Tämä on Hotetalo-kategoriani viidestoista blogiteksti.

Alkuun taas muistutan, että blogini tarkoitus ei ole mustamaalaaminen, maalittaminen tai minkäänlainen manipulointi. Journalistin ohjeiden mukaisesti, en pyri vääristelemään totuutta, enkä johtamaan harhaan. Kerron tätä tarinaa läpinäkyvästi omasta näkökulmastani äärimmäisen rehellisesti omalla sarkastisella huumorillani ja satiirisellakin kerronnallani. Mahdollisuus asia- ja ajatusvirheisiin pidätetään. Teksti ei sisällä rivienväleissään minkäänlaisia piilovaikuttimia. En ole myynyt teksteihin mainoksia, joten en tavoittele tällä edes taloudellista hyötyä. Hometalosta bloggaaminen ei kuitenkaan ole kostoisku, vaan haluan toimittajana ihmetellä ääneen, herättää julkista keskustelua, oppia uutta ja parhaimmillaan onnistua varoittamaan muita – myös vastapuolen roolissa olevia.

Palaveerasin tänään lakimieheni kanssa. Ensinnäkin hän kertoi, että tänään oli viimeinen päivä toimittaa viimeisetkin vastaukset valituksiin hovioikeudelle. Jaahas, en tiennyt tällaisesta dediksestä mitään, mutta ilmeisesti minun ei tarvinnutkaan. Vastapuoli toimitti siis vastineen valitukseemme ja me toimitimme vastauksen heidän vastavalitukseensa, tai jotain. Ei näissä oikeuskäytännöissä kokematon pysy mitenkään mukana. Minä olen vain laskenut päiviä ensi maanantaihin, jolloin myyjän vastuuni virallisesti päättyy. 

Ehdollisen velan perintää ei voi keskeyttää edes rikosilmoitus, vain ainoastaan hovioikeuden päätös.

Maanantaina voin sit olla, että etpäs huomannut valittaa ulko-ovesta. Se ei tuuletu muutoin kuin avaamalla. Tästä en antanut minkäänlaista korjauskehotusta. Yläkerran vessassa on uusien seinien alla piilossa siniset kaameat kasarikaakelit. Tämä on sitä, kun karma hoitaa. Tämän enempää minun ei tarvitse kostaa. 

Ensimmäisessä haasteessaan vuonna 2018 Samuli valitti muuten tuosta vessastakin, mutta Lakka varmasti tajusi sanoa, että se ei mene läpi. Toisessa haasteessa sitä ei enää ollut. Hitsi kun en pysty enää tarkistamaan mitä kaikkea se ensimmäinen valitus tarkalleen sisälsi, sillä lakimieheni repi sen paperin ensi töikseen, kun hänet palkkasin. Mutta käsittääkseni sellaisesta asiasta ostaja ei voi enää uudelleen valittaa, mistä on jo kertaalleen valittanut. Eli vessakin on täten poissuljettu. Sitten ei jää enää kuin takka – niin ja ulko-ovi ja postilaatikko. Jännäksi menee. Vielä viisi päivää. Samuli on yleensä muistanut minua jouluisin. Nyt on ystävänpäivä, joten sekin sopisi hyvin. 

Mutta nyt asiaan! 

Selvittelin lakimieheni kanssa mahdollisuuksiani hyötyä siitä, että löysin todisteet sille, että käräjäoikeuden tuomio on annettu perustuen virhetulkintaan. Ja yllätys yllätys, sellaisia ei juuri ole. 

Ehdollisen velan perintää ei voi keskeyttää edes rikosilmoitus, vain ainoastaan hovioikeuden päätös. Tuomarinkaan lähestyminen ei auta, sillä edes hänellä ei ole valtuuksia itseoikaista omaa tuomiotaan, vaikka siinä olisi selkeä virhe. Aivan huikea tämä meidän oikeusjärjestelmämme siis kerta kaikkiaan. 

Lausunnon väite siitä, että hän olisi saanut rakennusvalvonnasta luvan muuttaa osan talon julkisivun tiiliverhoilusta puuksi, olisi kannaltani vain hyvä asia. Jos minä seinät joudun maksamaan, niin toki puu tulee halvemmaksi kuin tiili. Mutta se ei ole nyt se pointti, vaan harhaanjohtava valhe.

Sitten taas tämä Samulin lausunto, josta virhetulkinta on tehty. Ensinnäkin se on annettu siten, että olisi ollut ennemmin ihme, jos siitä joku olisi jotain ymmärtänyt. (Myönnän, etten minäkään ymmärtänyt siitä käräjillä mitään. Tai sitten katsoin juuri silloin Netflixiä.) Se, että tuomari sattui tulkitsemaan sen kannaltani mahdollisemman epäedullisesti, on joko huonoa tuuria tai oikeuslaitoksen korruptiota, johon en kuitenkaan voi uskoa. Tai sitten se oli Samulin nerokas hämäys. 

