En kirjoita vastuuvapauslauseketta, sillä motiivini on kyseenalaistettu silti. Ne ovat vain sanoja, jotka on tässä yhteydessä tulkittu vähäpätöisiksi, mutta toisaalla sitten taas hyvinkin vaikutusvaltaisiksi.

”Minä olen tuottanut vain kysymyksiä. Tuottaa kysymyksiä on etsijän paikka.”

– Miina Äkkijyrkkä –

Cygnaeustalo on itseäni vuoden nuorempi Jyväskylässä sijaitseva, vuonna 1979 valmistunut virastotalo, jossa on vaalea tiiliverhoilu, ja jonka julkisivun tuuletusrako on todennäköisesti laastipurseinen. Rakennus toimii tilapäisenä Jyväskylän oikeustalona, jossa Keski-Suomen käräjäoikeus kokoontuu tänäänkin 10. huhtikuuta, koska Jyväskylän varsinaisessa oikeustalossa on ollut sisäilmaongelmia (toim. huom. sisäpuolella).

Turvatarkastus vie avatun vesipulloni. Alkeellinen virhe, kuten myös laukkuni siivoamatta jättäminen ennen läpivalaisua. Vartija hymyilee ja väittää kohteliaasti nähneensä pahempaakin. Aulassa tutut asianajajat tulevat toivottamaan tsemppiä, mikä tuntuu hyvältä. Kaikki ovat huoliteltuja ja hätkähdyttävän hyvännäköisiä. Vesa Kokko on kuin suoraan Men´s Voguen kannesta, kuten myös fanittamani Tero Artimo, jolle toivotan hyvää nimipäivää. Tero Lakkaa en uskalla onnitella, vaikka hänelläkin on juhlapäivä. Hänen kanssaan vain tervehdimme ohimennen asiallisesti kuten hyviin käytöstapoihin kuuluu. Olen oikein ylpeä meistä, että osaammekin näin hienosti käyttäytyä kaiken jälkeen. Käräjäoikeuden aulakäytös ylipäätään on varsin kiehtovaa, mutta ei ole aikaa jäädä tutkimaan sitä pidemmäksi aikaa, sillä meidät kuulutetaan sisään saliin numero 6. 

Media odottaa ovella ja seuraa saliin. Kamerat kiertävät pöydän eteen ja kääntyvät minuun päin. Sulkimet räpsyvät ilman ääntä. Tämä ei nyt ehkä ole se paikka, jolloin kuuluu poseerata. Katson alaspäin kaksoisleuan uhallakin. Kaulahuivi pelastaa paljon. Tuntuu oudolta, että kamerat ovat tulleet takiani. Salamasade suuntaa ensimmäistä kertaa yksin minuun. Tulevassa Keskisuomalaisen jutussa kuitenkin mainitaan yhä exäni nimeltä. En ansaitse olla edes rikoksesta epäilty olematta kenenkään ex-rakas. Yhäkö nainen määritellään miehen kautta 2020-luvulla? Ehkä, sillä olen tänään vastaamassa muun muassa syytteeseen siitä, onko halventavaa kertoa puolison osallistuvan asumisen kuluihin. 

Sanonta, käy päälle kuin yleinen syyttäjä, alkaa avautua ihan uudella tavalla. Salissa on asetelma kaksi yhtä vastaan. Syyttäjä on vihainen ja riidanhaluinen. Ennen kun olemme ehtineet kunnolla istua alas, hän riitauttaa yhdessä vastapuolen asianajajan kanssa ainoan todistajamme rakennusterveysasiantuntija ja rakennustekniikan insinööri Carita Larjovuoren todistuksen. Syyttäjä vaatii, että poliisin tulee kuulla Larjovuorta ennen ääneen pääsyä. Viimeksi kiinteistökauppariidassa en saanut lisätä Caritaa todistamaan prekluusion vuoksi. (Kyllä, olen oppinut uusia sanoja. Prekluusio tarkoittaa oikeudenmenetystä, joka estää asianosaista vetoamasta uuteen oikeudenkäyntiaineistoon enää tietyn prosessivaiheen jälkeen.) Nyt eväystä yritetään uudelleen. Caritalle vaaditaan järjestettäväksi esitutkinta, jonka jälkeen tuomari päättää voidaanko häntä kuulla. Tästä on tulossa todella pitkä päivä. Kuinkahan usein kehtaan pyytää vessataukoa? Jäihän jääkaappiin lapsille riittävästi ruokaa? 

Sananvapausasioiden erikoisosaaja, asianajajani Martina Kronström yrittää nopeuttaa aikataulua korjaamalla heti alkuun väitetyn kunnianloukkauksen tekoajan, joka on ilmeisen virheellinen. Jos saamme sen riidattomaksi, säästyy aikaa kaikilta. Mutta ei, emme me saa. Emme, vaikka en ole julkaissut mitään asianomistajaan liittyvää 20.2.2020 eikä Asianomistaja ei ole edes väittänyt tulleensa loukatuksi 20.2.2020. Tämä päivämäärä ei perustu mihinkään. Esitutkintamateriaalissa ei ole mitään tuolta ajalta. Kukaan ei tunnu tietävän mistä se ylipäätään on tullut, mutta syyttäjä ei vain halua päästää siitä irti. Blogi, jossa Asianomistajan nimi on mainittu, on julkaistu vasta myöhään syksyllä samana vuonna ja silloisen asianajajani neuvosta. Hän on vahvistanut tämän Kronströmille. Myös Asianomistajan silloinen asianajaja Lakka vahvisti lähettämissään viesteissä olevan sallittua julkaista riidan osapuolten nimet. Lakka nimenomaan kertoi aikovansa julkaista tuomion korostaen nimeäni, mikä ei ollut minulle pelote, vaan lupa toimia samoin. Miten ihmeessä minun olisi pitänyt osata kyseenalaistaa kahden asianajajan tietämys asiasta. 

Oikeudenkäynneistä pitää voida käydä julkista keskustelua, jonka yhteydessä on sallittua esittää myös kärkkäitä ja jopa loukkaavia ja halventavia mielipiteitä, jos asiayhteys on sellainen, että siitä ilmenee miksi asia herättää tällaisia luonnehdintoja.

Myös väite blogin lukijoiden määrästä (36 000) päivältä 18.9.2020 on ilmeisen virheellinen jo siksi, että tuolla päivämäärällä on julkaistu vain ja ainoastaan ensimmäinen elämänkerrallinen blogikirjoitus nimeltä Kaikki rakkaat katastrofini, joka ei ole koskenut asianomistajaa mitenkään. Laskuri ei sitäpaitsi mitannut kävijämääriä per kävijä, vaan per yksittäisen sivun lataus. Se ei siis ole mitannut uniikkeja kävijöitä ja siksi se myöhemmin poistettiinkin näkyvistä. Blogini ylläpitäjän lausunnon mukaan tuona koko blogin avauspäivänä kyseisen blogitekstin on lukenut noin 880 yksittäistä kävijää, mikä on toki paljon sekin, mutta se ei ole 36 000 erillistä ihmistä, eikä koko teksti edelleenkään liity Asianomistajaan. Tuo luku on kertynyt useiden kuukausien kuluessa laskuriin, joka kirjasi aina myös kaikki omat käyntini blogissa. Luovuimme ylläpitäjästä todistajana, koska oletimme tämän asian olevan niin selkeä jopa minun nelosen matikallani. No ei ollut. Syyttäjä ei suostu koko päivänä myöntämään, että hän on tässä väärässä. Tuntuu, että kaikesta halutaan tehdä mahdollisimman vaikeaa. Jos tuomio tulee, niin voisinko edes tällä kertaa saada sen perustuen totuudelliseen tietoon, kiitos. 

