Tämä on Hometalo-kategoriani seitsemäs blogiteksti.

Toim. huom. Lisätty 9.11 klo. 7:40. Tämän tekstin tarkoitus on ehkäistä tulevia vastaavia hometalo-taisteluita, myös kantajan ominaisuudessa. Sekä tarjota vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Tarkoitus ei ole mustamaalata tai loukata ketään. Vastapuolen arvostettu lakimies Tero Lakka on kuitenkin ottanut tämän julkisen käsittelyn kuvaamisen blogissani henkilökohtaisesti ja hyökännyt kimppuuni ala-arvoisesti somessa ja uhannut sähköpostitse kunnianloukkaussyytteellä. Blogistani on siis todennäköisesti alkamassa rikostutkinta. En tiedä miten lakimiehen oma haaste vastaajaa kohtaan tulee mahdollisesti vaikuttamaan tämän mahdollisuuksiin jatkaa päämiehensä edustajana jutussa.

Toki monet asiat käräjillä ovat usein kiistanalaisia, eihän sinne muutoin päädyttäisi. Lakka provosoitui, että syytän häntä valehtelusta. Lakimiesten työtähän on kääntää asiaa päämiehensä edukseen. On vähintäänkin erikoista, että hänen asemassaan oleva ammattilainen hyökkää kesken jutun käsittelyn tällä tavoin asianomistajaa vastaan oikeussalin ulkopuolella. Tokihan vastapuolen totuus on toisen puolen vale. Toki kyseenalaistan hänen sanomisensa tässä jutussa roolini vuoksi, mutta minulla ei ole mitään tarvetta häntä mustamaalata. Tehtäköön nyt siis heti selväksi tässä alussa, että Tero Lakka on erittäin pätevä lakimies ja jos häviän tämän jutun, niin se on täysin hänen ansiotaan. Samu-setä saa olla hänestä todella ylpeä!

Turvatarkastuksessa piippaavat tissiliivit, mutta muuten olen asianajajani kehotuksen mukaan jättänyt aseet kotiin ja pääsen läpi. Sateenvarjoni tosin takavarikoidaan oikeuskäsittelyn ajaksi. Ihan hyvä. Sillä olisin voinut kyllä muutaman kerran huitaista. Vessassa hengitän varmuuden vuoksi vielä kerran saamaani Peace & Calming eteeristä öljyä. Ystäväni uskoo niiden toimivuuteen ja nyt on otettava kaikki keinot käyttöön. Hän opasti hieromaan öljyä sydämenkin kohdalle, mutta unohdin, enkä halua jäädä kiinni tissien öljyämisestä oikeustalolla, joten se saa nyt jäädä. Kiristän rusettia kaulassa ja oion konservatiivisen lesken asuni röyhelöt. Nyt se on menoa.

Kysyn saako täällä siis valehdella? Asianajajani vastaa kyllä.

Kun korkoni kopisivat aulaan, Samu-setä istuu lakimiehensä viekussa tuijottaen maahan. Tervehdin, mutta hän vain nostaa päätään aavistuksen. Hän ei pysty edes katsomaan minua silmiin. Olen loukkaantunut. Uskomatonta. Olisi vaan pitänyt sanoa asiallisen hein sijaan moikkelismoi. Mieleni tekisi mennä esittäytymään Tero Lakalle, mutta nykyäänhän ei ole sallittua kätellä. Tuntuisi hassulta mennä tarjoamaan kyynärpäätä tai pakaran reunaa, kuten ystävieni kanssa meillä on tapana turvallisesti tervehtiä. 

Sali ei näytä lainkaan sellaiselta kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Se näyttää luokkahuoneelta. Oloni on kuin olisin häiriköinyt tuntia ja joutunut eturivin piinapenkkiin opettajan tarkkailevien silmien alle. Olemme pyytäneet kolmea tuomaria, mutta olemme saaneet yhden. Asianajajani sanoo, ettei tiedä miksi näin. Turhauttaa, mutta yksi oikeustajuinen ja täyspäinen tuomarihan riittää. Hänen silmänsä pilkottavat ystävällisesti maskin takaa. Haluan ajatella hänen pitävän minusta. Ehkä asuvalintani jopa hieman huvitti häntä. Ainakaan hän ei syytänyt saman tien oikeuden halventamisesta. Varmistan asianajajaltani, että olihan tämä tilaisuus julkinen. Hän vastaa, että kyllä on. Selvä, hyvä. Otan kuvan, jossa näkyvät kaikki muut paitsi minä ja tuomari ja postaan sen Instagramin stories-osioon, missä se näkyy 24 tuntia. Sitten käsittely alkaa. Showtime! 

Insinööri vs. humanisti

”Ei pidä paikkaansa!” Puhun heti vastapuolen avauspuheenvuoron päälle. Hirvittävän vaikea olla hiljaa, kun vastapuoli puhuu paskaa. Oma asianajajani toruu ja hyssyttelee minua. Kysyn saako täällä siis valehdella? Asianajajani vastaa kyllä. Aloin pelätä, että puolustuksemme on liian rehellinen. En ollut valmistellut ainuttakaan valetta. 

Alkupuheenvuoroissa on jotakin säätöä. Vastapuoli on toimittanut jonkin dokumentin tuomarille luonnoksena. Samu-sedän lakimies Lakka penkoo papereitaan ja pahoittelee. Tuomari katsoo minua pieni pilke silmäkulmassa ja sanoo, ettei hovioikeus sitten ihmettele. Omg. Minä rakastan häntä. Se oli vitsi! Alan kuvitella, että hän myös vinkkasi minulle silmää. Nautin tästä ajatuksesta niin paljon, että meinasin kirjoittaa sen tähän totuutena. 

Lopulta pääsemme aloittamaan. Eli asiassa riitaiset seikat ovat: 1) Onko salaisia virheitä ulkoseinärakenteessa, olohuoneen katossa ja yläpohjan eristeissä /vesikatossa? 2) Onko kantaja ollut tietoinen rakenteista ja hyväksynyt ne? 3) Onko välttämätöntä korjaustarvetta? 4) Korjauskustannukset, tasonnousu 5) Onko rakennus tehty vastoin hyvää rakennustapaa vuonna 1983?

Asianajajani lukee avauspuheenvuorossaan Samu-sedän teettämästä Bradon tutkimusraportista, että ”rakenteissa EI HAVAITTU laajoja vaurioita. Rakenneavaus 1, makuuhuoneen ulkoseinä alaosa, ei viitteitä vaurioista. Rakenneavaus 2, olohuonen ulkoseinä alaosa, ei poikkeavaa mikrobikasvustoa. Rakenneavaus 3, ruokailutilan ulkoseinä, ei mikrobikasvustoa.

