaikka tuomiosta oli valitettu ja se oli siten ilman lainvoimaa. Oma lakimieheni piti tätä poikkeuksellisena kiusaamisena. Hyvää perinnän aloittamisessa varmuuden vuoksi kannaltani on se, että tuomion korot lakkaavat juoksemasta. Tämänkin vuoksi perinnän aloitus kesken jutun käsittelyn, on hyvin outoa ja jopa kantajan edun vastaista. Perinnän aloitus tuhoaa talouteni, sillä en pysty enää maksamaan omien lainojeni lyhennyksiä. Tässäpä siis kiusalle motiivi. Näin toimii Asianajotoimisto Tuomi&Lakka, joka mainostaa sloganissaan olevansa IHMISTEN asialla. Lakimies saa toki olla kiero, enkä odota heiltä moraaliakaan, mutta kiusaamista en tuolta tasolta hyväksy. Kyseisen firman palveluksia en voi suositella. Arvostan menestystä, mikä perustuu rehellisyyteen, osaamiseen ja taidokkaaseen viestintään. Ei heikompien polkemiseen ja lain porsaanreikien hyväksikäyttöön oman edun tavoittelussa. 

Vastauksessaan valitukseemme Lakka kirjoitti asian näin:  

”Käräjäoikeuden tuomiossa on yksi (toim.huom. haha ”yksi”) virhe liittyen Saastamoisen kertomukseen. Tuomioon on virheellisesti kirjattu, että Saastamoinen olisi käräjäoikeudessa kertonut rakennusvalvonnan edellyttävän mvös “tilliverhouksen purkamista” ja rakentamista uudelleen. Saastamoinen ei ole käräjäoikeudessa kertonut rakennusvalvonnan edellyttävän tiiliverhouksen purkamista. Saastamoinen on kertonut, että rakennusvalvonta ei hyväksynyt rakennuksen tiiliverhotun osan muuttamista puuverhoiluksi vaan edellytti, että ainakin pisin tiiliverhottu seinä tulee jättää korjauksen jälkeen tiiliverhoukselle. Kysymys oli siis uusien julkisivukuvien hyväksymisestä rakennusvalvonnassa. Saastamoinen liittää valitukseen asiamiehen toimistolla tehdyn Saastamoisen kertomuksen litteroinnin, mikä selventää asiaa.

Ei muuten selvennä. Ainakaan se litterointi, minkä minä sain. Mutta tosiaan, kysymys oli siis uusien julkisivukuvien hyväksymisestä rakennusvalvonnassa, JOITA EI OLE HYVÄKSYTTY YHÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄKÄÄN. Ostaja on kyllä hakenut lupaa julkisivuremonttiin, jonka yhteydessä talon päädyt muutetaan puuverhoiluksi ja paneloinnin suunta vaakapaneloinniksi, mutta hakemus on palautettu puutteellisena. Mitään hyväksyttyä rakennusvalvonnan dokumenttia ei ostajalla ole, toisin kuin hän lausunnossaan sanoi, saati sitten mitään sellaista dokumenttia mikä oikein edellyttäisi tätä muutosta. Se, mitä rakennusvalvonta edellyttää, on että Saastamoinen ei siellä nyt omin päin voi tehdä yhtään mitään ennen kuin hoitaa asianmukaiset luvat kuntoon. 

Huomionarvoista on myös se, että Lakka tuossa korjauksessaan puhuu siitä, että rakennusvalvonta edellyttää, että tiiliseinää tulee talossa olla. Kyllä, juuri näin on, mutta rakennusvalvonta ei edellytä ostajaa purkamaan mitään. Rakennusvalvonta edellyttää tiiliseinää pysymään, ei rakentamaan sitä uudelleen. 

Huomionarvoista on myös se, että Lakka tuossa korjauksessaan puhuu siitä, että rakennusvalvonta edellyttää, että tiiliseinää tulee talossa olla. Kyllä, juuri näin on, mutta rakennusvalvonta ei edellytä ostajaa purkamaan mitään. Rakennusvalvonta edellyttää tiiliseinää pysymään, ei rakentamaan sitä uudelleen. 

Lakka kirjoittaa vastauksessaan hovioikeudelle, että ”Saastamoisen seinäkorjauksen yhteydessä noin 48 m2 tiiliverhousta muutetaan puuverhoiluksi.”

Niin jos hän saa siihen luvan. Ja rahaa. Hän ei ole näinä vuosina aloittanut remonttia, jonka piti olla välttämätön ja kiireellinen. Käräjillä ostaja sanoi tähän syyksi sen, ettei hänellä ole rahaa, koska pankki ei enää myönnä taloa vastaan lainaa. Yhdeksi rahoitusvaihtoehdoksi hän nimesi tällöin vaimonsa mahdollisesti kaupaksi menevän kodin toisella paikkakunnalla. Ehkä kaupat ovat syntyneet, sillä pikkulinnut lauloivat, että ostaja olisi aloittamassa remonttia lähiaikoina – vaikka siihen ei ole hyväksyttyä muutoslupaa rakennusvalvonnasta. Teen siis palveluksen hänelle ja kerron tämän tässä siltä varalta, jos hän todella luulee sen luvan olevan voimassa? En halua, että hän ehtii tehdä remontin ja sitten se vaaditaan purettavaksi puuttuvien lupien vuoksi. Tämäkin pitäisi varmaan minun maksaa. 