Asiamies toteaa, että talokauppariitaprosessi on yhteiskunnallisesti merkittävä asia, mutta syyttäjä ei salli hänen myöntää tätä. Syyttäjän mielestä talokauppariita ei ole yhteiskunnallisesti merkittävä. Niin hän todella sanoo ja näin asia, joka oli jo kerran riidaton, riitautetaan uudelleen. Vastalause pyrkii ulos kuin tic-oire, ja käännän edessäni olevan mikin varmuuden vuoksi sivuun, sillä minulla ei ole lupa sanoa tässä kohtaa mitään. Puren alahuultani niin kovaa, että myöhemmin siihen syntyy afta. Olen alkanut tehdä näin usein opetellessani itsesensuuria. Vaikeneminen on vaikeaa ja pelottavaa. Koen olevani turvassa vain, kun mitään ei ole piilossa. Kun kaikki tietävät, asia ei ole yksin minun vastuullani. Sanat ovat suojani. (Trauma suljetulta, jossa huusin, mutta kukaan ei kuullut.)

Verrattuna kiinteistökauppariitaan rikosoikeuden puolella moni asia on toisin. Ensinnäkin tietysti se, että nyt minua syytetään rikoksista. Minua syytetään muun muassa Asianomistajan sanomisesta lyhytnäköiseksi, ajattelemattomaksi sekä hirviöksi tilanteessa, jossa kuvasin hänen merkityksensä muutosta pelastajastamme toiseen ääripäähän. Viimeksi oikeudessa ollessamme minua ei syytetty. Asianomistaja tosin syytti vaikka mistä, mutta oikeuden mukaan olin toiminut aivan oikein. Satuin vain olemaan vastuussa myyjän vastuun vuoksi. Rehellisesti en tiedä kumpi on pahempaa, joutua vastuuseen ilman omaa vaikutusmahdollisuutta vai oman vaikutuksen vuoksi. 

Uutta on myös se, että rikosasiassa todisteita saa lisätä missä vaiheessa prosessia tahansa. Riita-asiassa merkittäviä todisteita ei saanut lisätä edes eri oikeusasteiden välissä. Nyt niitä voi lisätä vaikka vessatauolla. Vastapuoli tietysti lisää todisteita ihan viime hetkellä, että emme ehtisi valmistautua. Kronström pyörittää päätään epäuskoisena. 

Olen saanut kuulla, että vastapuolen asianajajalla on kova maine, tai no, ainakin maine. Hän on pyytänyt saada pysyä blogissani nimettömänä, joten kutsun häntä tässä salaperäisesti Asiamieheksi. (Toim. huom. Minulta voi tosiaan tällaista pyytää ja tottelen kiltisti. Ikinä en ole julkaissut kenenkään nimeä blogissani vastentahtoisesti.) Asiamies ilmoittaa myös Asianomistajan puolesta, ettei myöskään hänen nimeään saa julkaista. Siinä se nyt tuli. Tämä on ensimmäinen kerta koskaan, kun hän ilmoittaa toiveensa anonymiteetistä.  

Asiamies hymyilee paljon. Hän on varsinainen vekkuli. Kuuluuko hänen jatkuvaan hymyilyyn vastata? Oletan, että lipevä käytös on herrasmieshuijarimainen keino pitää vihollinen lähellä. Haluan näyttää, että minäkin osaan ja hymyilen takaisin. Vai olenko vain addiktoitunut ihmisiin, jotka haastavat minua? Tätäkö on läheisriippuvuus? Kun näin Tero Lakan aulassa, olisin halunnut mennä juttelemaan hänellekin. Ehkä jokin Tukholma-syndrooman kaltainen juttu. Täytyy puhua tästä terapiassa. 

Saan kuulla, että on melko tavallista, että jotkut asianajajat saavat pienillä paikkakunnilla hieman kulttimaisen statuksen, usein ilman mitään erityistä syytä, koska harva osaa arvioida heidän osaamistaan ja tapojaan. Tavat ovat ainakin hakusessa, sillä siinä määrin vastapuoli keskittyy piikittelemään asianajajaani avauksestaan lähtien. 

Asiamies aloittaa avauspuheenvuoronsa kuvaamalla julkisivurakennetta niin yksityiskohtaisesti, että hetken tuntuu kuin olisin kiinteistökauppariidassa all over again. Tuulensuojalevy, tuuletusrako ja jo 80-luvulla tehty väitetty rakennusvirhe nostetaan pöydälle ulkoa opetellun oloisesti. Hänen äänensä on enemmän huokaus kuin hyökkäys. Kertauksesta kuultaa kyllästyminen, jonka tarkoitus lienee viestiä tuomarille, että tässä on tehty tikusta asiaa. Perus talokauppariita, ei mitään sen kummempaa. Ei mitään syytä suuttua.

Asiamies mainitsee kattovuodon kuvaamalla taas kerran kaljuun putoavia pisaroita. En ymmärrä miksi. Tämä on Asianomistajan itsensä käyttämä kuvaus käräjien ensimmäiseltä kierrokselta. Olen sanonut usein, että käyn kuumana kaljuihin miehiin. Kaljun mainitseminen ei voi mitenkään olla halventavaa. En ikinä mainitsisi kaljua loukkaamistarkoituksessa. Aki oli kalju. Joku järki nyt tähän touhuun. 

Sitten tapahtuu jotakin erityisen kummallista. Asiamies olettaa, että puolustuksemme nojaa vahvasti Kronströmin tunnettuun Johanna Vehkoon kunnianloukkausoikeusoikeudenkäynnin voittoon korkeimmassa oikeudessa. Asiamies haluaa tehdä heti kättelyssä selväksi, että Asianomistaja ei ole tämän taistelun Junes Lokka, vaikka emme me sellaista aio edes väittää. Emme ole tekemässä Asianomistajasta natsipelleä. Asianomistaja selventää tuomarille näiden kahden sananvapaussodan yhteneväisyyksiä ja eroja. No nyt on tehty kotiläksyt, mutta plussa Wilmaan jää saamatta. Hän puhuu jopa jääväämisen tarpeesta, mikä on jo melko epätoivoista.

Seuraan kirjaimellisesti eturivin paikalta, kuinka Kronström sivaltaa provosoitumatta, että eiköhän hän kuitenkin ole tästä salista se, joka tuntee parhaiten kyseisen jutun yksityiskohdat. Epätodellinen hetki olla osa tällaista keskustelua. Muutaman napakan oikaisun ja tarkennuksen jälkeen Asiamies pyytää anteeksi. Ja jopa ihan aidon kuuloisesti.

Yritän ymmärtää mitä ihmettä juuri tapahtui.

Yrittikö vastapuoli todella lyödä meitä Kronströmin ja Vehkoon sananvapauden isolla voitolla ennen kuin me edes olemme viitanneet asiaan. Ja saimmeko me vastapuolen pyytämään meiltä anteeksi ennen omaa avauspuheenvuoroamme. Aika mahtavaa. Tämä oli vastapuolen totaalinen harhalaukaus. 

Asiamies tuntuu kuitenkin edelleen olevan enemmän kiinnostunut Kronströmin kuin minun piikittelystä. Jyväskylässä ensimmäistä kertaa elämässään oleva Kronström sanoo, ettei ole ennen urallaan kohdannut moista käytöstä, ja pohtii ääneen tuomarille, että ehkä kyseessä on jokin paikallinen tapa. Kronström joutuu huomauttamaan, että ko. käytös ei ole hyvän oikeudenkäyntitavan mukaista. Hän joutuu muutenkin valistamaan oikeuden jäseniä useamman kerran päivän aikana, lähinnä syyttäjää. Hävettää, että olen kutsunut hänet tänne kuulemaan tällaista, mutta sitten on meidän avauksen vuoro ja olen maailman kiitollisin, että juuri hän on täällä tänään. 