Vastapuoli maalaa kauhukuvia. Samu-setä istuu kädet puuskassa. ”Ulkopuolella haisee mullalta ja tunkkaiselta. Rakennus on rakennettu hyvän rakennustavan vastaisesti koska osa on tiili- ja osapuuverhoilua. Laastimursketta jäänyt ulkoseinän väliin ja siksi ei tuuletu. Eristevilla siellä missä ei saisi olla. Todettu kosteusvaurio ulkorakenteissa. Aluskatteen ja eristeen välissä ei ole minkäänlaista tuuletusta. Vesikattorakenne hyvän rakennustavan vastaisesti tehty. I-palkki lämpöeristämätön, johtaa kylmäsiltaan. Hyvän rakennustavan vastaisia rakenteita ulkoseinissä ja katossa.” Hohhoijakkaa. Laastimurskeesta on nähtävillä poistokehoitus Samu-sedälle toimitetuissa papereissa. Eli tuuletusraon puutteellisuutta on ostajalle liputettu. Villan tunkeminen jokapuolelle on tyypinen 80-luvun rakennustapa, eli hyvän rakennustavan vastaista toki nyt, mutta ei silloin. Vesikaton tilanne on ollut ostajan tiedossa kaupantekohetkellä. Tiilikate on remontin yhteydessä pinnoitettu, kattotiilet ovat kunnossa. Tiilikatteen alapuoliset rakenteet ovat alkuperäiset rakennusvuodelta ja ne on tehty 80-luvun tavalla. Silloin ei ollut erityismääräyksiä vesikaton rakenteesta. 

Mutta sitten ta dam dam daa…myyntiesitteessä luki ”Ei remonttihuolia!” O-ou. Tätä Lakka korosti erityisesti avauspuheenvuorossaan. Eli johdimme ostajaa harhaan, koska välittäjä oli luvannut myyntiesitteessä, ettei remonttihuolia ole, ja nyt kohta viisi vuotta kaupoista pitääkin uusia 40 vuotta vanha katto ja lisätä ulkoseinien tuuletusta, kuten jo kuntotarkastusraportissakin sanottiin. Hemmetti mikä kämmi! Myyntiesitteen ilmaisun olisi tullut olla, Ei akuutteja huolia putki-,keittiö-, kylppäri-, alapohja- ja salaojaremonteista. Käsi ylös tässä virheen merkiksi, sillä toki minähän olen viime kädessä vastuussa välittäjän laatimasta esitteestä, vaikken sitä ole itse laatinutkaan. Ei remonttihuolia -ilmaisu, oli välittäjän näkemys, mistä en voi häntä moittia. Siltikin muistutan taas kerran hometalon ostajan erityisestä selonottovelvollisuudesta ja järjen käytöstä. Kuka ostaa omakotitalon ajatellen, ettei sille enää koskaan tarvitse mitään, koska välittäjän esitteessä lukee Ei remonttihuolia! Eihän se mikään ikuinen lupaus ole? Harmittaa toki, ettei esitteeseen laitettu Ei akuutteja remonttihuolia, mutta omakotitalon peruskunnossapitoa vaatii tämäkin talo ja omakotitaloissa toki voi aina tulla eteen myös jotakin yllättävää. Lintu voi vaikka lentää ikkunaan ja lasi voi mennä rikki. Kauppakirjan mukaan ostaja hyväksyy kohteen puutteineen. Piste.

OPKK:n myyntiesitteen kuva

Lakka mainitsee myös, että talossa olisi saatu sisäilmahaittaan viittaavia oireita. Siis hä? Tämä oli uutta tietoa minulle. Samu-setä ei ole valittanut minulle mistään oireista. Miksi hän sitten yhä asuu siinä talossa ja miksi vaimo on lapsineen muuttamassa terveydelle vaaralliseen taloon? Tämä taisi olla hypoteettinen havainto. Jos talossa saisi homeoireita, niin koko casehan olisi aivan eri. Tällöin minua alkaisi kiinnostaa remonttini ja se, olisiko se mahdollisesti jotenkin pettänyt. Remontista vastapuoli ei kuitenkaan ole valittanut sanallakaan. (Toim. huom. Muokattu 8.11, klo.12:37, poistettu lause “Liekki-Lakan nenä kasvaa silmissä.” Hän otti tämän henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka tarkoitukseni ei ollut suinkaan kyseenalaistaa hänen ammattitaitoaan. Tottakai heidän totuus on meidän vale ja toisinpäin. Asioiden kääntäminenhän päämiehen eduksi kuuluu lakimiehen työhön ja hän on ollut työssään todella hyvä. Jos häviän tämän jutun, niin se on täysin Lakan ammattitaidon ansiota. Hän on nyt kuitenkin kokenut blogini henkilökohtaisesti loukkaavana. Hän kommentoi ala-arvoisesti julkisesti Facebookissani muun muassa; “Katsotaan kuka puhuu paskaa.” -tyyliin ja on luvannut tehdä blogistani kunnianloukkaussyytteen. Hyvin erikoista käytöstä hänen asemassaan olevalta arvostetulta asianajajalta, jota olisin ennen näitä uhkauksia voinut todellakin suositella vastaaviin oikeustapauksiin.)

Meidän ensimmäinen kysymyksemme koskee Samu-sedän koulutusta. Kun vastaus on insinööri AMK puutekniikan koulutusohjelma, toivon hetken, että asianajajani sanoisi vain ei muuta kysyttävää.

Asianajajani lukee avauspuheenvuorossaan Samu-sedän teettämästä Bradon tuoreesta tutkimusraportista, että ”rakenteissa EI HAVAITTU laajoja vaurioita. Rakenneavaus 1, makuuhuoneen ulkoseinä alaosa, ei viitteitä vaurioista. Rakenneavaus 2, olohuonen ulkoseinä alaosa, ei poikkeavaa mikrobikasvustoa. Rakenneavaus 3, ruokailutilan ulkoseinä, ei mikrobikasvustoa. Rakenneavaus 4, keittiön yläpohja, paikallisesti havaittu kosteutta. Rakenneavaus 5, ei poikkeavaa mikrobikasvustoa. Rakenneavaus 6, olohuoneen yläpohja, ei mikrobivauriota. Rakenneavaus 7, olohuoneen ulkoseinä ikkunan yläpuoli, havaittu paikallinen mikrobikasvusto villassa, mikä sijaitsee siis tuulensuojalevyn ulkopuolella. Rakenneavaus 8, yläkerran makuuhuoneen ulkoseinä, eristevillassa ulkopuolella havaittu paikallista homekasvustoa, ilmeisesti väärin kallistetun ikkunapellin vuoksi.” Toim.huom. Ostajalle oli annettu kuntotarkastuksessa kehotus korjata ikkunapeltien kallistuksia.