Toiseksi, Samulin lausunnon väite siitä, että hän olisi saanut rakennusvalvonnasta luvan muuttaa osan talon julkisivun tiiliverhoilusta puuksi, olisi kannaltani vain hyvä asia. Jos minä seinät joudun maksamaan, niin toki puu tulee halvemmaksi kuin tiili. Mutta se ei ole nyt se pointti. Pointti on se, että rakennusvalvonnasta saamieni tietojen mukaan tämä väite on vale. Hän sanoi, että: “Se on tehtävä”. No ei ole. Ja tässä voisi olla mahdollisuus tutkintapyyntöön väärästä valasta. Sillä jos hän oli valmis keksimään tuollaisen väitteen, mitä muuta hän on valehdellut? Tokihan tuomio tai tutkinta väärästä valasta syö vastapuolen uskottavuutta koko jutussa.

Tämä olisi ainoa teoreettinen hyötyni siinä, että Samulin harhaanjohtava lausunto johti tuomarin täysin hihasta vedettyyn tuomioon. Suomessa en voi saada mitään korvauksia tällaisesta. (Ja sitten vielä sukulainen kehtaa pyytää minua vaikenemaan, ettei Samulilla olisi niin rankkaa. Minun ääneni on ainoa mikä minulla on. Se, että saan kokea tulleeni kuulluksi, ja ehkä auttaa jotakuta toista, on ainoa lohtuni tässä kaltoinkohtelussa. Ja kuten eräs blogini lukija osuvasti huomautti, jos kerran heistä olen niin väärässä näissä teksteissäni, niin miksi heitä haittaa kirjoitteluni? Silloinhan vain nolaan itse itseni.)

Mutta palataanpas asiaan. Eli vastapuolen lakimies Lakka myönsi tuomiossa olevan virheen pakon edessä, joskin vierittäen syyn tuomarin niskaan. Hän myönsi siis käytännössä vain lukeneensa tuomion, johon virhe on kirjattu, ja ymmärtäneensä lukemansa – ei syyllistyneensä itse virheeseen. Hänen mukaansa kyseessä oli tuomarin väärinymmärrys eli siis virhetulkinta. 

Itse taidan uskoa Samulin aivan tietoisesti yrittäneen viestiä, että hänen seinäpaniikkinsa tukena olisi rakennusvalvonnan antamat määräykset. Hän teki sen vain niin taitavasti änkyttäen, että en ymmärtänyt mitä hän edes yritti sanoa, saati sitten mitä hän todella sanoi. Samuliin olisi tarvinnut tekstityksen. Toisaalta on hyvin mahdollista, ettei hän itsekään ymmärtänyt mitä sanoi? Sehän olisi hänen kannaltaan paras vaihtoehto. Hän voi vedota poliisikuulusteluissa syyntakeettomuuteen ja päästä pälkähästä saaden minut silti kuseen. Jos tämä oli oikeasti suunniteltu kusetus, niin hän on nero.  Miettikää, jos he Lakan kanssa treenasivat tätä? ”Sit muistat sanoo tähän et ööö ja tota…ja sit mainitset rakennusvalvonnan ja sit että on hyväksytty lausunto jostain, ei sitä kukaan ehdi tajuu mistä se on ja sit vaan uhriudut kunnolla loppuun.”

No niin, eteenpäin.

Koska siis pystyin todistamaan väitteen ulkoseinien purkamisvaateesta vääräksi, Lakka myönsi tämän virheen. Tai teoriassahan on myös mahdollista, että Lakka oikeasti tajusi päämiehensä puheen harhaanjohtavaksi vasta luettuaan taas kerran someani jossa kerroin, ettei rakennusvalvonta todellakaan edellytä sellaista, minkä perusteella minut tuomittiin. Hän kuitenkin valitsi väittää, että oli huomannut virheen kyllä heti tuomion jälkeen. En yhäkään ymmärrä, miten hän ajatteli tämän olevan hänen etunsa mukaista? Jos uskomme tuon, niin sehän tarkoittaa, että hän aloitti perinnän kiusallaan, vaikka tiesi käräjäoikeuden tuomion ja tuomarin olevan vailla ymmärrystä. Lakimiehelle voi olla meriitti olla kiero, mutta auttaako hänen kuulemma hyvää mainettaan alalla leimautua puhtaasti kiusaajaksi? Röyhkeä saa olla ja voittaa nälkäisenä juttuja, mutta arvostetaanko alalla, jos niitä voittaa kiusaamalla? 