”Torikka kiistää syytteen ja vaatii sen ja syyttäjän muiden vaatimusten hylkäämistä. Torikka kiistää asianomistajavaatimuksen perusteettomana. Torikka ei ole julkaissut valheellisia tietoja tai halventavia tietoja asianomistajasta eikä myöskään julkaissut hänen yksityiselämäänsä loukkaavaa tietoa. Tehdyt julkaisut ovat liittyneet yhteiskunnallisesti merkittävään asiaan eikä hyväksyttävyyden rajaa ole ylitetty. Tahallisuus puuttuu. Asianomistaja ja hänen asianajajansa ovat provosoineet Torikkaa. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisrikos on ymmärretty ilmeisen virheellisesti.”

Seuraavaksi Kronström sanoittaa somessani jo tutuksi tuleen tiivistelmän tapahtuneesta. Eli sen, mikä alkaa näin: Kotitalosi homehtuu asuinkelvottomaksi ja aviomiehesi tappaa itsensä. Jäät leskeksi kahden pienen lapsen kanssa betonille purettuun kotiin. Korjaat henkivakuutusrahoilla ja talkootuella talon terveeksi. Parin vuoden päästä asuminen isossa omakotitalossa käy kalliiksi ja laitat talon myyntiin. Huolesi taloon jääneistä alkuperäisistä osista kirjataan kuntotarkastusraporttiin ennen kauppaa jne. Liitän tämän kokonaisuudessaan tämän blogitekstin loppuun, jos joku ei vielä osaa sitä ulkoa. 

Sitten on vastapuolen todistelun aika. Asiamies aloittaa selittämällä ansiokkaasti ja tarpeellisesti tuomarille mikä on Instagram. Ala on konservatiivinen. Oikeusistuimissa ei tunneta sosiaalista mediaa eikä sen toimintaa. Työnsä puolesta tuomarit eivät usein halua olla somessa. He myös edustavat usein vanhempia ikäpolvia, jotka eivät ole ehtineet aikanaan someen tutustua. Tosin meidän tuomarimme ei ole vanha.

Sitten murskaaminen alkaa. Tämä on ehdottomasti pahin osa päivää. Keltaista kirkuva kuvakaaappaus-pdf Instagramin stooreistani heijastetaan kaikille mahdollisille ruuduille salissa, isoille ja pienille. Isoin niistä on takanani ja hyvä niin, sillä vuosia vanhojen tekstien ruotiminen olisi ahdistavaa millä tahansa sisällöllä, etenkään kun en saa sanoa mitään. En saa selittää enkä oikaista. Tämän vuoksi en pysty lukemaan omaa kirjaanikaan enää, koska tänä päivänä sanottaisin monet asiat jo toisin. Niin se aina menee, kun aikaa kuluu. Saati sitten, kun nyt käydään läpi seuraajieni kirjoittamia asioita, joita laitetaan suuhuni. Otan kyllä vastuun julkaisuistani, mutta se ei ole sama asia kuin olla kaikesta julkaistusta sisällöstä automaattisesti samaa mieltä. Tai kohtahan se tämän tuomion myötä nähdään onko se lain mukaan näin. Tässä nyt linjataan juuri siitä oikeuskäytäntöä. Tällainen aukoton allekirjoitus ei kuitenkaan ole ollut tarkoitukseni ja minulle riittää, että itse tiedän totuuden ja todelliset motiivini. Tai ei, ei se itse asiassa riitä. Se riittää, että saan kertoa totuuteni täällä.

Nämä postaukset oikeussalin ruuduilla muistuttavat lisäksi elämäni raskaimmasta ajasta, jolloin voin todella huonosti. Kuulen hätäni rivienväleissä ja on hirveää muistaa, millaisen paineen alla tällöin taistelin aivan toisarvoisessa taloriidassa. Postausten näkeminen itkettää ja naurattaa. Tunnen ääripäisiä tunteita. Tunnen paikoin ylpeyttä ja tunnen myös häpeää.

En muista, että istuntohuoneessa olisi ollut yhtään ikkunaa. Ikkunattomuus sopii tilanteeseen, jossa ulkomaailma pyritään rajaamaan ulos. Vastapuoli pyrkii kiinnittämään huomion yksittäisiin sanoihin. Ruma sana, ruma sana, ruma sana. Ärrät tärisevät. Niitä pakotetaan suuhuni, heijastetaan kaikkien silmille ja tulkitaan väärin. Lause: ”Tuollaisia (taistelijoita) tulee, kun ilmat puristetaan pihalle tarpeeksi monta kertaa”, halutaan ymmärtää uhkauksena Asianomistajalle, vaikka tällä lauseella on tarkoitettu minua. Puolustuksemme yrittää saada ulkomaailmaa sisään niin paljon kuin mahdollista. Asiayhteys, jossa tiedot julkaistu on huomioitava. Asiayhteys, asiayhteys, asiayhteys. 

Eniten sattuu viesti, jossa kuolleen aviomieheni väitetään tuomitsevan käytökseni haudasta. Vastapuoli on lisännyt viime tipassa todisteisiin lähipiirinsä kirjoituksen, jossa vihjataan, ettei Aki olisi tässä taistossa puolellani. Ja jotenkin kuitenkin minä olen tässä se, joka on syytteessä törkeästä kunnianloukkauksesta. Ajattelen Akia ja tiedän mitä hän tekisi. Hän nauraisi. Hän nousisi tällaisen yläpuolelle. Taivas, että minulla on ikävä häntä näissä hetkissä. Kukaan muu kuin hän ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä juuri nyt käyn läpi. Jos minut tuomitaan, niin selviän ajattelemalla Akin oppeja turpaan ottamisesta. Hän teki siitä taidetta. Ja tämä on pientä sen kivun rinnalla mitä hän kesti. 

Rumia sanoja toistetaan. Osa kuvakaappauksista on syyttäjän tiedostossa kahteen kertaan. Hupsistakeikkaa, tämähän olikin jo, mutta luetaan se vielä varmuuden vuoksi uudestaan. Jokaisessa kuvakaappauksessa on asiallinen pointti, mutta jos loppuun onkin seulani läpi lipsahtanut vähän kriittisempi ilmaisu, niin se on korostettu keltaisella huomiotussilla. Sellaisella kirkkaalla neonvärisellä, mitä käytettiin ala-asteella ennen pastellivärejä. Keino takoa rumimpia sanoja tuomarin tajuntaan. Papin kommentti on ilmeisesti erityisen paha, koska se on papin kommentti. Koomikoksi sanominen on loukannut myös. Miten koomikoksi sanominen voi olla halventavaa, sillä sehän on monen työ? Ismo Leikola on aivan ihana. Toki ymmärrän, ettei ole kiva kuulla olevansa koomikko ilman omaa pyrkimystä, mutta onko se rikosilmoituksen arvoinen asia. Onko se todella niin halventavaa?

Minä en ole sanonut häntä koomikoksi, mutta jos olenkin kommentoinut johonkin seuraajani kommenttiin hymiöllä, sen oletetaan tarkoittavan allekirjoitustani kaikelle kirjoitetulle. Jos esimerkiksi julkaisisin saamani tappouhkauksen, niin enhän sitäkään tarkoita julkaisemisella allekirjoittaa. Minun pitää nyt kuitenkin varautua selittämään kunkin kuvakaappauksen kohdalla erikseen mille olen nauranut ja mihin kommentin osaan mikäkin emoji viittaa. Samaan aikaan kun Euroopassa on sota. 