Tutkimusraportissa on myös lause, jonka asianajajani lukee ääneen: ”Näytteenoton jälkeen eristeet on poistettu runkotolppien välistä, eristeissä itsessään ei ollut havaittavissa jälkiä kosteusvaurioista.” En ihan tarkallaan hahmota, missä nämä runkotolpat sijaitsevat, mutta tämä kuulostaa hyvältä. Raportissa myös lukee, että “nämä vauriot voidaan korjata paikallisesti tiloissa. Rakennetta EI OLE JÄRKEVÄ purkaa vaan puupinnat voidaan puhdistaa mekaanisesti hiomalla vaurioaluetta ja imuroimalla sen jälkeen puhtaaksi hepa-teollisuusimurilla.” Amen.

Lopuksi asianajajani vielä muistuttaa, että sisäpuolella on tehty kattava peruskorjaus, oikeastaan perusparannus, koska on lisätty seiniin eristeitä ja höyrynsulku-muovi. Tämän vuoksi ulkoseinärakenteen riski diffuusiokosteuden osalta on muuttunut merkittävästi pienemmäksi. Eli ulkoseinien paikalliset vauriokohdat eivät pääse näin ollen vaikuttamaan sisätiloihin haitallisesti. 

Löysin vielä myös hyvän tekstin ulkoseinien homeista, jonka haluan tähän liittää. ”Homesienet ovat rakennuksia ympäröivässä luonnossa tärkeä osa luonnon aineosien kiertokulkua ja uusiutumista, mutta rakennuksissa ne saattavat aiheuttaa eriasteista haittaa. Rakenteiden ulko- osissa, kuten vuorilaudoituksessa mahdollisesti esiintyvä home on esteettinen haitta, mutta se ei aiheuta rakenteellista vauriota kuten lahottajasieni. Rakenteiden uloimmat osat ovat alttiina sään rasi- tuksille. Vuosina, jolloin kesä ja syksy ovat sateisia ja talvi on kostea ja lämmin, rakenteiden uloimmat osat altistuvat niin pitkään kosteusrasituksille, että homekasvua on odotettavissa rakenteiden ja materiaalien ulkopinnoilla enemmän.” (Lähteet: Viitanen, H. 1999. Home- ja kosteusvaurioiden tutkimuksessa paljon selvitettävää ja huomioitavaa. Rakennustekniikka 55 (2) 36-42. Luotonen, P & Viitanen, H. 1995. Rakennusten mikrobi- ja hyönteisongelmat. Vantaa. Tikkurila Oy. Viitanen, H. 2004. Puutavaran homeen kestävyyteen vaikuttavat tekijät. Puumies 49 (6) 16-19.)

OPKK:n myyntiesitteen kuva

Samu-setää kuullaan ennen minua. Hänen oma lakimiehensä, kehuttavan taitava Lakka, (Toim.huom. Muokattu 8.11, klo. 12:26. Vaihdettu sana kiero taitavaksi, koska Tero Lakka koki tekstini hänen ammattitaitoaan vähätteleväksi, vaikka tarkoitus on viestiä aivan päinvastaista.) väistää ovelasti koulutuskysymyksen ja kysyy päämieheltään ainoastaan tämän nykyistä työpaikkaa, mikä on tuotantojohtaja jossakin kalustefirmassa Vaajakoskella. Ja minä kun olin juuri alkanut tykästyä Vaajakosken S-market-kompleksiin, josta löytyy eläinkauppa, apteekki ja Alko. Olin päättänyt jatkossa asioida aina siellä yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta nyt en enää uskalla, sillä en halua törmätä Samu-setään. Pelkään, että reaktioni olisi sama kuin Sex And The City -sarjan Charlotten kohdatessa Mr. Bigin, ilman lapsivesien menoa tosin. 

Apua olen kuin Sofia Belorf, joka saa huomautuksen kännykän käytöstä.

Meidän ensimmäinen kysymyksemme sen sijaan koskee hänen koulutustaan. Kun vastaus on insinööri AMK puutekniikan koulutusohjelma, toivon hetken, että asianajajani sanoisi vain ei muuta kysyttävää. Suuni auki loksahdus kuitenkin huomataan, sillä Samu-setä kiirehtii selittämään. Asianajajani sanoo, että kiitos ei tarvitse, mutta tuomari sallii täydennyksen. Samu-setä tarkentaa kiireesti, että hänen aikanaan ei tutkinnossa käsitelty omakotitalo-rakentamista, kun yhdellä ainoalla kurssilla vähän sivuten. Jep. … En pysty valitsemaan, mikä olisi paras insinöörivitsi tähän kohtaan, joten jatkan nyt vain eteenpäin. 

Olisi helpompi vihata häntä, jos hän näyttäisi kusipäältä. Mutta hän ei näytä lainkaan kusipäältä. Hän näyttää toki turhautuneelta ja ahdistuneelta, mutta taas kerran hyvältä ja ihan… normaalilta. Ei lainkaan sekopäältä tai hirviöltä. Hämmentävää. Hänellä on yllään kauluspaita, jonka päällä on tummansininen neule. Luulen ettei hän ole pitänyt asuvalinnastaan äänestystä somessa kuten minä. Odotan seuraavaa kysymystä, mutta tuomari puhutteleekin yllättäen minua. Hän kysyi mitä teen kännykälläni. Apua olen kuin Sofia Belorf, joka saa huomautuksen kännykän käytöstä. Tuomari ojentaa, ettei salissa saa videoida ilman hänen lupaansa. Ymmärrän äänensävystä, että nyt ei ole hyvä hetki pyytää tätä lupaa. Hyvin alkanut suhteemme kärsi kolauksen ennätysajassa. Asianajajani pahoittelee oikeudelle, ettei osannut opastaa minua asiasta. Hän kutsuu minua somepersoonaksi ja selittää käytöstäni siellä. Hienoa, ensimmäisen puolen tunnin aikana oma lakimieheni joutuu jo pyytämään anteeksi käytöstäni. Pisteeni laskivat tuomarin silmissä ja oma asianajajani pitää minua varmasti jo epävakaana. Tätä ei pelasteta enää edes täydellisellä outfitillä. 

Kunnian ja omatuntonsa kautta Puttonen lupaa ja vakuuttaa, että talo, johon hän vielä muutama vuosi sitten oli itsekin valmis muuttamaan, onkin nyt piilovirheitä täynnä, eikä mitä tahansa, vaan aivan harvinaislaatuisia piilovirheitä täynnä. Siis kerta kaikkiaan aivan rakennusvirheiden parhaimmistoa, jollaisia ei ole koko kasarilla nähty!