Lakka oli tämän päiväisessä vastauksessaan valitukseemme korjannut tämän tuomarin väärinymmärryksen. En jaksanut lukea vastausta kovin tarkkaan, mutta näin hän ilmoitti tehneensä ja luotan häneen tottakai. Silmäilin heidän monisivuisen valituksensa lävitse, mutta siinä oli taas jankannut sitä ainaista samaa liibalaabaa muun muassa siitä, että ”ulkoseinärakenteen osalta ei annettu mitään korjaus- eikä edes lisäselvityskehotusta blaa blaa blaa”, niin pitkästyin. Tämä väitehän nyt todistuu vääräksi jo blogini pääkuvasta. 

Kehotus lisätä tuuletusta on annettu heille kirjallisena. Se lukee remonttiraportissani ja lisäksi kuntotarkastus-raportissa. Lakan tarvitsee osata lukea, sillä olihan hän huomannut tuomarin virheenkin tuomiossa. Vastauksen pääsisältö oli, että Saastamoinen vastustaa valitusta ja siinä esitettyjä vaatimuksia ja vaatii valituksen hylkäämistä ja minun velvottamistani korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa jne. Miten yllättävää. Ja minä kun odotin että hän katuu ja ottaa vastuun käytöksestään sekä omasta kodistaan.

Mutta siis hyvä, että virhe on nyt korjattu heidän toimestaan. Lakimieheni muuten kysyi, oliko Lakka ehkä saanut vihiä somestani, koska hänen ajoituksensa ottaa kantaa tuomion virheeseen oli niin mielenkiintoinen. No aivan varmasti. (Luulin, että se olisi päivänselvää, mutta oma lakimieheni ei tosiaan lue blogiani kuten vastapuoli. Hän ei voi pysyä kärryillä jokaisesta käänteestä. Ja hänellä on muitakin töitä hoidettavana.) Toki tämä vastapuolen virhemoka, jota uskon heidän yrittäneen pimittää, olisi voinut toimia vielä tehokkaammin yllätyksenä hovissa, jos se olisi todella ollut yllätys. Mutta en usko, että se oli yllätys. Ja oli kiva kuulla ihan kirjallisesti, että he myönsivät virheen olemassaolon. Sitä paitsi, jos juttu käsitelläänkin hovissa kirjallisena, en tiedä saisimmeko enää lisätä mitään dokumentteja mukaan. Näin ollen oli tärkeää, että vastapuoli teki sen.

En halua voittaa, koska osasin taktikoida, vaan haluan voittaa, koska siihen on kaikki maalaisjärjen perustelut – ihan sama missä järjestyksessä ne esitetään. 

Totuus on taktikointia tärkeämpää. Jotta uutinen olisi voinut toimia yllätyksenä, niin silloinhan heidän olisi tarvinnut oikeasti uskoa rakennusvalvonnan vaativan purkamaan ja uusimaan ulkoseinät, mutta eihän sellaista nyt kukaan voi uskoa. 

Ps. En muuten uskaltanut vieläkään kertoa omalle lakimiehelleni, että olen lähettänyt hovioikeuteen sähköpostia ominpäin. No, saadaanpa ainakin joku yllätys. 

Mutta vielä somelähteisiin palatakseni, aivan varmasti Lakka on saanut vihiä somestani. Hän on varmasti yksi luottolukijoistani. Olen miettinyt, että hän voi salaa jopa tykätä teksteistäni. Ehkä blogini on hänelle kuin ilmestyskirja. Tekstin profetiat pelottavat ja tulevat uniin, mutta ei voi vaan lakata lukemasta omasta kohtalostaan. Mietin, pitäisikö vähän flirttailla ja kehua häntä taas erittäin päteväksi ihan vain varmuuden vuoksi. Hänhän on nyt toiminut oikein mallikelpoisesti ja malttanut olla kommentoimatta somestani, kuten kriisiviestinnässä opetetaan. Somesammakoita ei saa lähteä selittelemään, eikä provosoitua oksentamaan uusia. Minun lähestymiseni millään tavalla antaa minulle vain lisää materiaalia. Siihen ei siis pidä sortua. 

Mutta niin, en siis jätä kirjoittamatta blogissani mitään oleellisesti juttuun liittyvää (paitsi yhden Akin isän lähettämän tekstiviestin) vain siksi, ettei se ehkä olisi oman etuni mukaista. Kuten olen usein sanonut, en kirjoita tätä taktikoiden vain kertoakseni rehellisesti tämän tarinan. Minun taistelutaktiikkani on avoimuus. Lähden siitä olettamuksesta, että havaitut virheet kerrotaan. Hurjaa edes ajatella, että saadakseni oikeutta minun olisi ehkä pitänyt pelata ja tiputtaa pommi vasta hovissa. EI. Haluan, että hoviin lähdetään siitä asetelmasta, että päättäjillä on vastapuolen mokat tiedossa. En halua voittaa, koska osasin taktikoida, vaan haluan voittaa, koska siihen on kaikki maalaisjärjen perustelut – ihan sama missä järjestyksessä ne esitetään. 

Eli Herran ja hovin haltuun jää minun kohtaloni.