Ruuduille heijastetaan kuva myös naamastani. Säikähdän miten freesiltä siinä näytän. Voisin ihan hyvin väittää, etten kuvassa ole minä ja se menisi tuomarille helposti läpi. Pitelen kuvassa seuraajaltani saamaani mukia, jossa lukee: Lämmöt täysille ja kädet ristiin. Esitutkintamateriaalissa Asianomistaja on väittänyt, että kyseessä on minun kehittämäni slogan, mikä ei pidä paikkaansa. Tuo on lause, jonka Asianomistaja itse sanoi vuonna 2020 oikeudessa kuvatessaan mitä koki voivansa tehdä, kun vanha katto vuoti. Tarkat seuraajani poimivat lausahduksen lausuman litteroinnista, (jota en myöskään ole julkaissut herjatakseni vaan pyytääkseni seuraajiltani tulkinta-apua litteroinnin sisällön ymmärtämiseksi). Seuraajani onnistuivat auttamaan minua konkreettisesti useita kertoja, joten heidän huomioitaan ei ole syytä vähätellä. Ilman heitä en olisi ikinä tajunnut soittaa rakennusvalvontaan, enkä saanut ulosotosta pois perusteetonta kymmentätuhatta euroa.

Seuraavaksi ruudulle ilmestyy Puuha Pete. Kyseessä on hyväntahtoinen meemi, joka ei ole tekemäni, mutta jota joudun nyt selittämään, koska Asianomistaja on kokenut sen loukkaavana. Puuha Pete kehottaa myös laittamaan lämmöt täysille ja kädet ristiin. Olen saanut seuraajiltani tällä tekstillä myös villasukat ja kakun, joita kukaan ei tee loukatakseen ketään. Kukaan ei kudo sukkia tai leivo kakkua loukatakseen ketään. Motiivi on ollut minun piristämiseni. Sitä paitsi se, että lausahdus on muun muassa sukissa irrotettu asiayhteydestään, on vain ja ainoastaan Asianomistajan etu. Sen korostaminen, ettei hän kokenut voivansa tehdä muuta katon vuotaessa, ei varsinaisesti kohenna hänen kunniaansa. Sukista ja kakusta ei syyttäjä kuitenkaan ole valinnut nostaa kuvakaappausta väitetyn törkeän kunnianloukkauksen esittelyyn. Lausahdusta, jota Asianomistaja itse on kutsunut jopa sloganiksi, edustaa tänään ainoastaan Puuha Pete ja termosmuki. Liittäisin kuvan tähän oheen, mutta en halua uusia mahdollista rikosta ennen kuin vanhoistakaan on tuomittu.

En itse asiassa rehellisesti tiedä, tulisiko minun nyt poistaa tämä mukikuva Instagramistani. Saatuani tammikuussa 2022 tiedon tutkintapyynnöstä, poistin somestani paljon sellaista, jonka arvuuttelin Asianomistajaa loukanneen. Poistin ne miellyttääkseni häntä, en suojatakseni itseäni. Ovathan heillä kuvakaappaukset kaikesta tallessa. Kuitenkin tälläkin yritetään lyödä. Vastapuoli esittää, että olisin tuhonnut todisteita tarkoituksellisesti. Niin kyllä, tarkoituksellisesti juuri näitä postauksia poistin, koska sain kuulla, että ne on koettu loukkaaviksi. Miltä se olisi näyttänyt, ellen olisi poistanut? Heitä on sitten todella vaikea miellyttää. Teen niin tai näin, niin se on väärin.

Asianomistaja ei ole esittänyt todisteita puhkotuista renkaista eikä koiran kakasta roskiksessa, saati sitten yhteyttä siihen, että nämä olisivat seurausta blogini olemassaolosta. 

Joudun myös katsomaan Sports Tracker sovelluksesta julkaisemaani lenkkikarttaa, joka piirtää punaisen viivan kyseisellä asuinalueella tekemästäni lenkistä. Siihen ei ole merkitty rastia taloa kohdalle, eikä julkaisu poikkea muutenkaan muista samalla sovelluksella julkaisemistani lenkeistä. Tuntuu surulliselta, etten voisi avoimesti lenkkeillä sillä rakkaalla asuinalueella, jossa lapseni ovat kasvaneet. Ei kai sellaista sentään voi mikään laki kieltää. Tuolla lenkillä muistelin paljon Akia ja niitä paikkoja, joissa me vietimme aikaa. Kuten rantaa, jossa itkimme yhdessä silloin kun Igor-dobberimme kuoli ja päiväkotia, jonka pihassa vietimme lukuiset kevätjuhlat. Jos olisin ollut tekemässä siellä jotakin pahaa, niin en kai olisi julkaissut kyseistä karttapäivitystä. Kyseessä ei ole ollut salainen käsky seuraajilleni seurata minua talolle, eikä Asianomistaja ole edes väittänyt, että sinne olisi väkeä kertynyt. Niin että mikä tässä nyt on ongelma?

Kommentti, jossa Asianomistajalle suositellaan sijoituspaikaksi ihan muuta kuin omakotitaloa, saadaan kuulostamaan keltaisella neon-värillä korostaen lähes uhkaukselta, vaikka oikea vastaus on kerrostalo. Omakotitalossa on aina työtä ilman alkuperäisiä kasariosiakin saati sitten oikeaa homeremonttia. Pointti tässä kommentissa oli, että omakotitaloasuminen ei sovi kaikille. Turhauttaa, että seuraajieni sanoja vääristellään.

Adrenaliini poistaa nälän tunteen. Vedän lounaalla Toivolan vanhan pihan Valkoinen puu -ravintolassa pelkkiä beetasalpaajia. Täällä on ihanat tiiliseinät ja kaupungin kaunein vessa. Peiliin en halua katsoa. Tuntuu, että vanhenen taas tänäänkin vuosia. Ympärillä ihmiset syövät pöydissään kuin olisi ihan tavallinen päivä. Se on samaan aikaan loukkaavaa ja lohdullista. Koko maailma ei pysähdy minun naurettaviin ongelmiini. Hengitän raitista ilmaa syvälle keuhkoihin niin paljon kuin ehdin sadan metrin matkalla takaisin.

Saavuttuamme takaisin saliin on meidän todistelumme vuoro. Kronström tekee selväksi, että laillisten oikeussuojakeinojen käyttäminen on täysin riidatonta. Rautalanka vääntyy. Asianomistajalla on ollut oikeus käyttää laillista oikeuttaan haastaa minut oikeuteen. Sehän se ongelma tässä juuri on, lailliset oikeussuojakeinot. Siksi tästä täytyy puhua. Myyjän rooli kaipaa kasvoja. Huomioitavaa on asiayhteys, aiheen ajankohtaisuus ja yleisön oikeus saada tietoa. Heijastamme seinälle Talojuristien blogikirjoituksen 16.10.2021 ”Hovioikeus: Myyjän lausuma kuntotarkastusraportissa – vaikutukset ostajan ennakkotarkastusvelvollisuuteen.” Todistusteema: Asian yhteiskunnallinen merkittävyys.

Julkisuudessa ei ole juurikaan käsitelty kiinteistöriitoja myyjän näkökulmasta vaan lähinnä ostajan. Näkemyksille ja kokemuksille on ollut tilausta. Suosio on perustunut siihen, että kysymyksiä ei ole käsitelty myyjän näkökulmasta samalla tarkkuudella aikaisemmin. Heijastamme Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen 26.1.2023; ”Onko omakotitalon myyjällä oikeusturvaa?” Todistusteema: Asian yhteiskunnallinen merkittävyys.

Sosiaaliseen mediaan tehdyt päivitykset sekä aihepiiri yleisesti ovat saaneet aikaan kansalaiskeskustelua sekä sosiaalisessa mediassa että mielipidekirjoitusten muodossa. Keskeistä on saada tuomari ymmärtämään, etten ole itse kirjoittanut hänelle esitettyjä kommentteja, vaan ne ovat seuraajieni kirjoittamia. Ja se, että jos lukijat olisivat kirjoittaneet kommentit suoraan feediin tai blogiin, syyte ei olisi ollut mahdollinen. En ole varma ymmärtääkö hän. Huolestuttaa, sillä esimerkiksi Iltalehti ei tätä ymmärtänyt. Saimme oikaisun läpi, mutta vasta parin päivän päästä, jolloin kaikki olivat jo lukeneet jutun.