Kantajan kuulustelu jatkuu. Selviää muun muassa, ettei hän ole omistanut ennen omakotitaloa. Yllätys. Tämä oli Liekki-Lakan kysymys omalle päämiehelleen, millä hän kyllä teki meille palveluksen. Oli todella hyvä tuoda esiin tuo fakta, että Samu-setä ei todellakaan ole omistanut ennen omakotitaloa. Omakotitalo vaatii aina työtä ja remontteja. Se totuus taisi todella yllättää hänet. Tietenkään ulkoseinien uusiminen ei kuulu normaaliin vuosihuoltoon, mutta toim. huom. ei kuulu talon kengittäminenkään. Olisiko ostaja voinut ehkä ymmärtää ostaneensa talon, joka on ollut yhtä riskirakennetta? Asianajajani mukaan arvokkaaseen kauppaan olisi ollut syytä olettaa ostajan olevan valmis laittamaan myös omaa rahaa selvitykseen. Hän itse kelpuutti Mikko Puttosen kuntotarkastusraportin, mitä en tosin enää suosittele kyllä kenellekään. Hän olisi voinut tilata rakennusavauksia ulkoseiniin. Sanoin selkeästi, etten ole tehnyt niille mitään ja ilmaisin niistä huoleni. Ostaja ei osallistunut kuntotarkastuksen kuluihin. Lisäavaus olisi maksanut 80 euroa yhden nyt äkkiseltään löytämäni OP-Kiinteistökeskuksen suositteleman yhteistyökumppanin hinnaston mukaan. Minä en halunnut maksaa periaatteestakaan enää mitään, sillä olin jo maksanut koko sisäpuolen avaukset ja kaikki tehdyt tutkimukset homekoirista alkaen. Ja elinkaarensa päässä olevan katon remontti sen sijaan kyllä kuuluu normaaliin omakotitalon kunnossapitoon. 

OPKK:n myyntiesitteen kuvia

Samu-setä uhriutuu. Tämä on ollut hänelle hyvin raskasta. Suora lainaus, ”valtavaa tuskaa”. Mistään saamistaan homeoireista hän ei kuitenkaan todistuksessaan mainitse mitään. Hänellä ei ole lakimiehen pokkaa valehdella. Uhriutua hän kuitenkin osaa. Hän valittaa, ettei talo kelpaa enää remonttilainan vakuudeksi pankille. No ei kai kelpaakaan, kun hän on kaivamalla kaivanut siitä mitä ihmeellisempiä vikoja saaden sen arvon romahtamaan. Samoin kuin sen arvo oli romahtanut silloin kun Aki kuoli ylivelkaisena ja jouduin ottamaan hänenkin velat itselleni voidakseni ylipäätään myydä talon. Pienen hetken näin Samu-sedässä itseni. Kamalaa, miten hän on nyt vuorostaan tuon surullisen talon epätoivoinen vanki. Hän ei tule koskaan saamaan siitä myytyä, tai ei ainakaan ennen kun nämä remontit on tehty, oli niiden tarve sitten todellinen tai keksitty.

Sitten Samu-setä kertoo seikkaperäisesti haisevasta kellarista ulkovaraston alla, mikä ei edes liity koko juttuun mitenkään. Hän kertoo, miten siellä oli ex-anoppini aikaisia lahonneita lautoja. Niin kyllä. Mitä tämä liittyy mihinkään? Alan ensimmäistä kertaa pelätä, että Samu-setä onkin ehkä oikeasti seonnut ja pelkää nyt jotain kellarin kirousta? Kellarin tiedettiin keränneen pohjavettä ja olevan ongelma. Hoidimme tämän sovinnossa. Minä maksoin kaiken. Hän jaaritteli siitä nyt todistuksessaan niin yksityiskohtaisesti, että tuomarikin kyllästyi ja käski mennä asiaan. Tämä on samanlainen farssi kuin USA:n presidentinvaalit. 

Hän sanoo haistaneensa ”tyrmäävän hajun” ulkona jo heti hyvin pian kauppojen jälkeen, mutta ajatteli sen tulevan kellarista. Hän yritti kerätä pisteitä sillä, että oli ensin yrittänyt hoitaa ongelmaa itse ja valitti hyvää hyvyyttään vasta kahden vuoden päästä. Ensinnäkin tämä hänen tapansa hoitaa ongelmaa oli maksattaa minulla maakellarin täyttö kaupanteon jälkeen. Onko hän oikeasti unohtanut sen? Sen korvasin kiltisti ja hän lupasi kirjallisesti, ettei häiritsisi minua enää. Hän lupasi hoitaa tulevat mahdolliset kulut kiltisti itse. Tämä tekstiviesti on minulla tallessa. Toiseksi, ellei haju sitten hävinnyt maakellarin täytön jälkeen, miksi hän viivytteli reklamaatiossa etenkin, jos oli terveydestään huolissaan? Eikö valitusoikeus sitä paitsi jo vanhennu parissa vuodessa? 

Kantajan kaljuun ropisevat pisarat 

Tiedän, miltä tuntuu olla ahdistettu nurkkaan. Osa minusta pystyy yhä tuntemaan myös sympatiaa Samu-setää kohtaan. Hän on ollut minulle merkittävä henkilö tragediassani. Hän arvosti sitä mitä olin tehnyt. Hän oli kuin sinetti selviämiselleni. Mieleni taistelee paikoin vahvasti sitä vastaan, että hän on nyt vihollinen. 

Minua jopa kaduttaa, että vitsailin oikeudessa hänen kaljustaan. Minä pidän kaljuista. Aki oli kalju ja kihlattuni ennen Akia oli kalju. Toki Samu-setä itse aloitti tämän itse, kertomalla miten vesi tuli katosta läpi hänen päähänsä. Hän havaitsi kattovuodon siis siten että ”pisarat ropisivat hänen kaljuunsa.” Tässä tapauksessa hän yritti nostaa pisteitään kertomalla reklamoineensa minulle tällöin maaliskuussa 2019 välittömästi. En edelleenkään ymmärrä, miten toisessa tapauksessa olisi hyvä, että reklamoinnissa viivyttelee ja tässä tapauksessa olisi päinvastoin ylpeyden aihe, että on reklamoinut välittömästi? Tähän pääsin todistuksessani vastaamaan, että ”silloin kun kaljusi kastui, niin soittelit minulle kymmenen kertaa keskellä yötä kännissä! Ei se ollut mitään asiallista reklamointia vaan humalaisen häirintää.” Mutta kaduin kyllä heti, että olin käyttänyt kaljua aseena. 