VINKKI OSTAJALLE: Tämä muutos voisi olla mahdollinen, jos täytät hakemuksen oikein ja haet muutosta pystylaudoituksella. Mutta siltikään rakennusvalvonta ei edellytä, että muutosta olisi tehtävä. Se on ostajan oma valinta, jos hän haluaa erilaisen julkisivuverhoilun, mutta rakennusvalvonta ei muutosta edellytä. Eikä se etenkään edellytä, että kaikki seinät pitäisi purkaa ja rakentaa uudelleen. 

Tämä on rakennusvalvonnasta saamani havannekuva ostajan suunnitelmasta muuttaa talon päädyn tiiliverhoilu puuverhoiluksi. Tällaisenaan suunitelmaa ei hyväksytty, vaikka oikeudessa ostaja väitti rakennusvalvonnan jopa edellyttävän muutosta.

Minua on pyydetty jättämään tämän jutun puiminen oikeussaliin. Pyynnön esitti ostajan lähisukulainen, joka osasi myös kertoa, mitä edesmennyt mieheni tästä kaikesta olisi meiltä. Siinä hän oli väärässä. Haluan nyt selventää, että jättäisin tämän oikein mielelläni, jos se olisi mahdollista. En ole todellakaan pyytänyt, saati toivonut tällaista tiedotettavaa. Nyt kuitenkin on selvää, että oikeus ei tapahdu oikeussaleissa, siksi en voi jättää kohtaloani lasten kanssa sen varaan. 

Kyse ei ole mistään huomion hausta itselleni vain näkyvyydestä jutulleni, että se saisi oikeutta. Toki minua motivoi taistoon myös se, että lapseni saavat jatkossa ruokaa ja toivottavasti vielä myös harrastaa. Minulla ei ole ostajaa vastaan henkilökohtaisesti mitään. Tässä ei ole kyse hänestä vaan meidän selviytymisestämme lasten kanssa. Sen otan todellakin henkilökohtaisesti, kun lasteni hyvinvointia uhataan taas. Juuri kun olemme jotenkin päässeet jaloillemme menneiden vuosien traumoista. Siltikin olen pyrkinyt kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti ja vastapuolta kunnioittaen, mutta myönnän, että toki välillä tunnekuohussa sorrun myös katkeraan tekstiin. Se on kuitenkin tunnetiloista kuluttavin, joten paikkaan tätä mustalla huumorilla, mikä taas on valtava voimavara. 

Tämä ei ole mikään kosto. Minulla ei ole tarvetta laittaa häntä tuntemaan nahoissaan, että nyt lähdit vittuilemaan väärälle tyypille. (Vaikka toki niin hän teki.) Haluan oikeutta. Ja haluan selviytyä. Minulle olisi luonteenvastaista jäädä seuraaman elämäni tuhoutumista sivusta. Tarkoitukseni on myös nauraa elämän paradokseille ja tragikoomiselle elämälleni, ei ostajalle ihmisenä. 

Hänen tarinansa on toki traaginen myös. Tämähän tässä kaikista älyttömintä juuri onkin, että kumpikin me kärsimme. Hän varmasti kokee, että minä voisin lopettaa hänen kärsimyksensä lopettamalla bloggaamisen ja minä taas koen, että hän voisi lopettaa minun kärsimykseni vetämällä tämän ylimitoitetun ja kohtuuttoman kanteensa pois. Tämä on siis oravanpyörä, mikä ruokkii itse itseään. Hän varmasti kokee, ettei voi enää tässä vaiheessa perääntyä. Hän on jo tuhlannut tähän riitelyyn liikaa rahaa ja mainetta. Minä taas koen, että bloggaaminen on minulle terapiaa ja myös elintärkeä tulonhankkimisväline, etenkin nyt kun ulosotto palkastani on aloitettu. Pattitilanne. 

Mutta miettikääpä, jos hän perääntyisikin ja vetäisi kanteen yhtäkkiä veks? Miten hämmentävää se olisi? Siinä menisi kyllä jauhot suuhun. Siis minulle. Se olisi jopa hieman kiusallista? En tiedä miten reagoisin johonkin näin hienoon tekoon. Tässä kun on tottunut vuosia ottamaan pelkkää paskaa vastaan. 