Kronström nostaa esiin, miten Asianomistaja on todistelun perusteella seurannut Instagramiani tiheään, mutta ei ole missään kohtaa pyytänyt lopettamaan tai poistamaan mitään tietoa. En ole voinut mieltää asianomistajan loukkaantuneen, kun asianomistajan säännöllisin väliajoin on käynyt tykkäämässä julkaisuista Instagramissa. Heijastamme todisteiksi kuvakaappauksia Asianomistajan taputusemojeista muun muassa yhteen treenikuvaani, postaukseen lainani korkeista koroista sekä rahankeräyspostaukseen. Hovin voiton jälkeen Asianomistaja kävi Instagramissa tykkäämässä yhteiskuvastamme, mutta ehti poistaa tykkäyksen tehtyään rikosilmoituksen. Kun media uutisoi näyttävästi rikossyytteeni, hän alkoi seurata minua Instagramissa. 

”Torikan käsittelemä talokauppariitaprosessi on ollut yhteiskunnallisesti merkittävä ja se on koskenut hänen omaa elämäänsä. Omien kokemusten esiin tuominen ei ole lainvastaista vaan kuuluu sananvapauden ytimeen. Hänellä tulee olla oikeus käsitellä hänen elämäänsä olennaisesti vaikuttavia asioita. Tulkinta, jonka mukaan ei voi puhua itseään koskevasta asiasta ilman pelkoa rikosoikeudellisista seuraamuksista rajoittaa sananvapautta enemmän kuin on välttämätöntä.”

Näytämme Metropoli-lehden verkkoartikkelin todisteeksi aiemmasta julkisuudesta ja Kodin Kuvalehden artikkelin, jossa talo on Asianomistajan luvalla kuvattuna ulkoapäin. Heijastamme myös lukuisia asiallisia seuraajieni kommentteja, silloisen asianajajani Kokon sähköposteja, vastapuolen silloisen asianajajan Lakan viestejä, median kommentteja asian yhteiskunnallisesta merkittävyydestä ja kirjan takakannen. 

”Tarkoituksena on ollut puuttua lainsäädännön epäkohtiin ja kohtuuttomuuteen, herättää keskustelua hometaloihin liittyen. Suunnitelmissa on ollut kansalaisaloite. Vastaajan sosiaalisen median päivitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet asian laajempaan käsittelemiseen, mikä on myös ollut Vastaajan nimenomainen tarkoitus. Vastaajan sananvapaudelle on tässä tapauksessa myönnettävä korkeaa suojaa.”

Seuraavaksi edessä on Asianomistajan todistus. Kumpikaan meistä ei ole pyytänyt sermejä vaan näemme toisemme läheltä. Välissämme on ehkä kaksi metriä. Katsomme paljon silmiin, mutta myös pois. Näin pakostikin välillä siksi, koska kirjoitan, enkä osaa kirjoittaa katsoen toisaalle kuten monet osaavat. 

Asianomistaja selittää olemustaan ja yrittää syyttää yleisen hapituksensa heikkenemistäkin tätä farssia eli siis minua. Esittäisin vastalauseen, jos voisin sillä minusta hän näyttää yhä hyvältä. Kuten Kronstömkin tuo jossain kohtaa päivää ilmi, olen usein sanonut Asianomistajaa komeaksi ja sitä hän todella on tänäänkin. En muista mitä hänellä on yllään. Minä olen pukeutunut valkoiseen, koska Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, että valkoiseen pukeutuvat tuomitaan harvemmin. 

Asianomistaja todistaa seikkaperäisesti ja laveasti. Koiran kakkapussi bioroskiksessa. Alkuun hän ei tarkenna, että se oli koiran vaan antaa ymmärtää muuta. Ohikulkijat pysähtelevät. Joku on puhkonut auton renkaat. Vielä esitutkinnassa se oli mielestäni yksikössä rengas, mutta tähän tarttuminen kuulostaisi saivartelulta. Jos joku olisi käynyt puhkomassa blogini vuoksi yhdenkin renkaan, niin olisihan se ihan hirveää. Tällaiseen toimintaan en ole missään nimessä ketään yllyttänyt. Sitten selviääkin, että renkaita/rengasta ei oltukaan puhkottu vaan ainoastaan päästetty ilmat pois. Ööö…eikö rengas nyt voi tyhjentyä muutenkin? Asianomistaja jää kiinni omassa todistuksessaan toistekin liioittelusta. Ensin hän antaa ymmärtää, että lapsia olisi kiusattu blogini vuoksi, mutta sittemmin hän myöntää, että lapset ovat säästyneet. Tämä tuntuu todella pahalta ihan joka tavalla. Tuomarille halutaan luoda tiettyä mielikuvaa hinnalla millä hyvänsä.

Asianajajani muistuttaa tuomaria myöhemmin siitä, että tämä on rikosasia. Rikosasiassa ei voi tuomita perustuen tuntemukseen tai olettamukseen, vaan ainoastaan näyttöön. Asianomistaja ei ole esittänyt todisteita puhkotuista renkaista eikä koiran kakasta roskiksessa, saati sitten yhteyttä siihen, että nämä olisivat seurausta blogini olemassaolosta. 

”260 000 tuhatta kankkulan kaivoon.” Eli koko talo on hänelle täysin arvoton? Se talo, jonka korjasin vereslihalla upeaksi ja terveeksi, jonka talkoisiin osallistui puolen kaupunkia.

Asianomistajaa on loukannut hänen vastaajaani jättämä tervehdys moikkelismoi, jonka minä sitten toistin. Se tuntui hänestä pilkalta. Hän on oppinut muotitermi maalittamisen, mutta ei tunnu tietävän mitä se todella tarkoittaa. Asianajajani on maalittamisen asiantuntija. Martina Kronström on käynyt keskusteluja maalittamisesta sekä oikeus- että sisäministeriön kanssa. Maalittaminen ei ole rikos, mutta Kronströmistä sen pitäisi olla. Hän, jos kuka tietää, että tässä tapauksessa ei ole kysymys maalittamisesta. 

Asianomistaja on loukkaantunut monesta asiasta, jotka kuulen kaikki ensimmäistä kertaa. 

Tehdessäni kokemani epäkohdat reaaliaikaisessa oikeustaistelussa näkyväksi, Ao on kokenut, että vain hänet nähtiin ja väärällä tapaa. Hän kertoo, ettei ole sellainen kuin blogissani ja Instagramissani. Hänen työntekijänsä eivät tunnista häntä blogistani. (En ymmärrä, eikö sen pitäisi olla hyvä asia?)

Hassu ajatus ylipäätään, että kukaan olisi sellainen kuin somessa. Olen kuvannut hänen valintojensa vaikutuksia, en ole pyrkinyt luomaan hänestä mitään henkilökuvaa. En minäkään ole oikeasti sellainen kuin somessa. Oikeasti olen paljon väsyneempi ja ryppyisempi. 

En ikinä käyttäisi tällaista sanaa. Se ei kuulu sanavarastooni, mutta sitä halutaan sylkeä kasvoilleni, koska se on minun vuokseni sanottu. Puolestani puuskahdettu.