Samu-setä kertoo, että hänen vaimonsa on myymässä taloaan Oulussa ja aikeissa muuttaa Lehdokintielle. Hän kertoo, että odottaa vaimolta remonttirahaa, mutta tämä ei ole vielä saanut asuntoaan myytyä. Tällä hän yrittää selittää sitä, miksei ole vielä remontteja aloittanut, vaikka on väittänyt niitä niin pakottaviksi. Apua. Suosittelen vaimolle todella etäsuhdetta (kokemuksen rintaäänellä ensinnäkin kahdessa kodissa asumisen toimivuudesta sekä kyseisessä talossa asumisesta.) Ja miksi ihmeessä tämä vaimo, jolla ilmeisesti on myös lapsia, uskaltaa muuttaa taloon, mikä on Samu-sedän väittämän mukaan terveysriski? Ja miten kukaan ylipäätään enää uskaltaa myydä mitään? #dontdoit #pelastakaavaimojalapset 

Samu-setä mainitsee kuulemisessaan usein, miten luotti myyjään. Luotti myyjään. Yhtäkkiä minun on yllättävän helppo tuntea vihaa. Tämä puutekniikan insinööri, eli alan ammattilainen, kertoo totaalisesti uhriutuen miten minä – yhteisöpedagogi – onnistuin piilottamaan virheitä seiniin ja tuottamaan hänelle ”valtavaa tuskaa.” Alan toivoa, että olisin ehtinyt öljytä sydämeni. 

Sananvapaus ja vastuu

Lounastunti alkaa ennen omaa kuulemistani. Tapaan ystäväni intialaisessa ravintolassa Shalimarissa, minne oli oikeustalolta lyhyt matka. Hän ottaa omasta päästään pinnejä ja kohentaa niillä kampaustani. Olen kuin nyrkkeilykehän kulmassa huollettavana. Valmentajani tuijottaa tilaamaani siideriä ja sanoo, etten voi todistaa kännissä. Sanon, etten todennäköisesti ehdi edes juoda sitä, sillä olen jo unohtanut, milloin minun piti olla takaisin. Lähden varmuuden vuoksi niin ajoissa, etten ehdi edes syödä. 

Palattuani oikeustalolle, tajuan olevani 10 minuuttia ajoissa. Ikävöin siideriäni, mutta ehkä tämä oli tarkoitettu näin, sillä meille tarjoutuu paikka yllättävälle ja erittäin mielenkiintoiselle keskustelulle oikeussalin ulkopuolella. Vastapuolen lakimies puhuttelee minua odotustilan toiselta puolelta. ”Mirkka, oletko postannut kuvan Instagramiin oikeussalista?” Ensimmäinen ajatukseni oli vau, seuraako hän minua? Olen otettu ja röyhistän rintaani: ”Kyllä olen, kiitos mielenkiinnosta”, vastaan iloisesti. Oma asianajajani vieressäni sanoo hiljaa, ettei niin olisi saanut tehdä. Jaahas. Siis eikö tämä ole julkinen käsittely julkisessa tilassa? On, mutta salissa ei saa kuvata ilman tuomarin lupaa. Vastaan käsittäneeni, että videotallennus oli kielletty, mutta saan kuulla, että myös stillkuvan ottaminen on kielletty ilman tuomarin lupaa. Minulle kerrotaan, että ainoastaan media saa kuvata. No mutta, itse asiassa… Katson tässä kohtaa kuitenkin parhaaksi olla mainitsematta kännykkäkotelossani olevasta press-kortista. 

Jotenkin aistin, että tunnelma on kireä. Samu-setä istuu leveässä haara-asennossa tulipunaisena ja tuijottaa maahan. Heidän ensimmäinen todistajansa, toisen perusteellisemman kuntotarkastuksen tehnyt Pentti Janhonen, on myös saapunut paikalle. Varmistan, että ymmärsinkö oikein heidän toivovan minun siis poistavan nämä kuvat heti vai odotammeko, että kysyn tuomarilta lupaa? Sitten Samu-setä yllättäen nostaa päänsä ja katsoo minua tuimasti. Vihdoinkin katsoo minua! Sain hänen huomionsa! Hän puuskahtaa, että kyllä hän haluaa minun poistavan kuvat välittömästi. Hän kertoo jo blogini aiheuttaneen hänelle paljon harmia. Lakka selventää väliin, että hän ei siis seuraa minua somessa, vaan hänen kollegansa oli viestinyt havainnostaan. Tämä on mahtavaa. Poistan kuvat heidän nähtensä ja pahoittelen virhettäni. Lisään kuitenkin, että jos minut haastaa oikeuteen niin ei voi olettaa minun salaavan asiaa vastapuolen eduksi. Minulla on oikeus kirjoittaa blogiini omaa elämääni koskevista asioista. Tähän oma asianajajani komppaa tueksi, että tämä on totta. Hän myös selventää, että lain mukaan minulla olisi myös täysi oikeus kertoa Samu-sedän henkilöllisyys. 

No niin, hyvä. Tämä käykin järkeen. Miksi minun pitäisikään suojella ihmistä, joka haluaa tuhota elämäni? Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Sitä paitsi olen pysynyt blogissani totuudessa ja antanut äänen myös vastapuolelle. Kerron Samu-sedälle, että kirjoitan sen vuoksi, ettei kukaan enää koskaan joutuisi vastaavaan tilanteeseen, myöskään hänen paikalleen. En kirjoita mustamaalatakseni häntä ja tämän vuoksi en aio paljastaa hänen oikeaa nimeää, vaikka nyt luvan kanssa saisinkin. Se ei hyödytä minua mitenkään. Ainakaan nyt tässä vaiheessa. Kerron hänelle pyrkineeni teksteissäni myös empatiaan, voidakseni ymmärtää miksi tässä kävi niin kuin kävi. Toki käytän empatiaa aseena, mutta muistutan lisäksi kehuneeni häntä myös komeaksi blogissani. Pentti Janhonen hytkyy naurusta. 

Kuullaan asianomistaja Torikkaa

On minun vuoroni todistaa. Tunnen oloni turvallisemmaksi, kun saan olla äänessä. Tulee vahva olo, kun saan esittää perusteluni. Eniten nautin niistä hetkistä, jolloin pääsin esittämään vastakysymyksiä Lakalle. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan enemmänkin ja haastaa muutamissa teemoissa, mutta koska tuomari oli kehottanut Samu-setääkin kiirehtimään, niin en uskaltanut yrittää varastaa showta. En halunnut ärsyttää tuomaria enää yhtään. 