Ai niin, kerrataan tämä uikkarikuva-kommentointi vielä myös. Ostajan lähisukulainen myös sanoi, että olen näyttävä nainen. Tällaista en ymmärrä yhtään. Miten ulkonäköni tähän liittyy mitenkään. Kuten jo sanoinkin, niin ostajakin on komea mies. Miksi se ei sitten riitä hänelle? Pitäisikö tällaista meteliä ja tuhlaisin aikaani Hometalo-blogiin vain, koska itsetuntoni kaipaa pönkitystä? Voi hyvää päivää. Tällaisissa tapauksissa tyhmyys kyllä suututtaa ihan huolella. Suojelen tätä lähisukulaista sillä, etten ole edes lukenut hänen toista viestiään loppuun. Tiedän, että provosoituisin siitä niin paljon, että oksentaisin taas täyslaidallisen. On siis parempi meille molemmille, etten lue ko. viestiä. Hän kertoi, että häntä ja ostajaa on molempia ohjeistettu olemaan lukematta blogiani ja tämä on ehdottomasti hyvä neuvo. Heidän kannattaisi noudattaa sitä. Vastapuolen ei ole mitään järkeä hankkia pahaa mieltä lukemalla tekstejäni. Se ei palvele minunkaan tarkoitusperääni. 

Tässä tulee nyt yksi esimerkki siitä, milloin varmasti kuulostan katkeralta. Sanon sen silti:

Olen tehnyt itselleni työpaikan valmistuttuani vuonna 2001. Olen siitä saakka tehnyt yhteiskunnallista työtä nuorten päihteidenkäytön ehkäisemiseksi ja elättänyt tällä itseni ja lapseni. Minulta aletaan nyt helmikuussa ulosmitata 1/3 nettopalkastani, mikä on noin 1000 euroa. Se on melkoinen menetys yksin lasten kanssa asuvalle perheenäidille. Minulla ei ole toista aikuista jakamassa asumiskuluja. Olin kuivitellut summan pienemmäksi, sillä oletin että omilla veloillani olisi etumaksuoikeus, mutta näin ei ole. Ostajan velka on ensisijainen. Se tarkoittaa sitä, etten pysty enää maksamaan omia velkojani. Se tarkoittaa, että talouteni tuhotaan jo nyt, sillä vaikka voittaisin hovissa, niin omat velkani tulevat jäämään ulosottoon. Se tarkoittaa, että teinini miettii opintojensa lopettamista voidakseen mennä töihin. 

Olin tiukoilla Akin sairastaessa. Elimme loppuajat pelkästään minun palkallani. Kalliissa etäsuhteessa exäni Samin kanssa olin helisemässä kaikkine gaaloineen ja pintaliitoelämä kuormituksineen. Yksi syy eroomme oli se, ettei minulla ollut sen elämäntyyliin edellytyksiin enää yksinkertaisesti varaa. Olen siis tehnyt uhrauksia, jotka ovat olleet ehdottomasti tarpeen ja oikeita, mutta pitkä taloudellinen taistelu otti kuitenkin koville ja jätti traumansa. Nyt viime vuosina, kun elämä on rauhoittunut ja olin jotenkin pääsemässä jaloilleni, niin toki ostajan ahneus tuntuu epäreilulta. Nyt hänen vuokseen olen taloudellisesti tiukoilla taas. Turhauttaahan se. Eikö tämä helpota koskaan? Mutta kuten sanottu, kenelläpä meillä täällä olisi oikeus odottaa ongelmatonta elämää. Kunpa vaan ostajakin olisi ajatellut näin, eikä asettanut epärealistisia odotuksia omakotitaloelämälle. Haluaisin blogillani ihmisten yleisesti punnitsevan vaihtoehtoja hakiessaan tunnekuohussa itsekkäästi oikeutta. Kuten esimerkiksi kannabiksen laillistus, kaikki mikä saattaa kuulostaa järkevältä ja jopa perustellulta, ei vain välttämättä ole mahdollista. Aina pitäisi osata miettiä hieman pidemmälle, eikä mennä uhmakkaana oma etu edellä. 

Mutta takerrutaan positiiviin seikkoihin! Myyjän virhevastuuni päättyi vihdoin tässä kuussa, 15.2.2021. Uusista ongelmista ostaja ei voi enää valittaa, mutta tämän taiston käsittely jatkuu Vaasan hovioikeudessa elokuussa yhden päivän pääkäsittelynä.

Kiitos mahtavasta tuestanne rakkaat blogini lukijat. En olisi jaksanut ilman teitä! Olen onnekas, sillä minulla on vahva tukiverkko. Mutta mitä ellei olisi? Ääntä on siis syytä pitää. Kiitos, että kuljette matkassa mukana!

Nyt hoviin saakka, moikkelismoi! 

Lue tästä ensimmäisestä Hometalo-blogitekstistäni koko tuskaisen matkan alkumetrit seikkaperäisemmin: Inhimillinen virhe.

Ja koko tarinani löytyy täältä: Kaikki rakkaat katastrofini