Sitten se tulee. Lause, joka syöpyy aivoihini. ”260 000 tuhatta kankkulan kaivoon.” Eli koko talo on hänelle täysin arvoton? Se talo, jonka korjasin vereslihalla upeaksi ja terveeksi, jonka talkoisiin osallistui puolen kaupunkia. Talo, jossa hän ei edes ole väittänyt olevan mitään asumisterveyshaittaa. Koko talo kankkulan kaivoon sen vuoksi, että alkuperäinen katto vuosi ja että kasarikodissa oli kasarijulkisivu. Akin henkivakuutusrahat menivät siis hukkaan meiltä molemmilta. En tiedä kumpi loukkaa enemmän, tämä vai se, että minua arvosteltiin kuolleen mieheni suulla. ”260 000 tuhatta kankkulan kaivoon.” Tämä on tahallista provokaatiota. Jos raivostuisin oikeuden edessä, minut olisi helpompi tuomita sekopäänä. Tosin en ole edes väittänyt olevani terve. Kärsin aivan varmasti traumaperäisestä stressihäiriöstä, madaltuneesta äkkireaktiokyvystä, todennäköisesti myös aikuisiän ADHD:stä ja neurologisista pakkoajatuksista. Ai niin ja siitä läheisriippuvuudesta.

Asianomistaja haluaa sanoa sen kaikista rumimman sanan monta kertaa. Takoa sen syvälle tuomarin tajuntaan. Minua suututtaa. En ikinä käyttäisi tällaista sanaa. Se ei kuulu sanavarastooni, mutta sitä halutaan sylkeä kasvoilleni, koska se on minun vuokseni sanottu. Puolestani puuskahdettu.

Hän kokee olevansa pakotettu seuraamaan someani päivittäin, että tietää mitä töissä puhutaan. Häneltä kysellään oikeudenkäynneistä. Se ei sentään voi olla minun vikani. Nämä oikeustaistelut ovat kaikki hänen käynnistämiään. Toki leskiäidin haastaminen oikeuteen ilman maalaisjärjellä ymmärrettävää syytä synnyttää kysymyksiä, mutta ilman sitäkin olisi luonnollista, että oikeusriidasta kysytään kahvitauoilla keneltä tahansa. Ne kiinnostavat ihmisiä. 

Asianomistajaa on loukannut myös hyväkseni järjestetty rahankeräys, joka auttoi maksamaan hinnanalennussumman. Hän on kokenut keräyksen herjaavaksi ja on niin tuohtunut, että on varmasti tosissaan. Hirveää. Siis oikeasti aivan hirveää, että saamani apu on tuntunut hänestä tältä. Hänen nimeään ei olla käytetty keräyksen markkinoinnissa, enkä minä ole edes itse järjestänyt tätä keräystä. Hänen suuttumuksensa tuntuu epäkunnioittavalta, sillä ilman keräystä hän saisi minulta edelleen remonttirahaa tipotellen pieninä osina kuukausittain palkastani. Hän ei kuitenkaan tunnu arvostavan könttäsuoritusta korkoineen. Sen sijaan hän harmittelee, ettei 40 000 euroa ole riittänyt kattamaan hänen kaikkia kulujaan. (Ja minä maksan tuosta summasta kovaa kulutusluoton korkoa vielä pitkään. Eli kumpikaan ei taaskaan ole tyytyväinen.)

Kirjani hän kuitenkin voi yllättäen hyväksyä. Hän kertoo, ettei ole sitä lukenut, mutta on kuullut, ettei hän olekaan tarinani päähenkilö. Onpa hyvä, että tämä on hänelle nyt kerrottu. Kirjasta ei siis tarvitse tehdä erillistä tutkintapyyntöä. 

Sitten hän kysyy miltä minusta tuntuisi, jos minusta kirjoitettaisiin rumasti. Jos? Käsken hänen googlata nimeni.

Asianomistajan todistus kestää ikuisuuden. Hän puhuu hyvin ja uskottavasti. Uskon täysin, että hän on oikeasti loukkaantunut, eikä tee tätä pelkästään kiusallaan. En voi ymmärtää, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Nyt kuitenkaan ei ole aika miettiä alkua eikä loppua. Nyt on käynnissä sanasota. Hyökkäys, puolustus, hyökkäys, puolustus. Kronström on viisas eikä kysy Asianomistajalta oikeastaan mitään. Minulla olisi ollut hänelle lista kysymyksiä, mutta asianajajastani hän on puhunut jo tarpeeksi. Emme halua, että hän saa uhriutua enää yhtään enempää. 

Olo on kuin tiejyrän alle jäänyt. En ole katsonut koko päivänä juurikaan kelloa, mutta tiedän, että se on jo paljon. Lähetän lapsille viestin päivän venymisestä ja saan sydämiä ja ”koita jaksaa äiti” -viestin takaisin. 

On minun kuulemiseni vuoro. Nousen ja kävelen erilliseen tuoliin, jonka edessä on pöytä ja mikrofoni. Minun ei tarvitse sanoa valaa, koska minun ei tarvitse pysyä totuudessa. Syytetyllä on  laillinen lupa valehdella. Sekin on aivan hullua. En kuitenkaan aio valehdella. Asianomistajan avautumisen jälkeen on tullut olo, että tässä ei ole enää mitään menetettävää. Muistatteko kuinka legendaarisessa elokuvassa Avain Pakoon Morgan Freeman sai Redinä tarpeekseen ties kuinka monennessa ehdonalaisneuvottelussa ja puhui suorempaan kuin koskaan sanoen kaiken senkin, mitä ei ehkä olisi kannattanut sanoa. Ja pääsi ehdonalaiseen. Tämä on samansuuntainen hetki.

Otan moraalisen vastuun kirjoituksistani. En ole yrittänyt missään kohtaa väittää, että en olisi kirjoittanut mitä olen kirjoittanut. Näitä esitettyjä kommentteja en kuitenkaan ole kirjoittanut. Tuomari kuuntelee. Voimaannun ja puhun lisää. En ole opetellut mitään ulkoa. Jostain tulvii itseluottamus. Minä tunnen tämän asian. Tällä kertaa en tarvitse asiantuntijoita, sillä olen itse sellainen. 

En aio sanoa, ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Se kuulostaa kostonhaluiselta, eikä siitä ole kyse. Oikeustaistelussa, julkisessa riidassa, likapyykki osuu aina molempiin osapuoliin, valitettavasti. Asianomistaja valitsi haastaa minut julkiseen riitaan jo toistamiseen. Tätä olen tarkoittanut sanoessani häntä lyhytnäköiseksi. Sopua on vaikea saada aikaan haastamalla uuteen riitaan. Vaikea nähdä nytkään, miten tämä lisäfarssi korjaa kenenkään kunniaa. Oikeusriidoissa on harvoin voittajia, valitettavasti. 

Oikeudenkäynnit, kuten sodatkin, ovat pitkälle matematiikkaa ja ne ratkaistaan pitkälle taloudellisin resurssein.

Sanon, että varmasti julkaisin vuosien taistelun varrella myös sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Tämä taistelu on kestänyt vuosikausia. Olen yrittänyt keventää sitä karnevalisoimalla kipua. Ymmärrän, että sketsihahmoksi tai peräkamarin pojaksi sanominen voi olla jollekulle loukkaavaa, vaikkei peräkamarin pojissa mielestäni mitään pahaa olekaan. Sketsihahmotkin ovat olleet hyvin suosittuja, mutta ei nyt mennä siihen. Arvostelulausuman osoittamista oikeaksi ei voida asettaa lausuman esittämisen ehdoksi, eli turhautumisen kuvaaminen anekdooteilla on sallittua. Anekdootti on lyhyt ja mahdollisesti todentamaton, usein viihteellinen tai humoristinen kuvaus henkilöstä. Se on yleensä liioiteltu, pelkistetty tai karrikoitu. Oleellista on, että näiden seuraajieni kommenttien julkaisemiselle on ollut oikeuttamisperuste sen suuttumuksen kuvaamisessa, mitä Asianomistajan valinnat ja maakaarilaki yhdessä mahdollistavat monille vanhojen talojen myyjille. Viimeksi tästä on vöyhkännyt Päivi Räsänen aivan liian kauan sitten. 