Mielenkiintoisin minulle esitetty kysymys kuului, olenko mielestäni myynyt hometaloa. Se oli hyvä kysymys. Innostuin oikein pohtimaan asiaa. Sanoin että no tavallaan. Olihan se hometalo, jossa tosin oli tehty laaja korjausremontti. Myös Samu-sedän kanssa olimme puhuneet avoimesti hometalosta ja hän kertoi hometalo-vitsejä. Nyt häntä ei kuitenkaan naurattanut. Hän ei katsonut koko todistukseni aikana minua silmiin. Hän näytti tuskaiselta ja turhautuneelta. Lopuksi puheenvuorossani viittasin Samu-sedän omassa todistuksessaan sanomaan kommenttiin, että kyseessä on hänelle rakas koti. (Nyt se tosiaan oli taas rakas koti, josta hän vuonna 2018 haki kuitenkin ensisijaisesti kaupan purkua.) Sanoin, että se oli rakas koti myös meille. Remontoimme sitä alun perin itselle suurella sydämellä, emme suinkaan myyntiin. Minä tein 80% koko talosta uusiksi. Pyysin, voisiko hän ystävällisesti hoitaa loput, eikä kiukutella käräjillä tehden itselleen miinustiliä tuomiosta huolimatta. Tai no, myöhäistähän se nyt jo on. Tuomari antoi minun puhua yllättävän paljon. Hän ei kehottanut kertaakaan pysymään asiassa tai puuttunut todistukseeni mitenkään, kuten Samu-sedän todistuksessa kävi. Siitä jäi hyvä olo. Koin tulleeni kuulluksi, mikä on minulle kaikista tärkeintä tässä. 

Ilmarako tiiliverhouksessa

Janhosen todistus menee minulta enimmäkseen ohi. Tultitolkulla pätemistä ja hifistelyä rakennustermein. Mieleni tekee katsoa Netflixiä, mutta en uskalla enää koskea puhelimeen. Minulla ei ole motivaatiota kyseenalaistaa hänen ammattitaitoaan. Varmaankin hän on oikeassa isoimmasta osasta mitä sanoo. En epäile vastapuolen lahjoneen häntä. Minun pointtini on se, että miksi Samu-setä konsultoi tätä ammattilaista vasta nyt eikä ennen kauppoja? Ja miksi hän ei korjaa näitä paikallisia vikoja ja uusi omaa kattoaan itse?

”Julkisivuremontti ei paranna talon tasoa miltään osin”, Tero Lakka.

Olen kirjoittanut muistiinpanoihini, että ”sisäpuolella ei aistinvaraisesti havaittavaa hajua ole, mutta terveyshaitta on mahdollinen myös sisätiloissa. Välttämätön korjaustarve mahdollisen terveysriskin vuoksi.” Tämä oli muistaakseni Janhosen lause, en ole kirjoittanut todistajan nimeä ylös, niin en ole aivan varma. Tästä voisi nostaa tuon sanan mahdollinen. Eli pelkkää spelukointia ja kauhukuvien luomista.

Seuraava heidän asiantuntijatodistajansa tavarantarkastaja Veli-Matti Hokkanen Brado Oy:stä, joka komppasi Janhosta. (I know, mutta hillitsen itseni tavarantarkastaja-vitseistä. Anyway, kerrassaan huikea titteli!) Eli hän oli toinen asiantuntijatodistaja, mikä vahvisti tragediaa omalta osaltaan. Hän on sama mies, joka oli Tanko Oy:n kautta valvojana käynnistäessämme remonttia. Samu-setä yritti käyttää häntä minua vastaan ovelasti yrittämällä kasvattaa epäluottamusta, koska en maksanut valvoja Hokkaselle koko kahta vuottaa 500 euroa kuussa valvojan palkkaa. Kuinka monessa omakotitaloremontissa ylipäätään on valvojaa lainkaan? Eikö valvojaa yleensä käytetä uudiskohteissa? Meillä oli valvoja alussa ja lopussa. Talon hyväksytyn loppukatselmuksen suoritti nykyisen Insinööritoimisto Kompassin Erno Kiviniemi. Remontin teki ansiokkaasti ammattimainen talkooväki, eikä remontti edes liity tähän haasteeseen! Eiväthän he sitä edes kyseenalaista, mutta toki he yrittivät ymmärettävästi kasvattaa kaikin keinoin epäluottamusta minuun. Koska valvoja ei ollut mukana aivan koko aikaa remonttia tehdessä, niin olen varmasti luistanut muistakin vastuista. Ja siis onhan mahdollista, että olen piilottanut tällä valvomattomalla ajalla homevillaa ulkoseiniin. Onhan se ihan loogista.

“Rakennusvirhe aivan parhaimmillaan!”

Seuraavana päivänä on vuorossa minun todistajani, joskin tätä oli vaikea erottaa. Sinällään kuntotarkastajaherra Mikko Puttonen ei tuottanut pettymystä, koska hänen puukkonsa oli jo selässäni. Olin ihmetellyt lakimiehelleni jo aiemmin, miksi edes kutsuimme Puttosen todistamaan. Kunnian ja omatuntonsa kautta Puttonen lupaa ja vakuuttaa, että talo, johon hän vielä muutama vuosi sitten oli itsekin valmis muuttamaan, onkin nyt piilovirheitä täynnä, eikä mitä tahansa, vaan aivan harvinaislaatuisia piilovirheitä täynnä. Siis kerta kaikkiaan aivan rakennusvirheiden parhaimmistoa, jollaisia ei ole koko kasarilla nähty! Mieleni tekee jopa hieman röyhistää rintaa, miten nämä poikkeukselliset rakennusvirheet ovatkin onnistuneet piiloutumaan näin poikkeuksellisen kattavasti remontoituun taloon? Voisiko niitä ehkä esitellä museossa? Kannattaisiko kuntotarkastajien tehdä ihan jokin opintomatka Lehdokintielle? Ai niin, eihän heillä ole ammattitutkintoa. 

Ote Puttosen kuntotarkastusraportista, jossa mainitaan selkeästi, että yläpohja tuulettuu vain tyydyttävästi ja että sen tuuletusta on hyvä parantaa.

Ainoa hyvä asia, mitä Puttonen sanoo, on että kuntotarkastuksen jälkeen korjaukset ”jäävät myyjän ja ostajan välisiksi asioiksi”. Aivan, myös ostajan. Puttonen sanoo muun muassa, että yläpohjan tarkastus on AINA vaillinainen. Puttosen todistuksen aikaan olen kirjoittanut ylös: ”90% aluskatteista asennetaan vääriin, se on niin tavallista. Ei suurtakaan merkitystä käytäntöön.”

Katto oli myös jossain kohtaa ”ihan tyypillinen sen aikainen ratkaisu”, mutta vastapuolen aivopesun jälkeen sekin oli aivan selvä ”määräystenvastainen rakenne”. Puttonen pakenee vastuutaan sanomalla, että ”me kuntotarkastajat emme saa tehdä työlistaa kuntotarkastuksesta, vaan uhat sanotaankin usein vain suullisesti”. Selvä. Ei muuta kysyttävää. Taivas tämä case kuormittaa maallikon oikeustajua. 

Ote Puttosen kuntotarkastusraportista, jossa hän kirjaa huoleni ulkoseinien tuulettuvuudesta.

Toinen todistajamme on talon myynyt kiinteistönvälittäjä, joka kertoo ansiokkaasti, ettei tiedossa olevakaan ulkoseinäremontti olisi alentanut talon hintaa kuin aivan maksimissaan kymppitonnin. Myöskään vastaavasti, jos olisin uusinut katon 25 tuhannella ennen kauppaa, ei se kuitenkaan olisi ollut lisättävissä talon kauppahintaan suoraan. Talon kauppa-arvoon vaikuttavat paljon enemmän sen hetkinen markkinatilanne, arvostettu sijainti, oma tontti jne. Hän myös muistuttaa hyvin, että talon myyntihinnassa oli jo huomioitu katon alkuperäisyys ja lähestyvä elinkaaren loppu. Lakka yritti toki kääntää tätäkin niin, että jos katto ei kerran uutenakaan olisi arvokkaampi lisä kauppahintaan kuin kymppitonni, niin näin ollen sen uusiminen ei myöskään olisi tasonparannus. Voi sydänöljy taas. Onhan sille nyt laskettava arvo käyttöhyödyssäkin, eikä ainoastaan rahassa! Tämä osa(valtio) meni siniselle! Olisi pitänyt ihan muina Trumppeina vaatia oikeudenkäynnin lopettamista tähän. 

Final countdown 

Kun loppupuheenvuorot alkavat, asianajajani sanoo, että haluaisi laittaa minulle kuulokkeet päähän. Odotettavissa on paskaa. Lakka summaa, että markkinointitapa antaa poikkeuksellisen hyvän kuvan remontoidusta talosta. Poikkeuksellisen hyvin remontoidussa talossa ei saa siis olla poikkeuksellisia ongelmia. Ei tietenkään täydellisessä maailmassa, mutta eihän tämä ole täydellinen maailma. Jotenkin tuo remontilla lyöminen suututtaa minua erityisesti. Hän myös syytti epäsuorasti, että olen maalannut ulkoseinät peittääkseni niiden ongelmia. Eli tekemäni remontti yritettiin kääntää minua vastaan. 

Vastapuoli ihmetteli myös loppupuheenvuorossaan, ettei Torikka ole esittänyt lainkaan omia korjauskustannusehdotuksia. Hulvatonta. Varmasti heidän ammattilaisilta pyytämänsä tarjoukset talon korjauksista ovat kohdillaan. Miksi minun pitäisi ne kyseenalaistaa? Tottakai kattofirma suosittaa kokonaan uutta kattoa tämän ikäiseen taloon? Miksi minun olisi pitänyt tehdä remonttiselvityksiä toisen taloon? Varmasti uusi katto maksaa 25 tonnia. Ei minulla ole mitään syytä sitä kyseenalaistaa, mutta ei myöskään maksaa. Siksi en koe asian kuuluvan minulle. 

Ääneni varmasti kohosi välillä sellaiselle tasolle, että ainoastaan koirat saattoivat enää kuulla sen.

Ei minulla ollut mitään syytä yrittää mitätöidä remonttitarvetta. Edelleenkään minusta ole luvannut ostajalle, ettei talolle tarvitsisi koskaan tehdä mitään. Yksi lause jäi vastapuolelta erityisesti mieleen. ”Julkisivuremontti ei paranna talon tasoa miltään osin”, Tero Lakka. Eli hän väittää, ettei mitään tasonparannusta tapahdu, vaikka maksaisin Samu-sedälle kokonaan uudet ulkoseinät. Lakan mukaan ulkotiilet näyttävät uusittuina aivan samoilta mitä vanhatkin, joten talon arvo ei nouse. Jos pystyy tällaisia sanomaan pokalla, niin tuosta lauseesta pitäisi kyllä teettää huoneentaulu heidän toimistoonsa. Onhan tuo melkoinen meriitti kyvystä puolustaa päämiestään totuudesta piittaamatta. Moraali ei ole tälle ammattiryhmälle hyve, enkä aio siitä katkeroitua. 

Samu-setä uhriutui todistuksessaan, että luotti myyjään ja pesi sillä omaa selonottovelvollisuuttaan. Eli tulkitsen, että hän mieltää minun johtaneen häntä harhaan. Hän syytti, että olisin teettänyt kuntotarkastuksen tahallaan pimeässä. Miksi ihmeessä olisin tehnyt niin? Tammikuussa neljä tuntia kestänyt tarkastus menee väkisinkin pimeälle ajalle osittain! Tämä minua suututtaa eniten. Olin ylpeä talosta. Halusin todellakin, että kuntotarkastaja näkee sen. Minulle oltiin sanottu, että kaikki viat pitää nyt kaivaa esiin, sillä kaikesta kuntotarkastusraporttiin kirjatusta minua ei voitaisi vastuuttaa. Toisin kuitenkin kävi. Ulkoseinien tuuletuksesta liputettiin, ostaja ei sitä kehotuksesta huolimatta parantanut ja nyt pihassa haisee. Ja minä olen oikeudessa kuulemassa syytöksiä harhaanjohtamisesta. 

Harhaanjohtaminen ei ole syytöksenä virallisessa haasteessa, mutta sitä sain kuulla vastapuolen puheenvuoroissa, joissa he yrittivät saada minut näyttämään epäluotettevalta. Nämä syytökset, vaikkakin epäviralliset, loukkaavat eniten. Olin puhunut hometalosta Me Naisten ja Kodin Kuvalehden haastatteluissa ja omassa somessani täysin avoimesti ja julkisesti. Päätin etten häpeä hometaloa enkä mieheni itsemurhaa. Halusin tuoda kaikki vaikeat aiheet näkyviksi ja sitten kun minua syytetään salailusta, niin kuppi menee kyllä nurin. 

Voi jumalauta. Jos tässä ruvetaan kilpailemaan tuskan määrästä, (mitä lähtökohtaisesti en näe tarpeelliseksi arvottaa) niin sen kilpailun minä kyllä aion voittaa.