Se ei ollut salainen virhe. En vain pystynyt todistamaan sitä. Minulla ei ollut varaa todistaa sitä. Oikeudenkäynnit, kuten sodatkin, ovat pitkälle matematiikkaa ja ne ratkaistaan pitkälle taloudellisin resurssein. Minulla ei ollut varaa palkata asiantuntijoita todistamaan totuuttani, joten huusin apua blogissa. Siksi ihmiset suivaantuivat. En olisi edes osannut pyytää tällaista tukea, mutta sitä alkoi tulla. Ovista ja ikkunoista. Satoja viestejä satoi päivittäin ja niissä kysyttiin samaa. Virhevastuu kosketti ja myös kuumensi monia vertaisia. Ihmeteltiin uudelleen ja uudelleen miten on mahdollista, että ostaja voi menestyksekkäästi saada hinnanalennusta seikoista, jotka on selkeästi tuotu esiin ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastusraportissa. Kiinteistökaupassa myyjän yleisen oikeusturvakäsityksen kannalta on kestämätöntä, että myyjä joutuu vastaamaan vuosia kaupan teon jälkeen asioista, jotka on todistettavasti mainittu jo ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastusraportissa. En osannut vastata, joten välitin kysymykset edelleen. 

Jonnekin ne piti ohjata seinältäni. Jonnekin missä voisin vastata kaikkien nähden, niin ettei tarvitsisi kysyä samaa kysymystä moneen kertaan. Edelleen julkaisemalla keskustelua Instagramin stooreissani, en mitenkään ajatellut automaattisesti allekirjoittavani kaikkia kysymyksiä ja mielipiteitä, vaikkakin toki jaoin hämmennyksen ja sain kanssaihmettelystä voimia sekä tukea.

Maalaisjärjenvastainen tuomio kosketti ja kuumensi monia. Ei tässä ole kyse vain minusta, eikä ainakaan vain Asianomistajasta. Kiinteistökauppariidoissa häviää lopulta koko yhteiskunta, ellemme laita valoja päälle vanhojen talojen ostajien ja myyjien turvaksi. Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu. 

Minulla ei ole kuin totuuteni. Viimeksi sillä ei ollut merkitystä, mutta tällä kertaa voi olla. Ei mitään hävittävää. Annan tulla kaiken ja ylikin. Kerron miten paljon minua loukkaa hänen sanomansa asiat. 260 000 tuhtta kankkulan kaivoon. Yhtäkkiä jostain tulevat kyyneleet. Itken, vaikken yhtään ajatellut, että itkisin. Omien katastrofieni keskellä en olisi ehtinyt mitenkään keskittyä kenenkään toisen ihmisen loukkaamiseen tai jonkun asian ”jauhamiseen” huvikseni. En väitä tehneeni mitään täydellistä suoritusta, mutta loukkaaminen ei ole ollut tahallista. Sillä on tässä tapauksessa ihan oikeasti merkitystä, tai ainakin pitäisi olla. Tahallisuudella.

Asianomistajan työpaikan mainitsin kuvatakseni hänen yhteiskunnallista asemaansa, en kannustaakseni ihmisiä ryntäämään sinne kuin jonnekin Yhdysvaltain kongressitalolle.

Kunnianloukkauksesta ei voida tuomita ilman tahallisuutta. Focukseni on ollut aivan toisaalla, kuin kenenkään yksittäisen ihmisen loukkaamisessa. Minulla on ihan oikeasti ollut oikeitakin ongelmia, eikä tämä kiinteistökauppariita ei ole yksi niistä. Kerron ääneen sen pahimman esimerkin. Ystäväni itkee. Hän, joka on pakannut laukun täyteen eväitä ja yrittänyt saada minut syömään tauolla edes riisikakkua, vaikka mukana on myös itsetehtyä suolaista piirakkaa. Sanon, että olen pahoillani, että Ao tuntee kuten tuntee, koska totta kai minä olen. Olen ollut alusta asti pahoillani ihan kaikesta. Siitä, ettei korjaamani talo kelvannut, siitä että hän koki, että kusetin häntä, siitä että emme ole kyenneet kommunikoimaan. 

Kyllä, Asianomistajan nimi, työpaikka ja automerkki ovat tulleet ilmi, mutta eivät halventamistarkoituksessa, (eivätkä todellakaan näin listaamalla kuten lehdet ovat sittemmin antaneet ymmärtää, vaan useiden vuosien aikana erinäisten sattumusten seurauksina). Asianomistajan työpaikan mainitsin kuvatakseni hänen yhteiskunnallista asemaansa, en kannustaakseni ihmisiä ryntäämään sinne kuin jonnekin Yhdysvaltain kongressitalolle. Eikä hän edes ole kertonut sinne kenenkään saapuneen. Hän ei kertonut kenenkään häiriköineen häntä työssään. Oli pelkästään spekulointia, yhteyksien maalaamista ja oletuksia vaikutuksista, joista ei ollut näyttöä.

Asianomistaja on itse valinnut olla mediassa esillä työnantajansa edustajana, joten työpaikka on ollut jo aiemmin julkinen tieto. Yksityisen loukkaavan tiedon levittäminen vaatisi nimensä mukaisesti loukkaavan tiedon levittämistä. Miksi hänen työpaikkansa olisi loukkaava tieto? Hänen työpaikkansa on hyvä työpaikka, ei sitä tarvitse hävetä. Eikä myöskään automerkkiä tarvitse hävetä. Itse ajan paljon ”nolommalla” automerkillä, mille saa aivan vapaasti naureskella ilman että kerron siitä poliisille. 

Asianajajani ei juuri tarvitse kysyä mitään, sillä vastaukseni kestävät noin puoli tuntia kerrallaan. Osoitan sanani vuoroin Asiamiehelle, vuoroin Asianomistajalle. Tuomarin katsetta en onnistu tavoittamaan, tosin en tainnut edes yrittää. Jotenkin unohdan hänet. Hänellä ei ole nyt väliä. Hän on ulkopuolinen. Haluan ensisijaisesti, että vastapuoli kuulee minua. Mikrofoniin puhuminen tuntuu yllättävän hyvältä. Tuntuu, että ääneni tavoittaa hänet paremmin. Haluan, että hän ymmärtää. Nyt jos koskaan, haluan että ymmärtää minun näkökulmaani samoin kuin olen itse pyrkinyt koko ajan ymmärtämään hänen näkökulmaansa. En ole koskaan epäillyt tai väittänyt, että hän olisi sairas tai mielentilatutkimusta vailla. Oikeat motiivit ovat paljon mielenkiintoisempia ja hyödyllisempiä selvittää. Loan lietsominen ei palvele mitään tarkoitusperiäni. Asianomistaja katsoo välillä suoraan silmiin, mutta häviää tuijotuskisan useammin kuin minä. Välillä hän kääntää päänsä pois ja katsoo dramaattisesti seinään. Sanon, että minulla ei ole mitään häntä vastaan. Sanon, että hän ei ole ollut mikään kohde. Sitten tulee hiljaista. Kukaan ei sano mitään, eikä minullakaan ole enää tarvetta jatkaa. Minusta tuntuu, että olen saanut sanottua kaiken. Se on ihmeellinen tunne. Niin ei ole tainnut käydä koskaan aiemmin. Olen todella saanut sanottua kaiken haluamani. 

Syyttäjä rykii kurkkuaan ja kysyy sitten, että ”Niin mikä olikaan se syy, miksi olet nämä viestit julkaissut?” Ei voi olla totta. Olen puhunut puolitoista tuntia putkeen. Eikö hän olen kuunnellut lainkaan? Tai sitten hän vain kysyy ne kysymykset, jotka on kirjoittanut valmiiksi, koska hän ei tiennyt mitä muutakaan kysyisi. Kuvittelenko, vai muuttuiko hänen äänensä? Oliko se inan inhimillisempi?