Sain loppupuheenvuorossani sellaisen itkuraivarikohtauksen, että säikähdin hieman itsekin. En ollut nukkunut ykköspäivän jälkeen yhtään. Siis oikeasti valvoin läpi koko yön edes torkahtamatta. Kaikki kahden vuoden kiusaamisen ja Samu-sedän kännipuheluiden patoutumat tulivat pintaan ja annoin tulla täyslaidallisen. Ääneni kohosi varmasti välillä sellaiselle tasolle, että ainoastaan koirat saattoivat enää kuulla sen. Odotin koko ajan, että tuomari napauttaa nuijaa vaatien järjestystä saliin, mutta kaikki neljä miestä istuivat hiljaa senkin ajan kun niistin välillä nenäni ja jatkoin taas. Lakka pystyi sentäs katsomaan minua silmiin, ja sanoi etteivät he syytä minua harhaanjohtamisesta. Niin, eivät virallisessa haasteessaan. Siinä he syyttävät ”vain” laatuvirheistä. Mutta oikeudenkäynnin aikana he olivat syyttäneet minua ties mistä. Muun muassa siitä, että tein remontin talkooväellä, vaikka se edes liittynyt laatuvirheisiin. He yrittivät tällä vain kasvattaa epäluottamusta minuun. Ja miksipä eivät, sillä tämähän oli sotaa. 

Osoitin puheeni kuitenkin nyt Samu-sedälle, joka vaan käänsi päänsä seinään. Samu-setä kertoi todistuksessaan kokeneensa ”valtavaa tuskaa” rakkaan kodin vaurioista. Voi jumalauta. Jos tässä ruvetaan kilpailemaan tuskan määrästä, (mitä lähtökohtaisesti en näe tarpeelliseksi arvottaa) niin sen kilpailun minä kyllä aion voittaa. Annoin tulla oman näkemykseni siitä, mikä on valtavaa tuskaa. Muistutin, että hänellä sentäs on nyt koti, meidän rakas kotimme, jonka me menetimme samalla kuin lapset menettivät isänsä. Me asumme nyt aso-asunnossa vuokralla, maksaen yhä remonttilainaa HÄNEN talostaan. Että voisiko hän ystävällisesti pitää siitä rakkaasta kodistaan huolta, eikä haastaa ihmisiä oikeuteen hypoteettisista homeoireista ja ”tunkkaisesta mullan hajusta” talon ULKOPUOLELLA!!! Oksensin, että myös minä luotin häneen. Luotin, että hän tiesi ostavansa vanhan talon homehistorialla, joskin täydellisesti peruskorjatun. Luotin, että hän pitää siitä huolta eikä säikkyile kaikkea mahdollista ja mahdotonta. 

Myyntiesitteessä mainittu ”täydellisesti peruskorjattu” -termi pitää paikkansa. Talo oli täydellisesti peruskorjattu. Se ei tarkoita, että talo olisi uusi! Välittäjä sanoi minulle, että talon rakennusvuosi on todella mahdollista muuttaa riittävän laajassa remontissa. Eli jos olisimme uusineet remontissa katon ja ulkoseinätkin, niin talon rakennusvuosi olisi todella muutettu olemaan 2015. Nyt ostaja kuitenkin tiesi ostavansa vanhan talon, koska sen rakennusvuosi oli myyntiesitteessä 1983. 

Vastapuoli väitti, että täydellinen peruskorjaus tarkoittaa kaikkien talon osien saattamista uudenveroiseksi ja koska emme olleet uusineet kattoa kokonaan ja tehneet kokonaan uusia ulkoseiniä, niin tämä oli harhaanjohtavaa markkinointia. Eli se, että uusimme talon kokonaan sisäpuolelta keittiöstä saunaan sähköineen ja putkineen sekä teimme uudet salaojat + kolminkertaisen kosteuseristyksen ja vaihdoimme maa-aineksen, ei oikeuta vastapuolen mukaan käyttämään myyntiesitteessä termiä täydellisesti peruskorjattu. En usko, että Lakka oikeasti ajattelee täydellisen peruskorjauksen kattavan ulkoseinien uusimisen. Nyt hänelle vain maksetaan tästä ajattelusta ja asian väkisin kääntämisestä päämiehensä eduksi. 

Kuten eräs seuraajani kommentoi; yhden luukun taktiikalla!

Kantajalla kun on todisteluvastuu, niin he ovat jo lähtökohtaisesti hyökkäysasemassa. Heidän tulee todistaa väitteensä oikeutetuiksi ja aggressiivinen tyyli sopii tietysti tähän. He hyökkäävät ja me puolustamme. Minun asianajajani ei vastannut hyökkäämällä, kuten usein tehdään. Hän oli viileän tyyni. Hän ei provosoidu, eikä näytä mitään tunteita. Toivotaan, että se oli oikea tapa. Edes minä en tiedä mitä hän ajattelee. Hän ei juurikaan lähtenyt spekuloimaan tai ennustamaan lopputulosta. Lopputulos jännittää yllättävän vähän. Enemmän minua jännitti tämä pääkäsittely. Ja tässäkin se, että saanko kaiken haluamani sanottua. Tärkeintä minulle oli tulla kuulluksi. Mieluummin paskempi tuomio kaikkensa antamisen jälkeen kuin keskinkertainen tuomio keskinkertaisella kuulemisella. Toki totaalinen kanteen hylkääminen on ensimmäisenä joululahjalistalla, mutta kyllä tämä kahden päivän lyttäys rehellisesti enemmän lannisti kuin innosti. 

Tuomiopäivä on 18.11. Sen jälkeen onkin sitten mielenkiintoista alkaa suunnitella hovioikeuteen jatkamista, ellei nyt sitten kävisi niin hyvin, ettei mitään vastuita tulisi. Jos vastuita minulle tulee, niin ne ovat heti ulosottokelpoisia. Niihin haemme täytäntöönpanonkieltoa ja valituslupaa Hoviin. Eli ei ole itsestään selvää, että sinne pääsee tätä farssia jatkamaan. Kuitenkin usein juuri vastaavia tapauksia siellä on käsitelty, eli luotan valitusluvan heltiämiseen. Toki tällöin tarvitsen rahaa asianajajaan, sillä oikeusturvavakuutus on loppu, enkä ole oikeutettu oikeusapuun. Mutta tähän eräs ystäväni keksi nerokkaan idean, josta myöhemmin lisää. Tästä voi kuulkaa olla tulossa vielä matskua blogiin pitkäksi aikaa! 

Lue mun koko story tästä linkistä!

Aikaisemmat Hometalo-tekstin löytyvät tämän linkin alta.