Vastaan, että siksi, koska sadat ihmiset kysyivät samoja asioita, eikä minulla ei olisi ollut aikaa vastata jokaiselle erikseen. Halusin, että seuraajat näkisivät myös esitetyt kysymykset ja siksi aloin julkaista viestejä. Myös herättääkseni keskustelua, saadakseni apua, antaakseni vertaistukea ja vaikuttaakseni lakimuutokseen.

Sitten hän kysyy miltä minusta tuntuisi, jos minusta kirjoitettaisiin rumasti. Jos? Käsken hänen googlata nimeni. Sitten hän kysyy, että no miltä se tuntuu? Tekisi mieli vastata, että ei miltään, koska en lue keskustelupalstoja. Vastaan kuitenkin, että ymmärrän, että tietyt valintani aiheuttavat sen, että minua kritisoidaan. Harvasta kakusta voi saada pelkkiä kermoja päältä. 

Vastapuoli johdattelee, miinoittaa taitavasti, mutta osumista huolimatta onnistun kääntämään todisteita myös edukseni. Kuvittelenko, vai nouseeko Asiamiehen kaulalle puna? Hän siteeraa poliisikuulusteluani ja käyttää sitä minua vastaan. Kuulustelua, jossa poliisin oma kuulustelutodistaja häiritsi jatkuvasti ja sai minut virheellisesti uskomaan, että myös meidän keskustelumme oli osa kuulustelua. Poliisikuulusteluissa kuulustelutodistaja ei saisi puhua lainkaan.

Miksi olen peräänkuuluttanut vastuuta? Olenko siis kuitenkin kostonhaluinen? Esitänkö tyhmempää mitä olen? Miksi olen kuulusteluissa sanonut, että Asianomistaja kiusaa minua? No (voi helvetti sentään)siksi, kun olen kokenut, että hän kiusaa. Toki ymmärrän nykytiedon valossa, että hän on kokenut samoin. Pahempi toistaan, kumpikin on. Lumipalloefekti. Fiksumpi on se, kumpi lopettaa. Olin siihen valmis hovin tappion jälkeen ja lupaan osaltani yrittää taas tämän tuomion jälkeen. 

Sitten saapuu ilouutinen. Todistaja Larjovuori pääsee kuin pääseekin ääneen. Carita on istunut aulassa odottamassa 10 minuutin kuulemistaan 10 tuntia. Hän on tärkeä todiste tiedotukseni motiivista. Hänen motiivinsa taas on ollut yhtenäistää alan, joka on kuin villi länsi,  tutkimuskäytäntöä ja varmistaa, että jos jotakin asiaa lähdetään oikeudessa asti vaatimaan, näytöt sitä varten on tehty oikein ja luotettavasti. Ja nyt ei ollut. Carita sanoi jo ensimmäisessä viestissään, ettei odota avustaan palkkaa tai korvausta. ”Toisinaan palkka tulee siitä, että voi vaikuttaa omalla ammattitaidollaan tehtyihin ratkaisuihin ja siten alan kehittymiseen.” Tämä on niin liikuttavaa, että minua itkettää taas. 

Miksi aloitte seuraamaan blogia ja miten itse reagoitte blogikirjoituksiin?

”Löysin blogi Facebookin rakentaminen ja remontointi -ryhmästä. Huomasin, että tutkimuksia, joihin perustuen Mirkalta vaadittiin korvauksia, ei ollut tehty oikein ja sitten näitä puutteellisia tutkimuksia käytettiin aseena häntä vastaan oikeudessa. Tällainen saa niskakarvat aina nousemaan pystyyn. Kuntotarkastusala on villi länsi, joka kaipaakin läpivalaisua.”

Oliko Torikan blogissa jotain erityistä, mihin kiinnititte huomiota? 

”Havaitsin, että Mirkan tarina kosketti monia. Hän antoi rohkeasti omat kasvonsa isolle ongelmalle, mikä lisää kerronnan uskottavuutta. Ajattelin, että tässä olisi nyt väylä, jonka kautta saada alamme ongelmia tuotua esiin.”

Sen jälkeen, kun olitte ottanut yhteyttä Torikkaan, julkaisiko hän joskus teiltä saamiaan tietoja, ohjeita tai vinkkejä blogiinsa? 

”Kyllä. Vaikka en onnistunut auttamaan Mirkkaa hovissa, hän jakoi vinkkejäni blogissaan ja onnistuimme näin osaltamme varottamaan muita samoista sudenkuopista. Tällaisille neuvoille oli selvästi todellinen tarve ja tilaus.”

Carita pääsee viimein lähtemään kotiin. Parkkimaksu on yli 40 euroa. 

Ensisijaisesti on kritisoitu virhevastuuta, mutta Asianomistajan oma toiminta on ohjannut kritiikkiä kohdistumaan myös häneen itseensä. 

Loppupuheenvuorossa hymyilevän Asiamiehen syytökset soljuvat venyen. Tajuan, että todennäköisesti kyseessä on Jyväskylän murre. En ole kuullut sitä aiemmin näin puhtaana. Miksi en muista puheenvuorosta mitään muuta? En muista yhtäkään ennakkotapausta mainitun, johon vastapuoli olisi vedonnut. Kai kunnianloukkauksista nyt kuitenkin on tuomioita. Enkö ole sopinut verrattavaksi mihinkään muottiin? En nauhoittanut mitään, koska se kiellettiin erikseen ja siksi olen nyt pelkän muistini varassa. Soitan salissa olleelle ystävälleni ja kysyn, mitkä olivat vastapuolen loppupuheenvuoron pääpointit, mutta hänkään ei muista. Toivottavasti tuomarille kävi samoin. 

Meidän vuoromme. Tätä hetkeä olen odottanut koko pitkän päivän. Sydän hakkaa ja haluaisin ottaa lisää beetasalpaajia, mutta ystävä sanoo, että olen ottanut jo maksimiannoksen tälle päivälle. Kronström pointtaa, listaa faktat ja validoi juridiikalla. Hänen äänensä on erilainen kuin aiemmin. Siitä kuuluu, että olemme saaneet tästä tarpeeksemme. Hän tykittää niin, että huomaan pidättäväni hengitystä. 

”Viestintään ja sananvapauteen voidaan puuttua vain, kun se on välttämätöntä. Perusoikeuspunninta (EIT) on nyt syyteharkinnassa unohtunut täysin. Loukkaavat, järkyttävät ja huolestuttavat tiedot sekä ajatukset kuuluvat vapaaseen keskusteluun (EIT). Kärkevät, halventavat ja provosoivat ilmaisut eivät automaattisesti merkitse kunnian loukkaamista. Myös henkilön menettelyn arviointi on lähtökohtaisesti sallittua, vaikka se voidaan kokea henkilökohtaisesti loukkaavana (HE 184/1999). Tärkein on asiayhteys (KKO 2022:1 (natsi, natsipelle, rasisti), KKO 2007:70 (raaka, raha-ahne), KKO 2011:71, KKO 2013:70 (mielistelevä limanuljaska). Onko kyse arvoasetelmasta vai onko asia esitetty faktana?”

”Torikka on raportoinut riitaprosessin vaiheista, havainnoistaan ja omista kokemuksistaan asiallisesti. Fokus on selvästi ollut prosessin, ongelmien ja talokauppariitojen erityisominaisuuksien esiin tuomisessa, ei asianomistajan halventamisessa. Sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyvästi, kun on kysymys keskustelusta, jolla on yleistä mielenkiintoa (EIT). Sananvapaudella on tässä tilanteessa korostunut suoja (HE 19/2013). Mitä enemmän ja syvällisempiä yhteiskunnallisia vaikutuksia jollakin seikalla on, sitä oikeutetumpi on vaatimus saada julkaista ja vastaanottaa sitä koskevaa tietoa. Ei siis edes edellytetä nimenomaista yhteiskunnallista merkittävyyttä, vaan sekin riittää, että aihe on yleiseltä kannalta merkittävä aihe.”

Jos tuomio tulee, niin ainakaan ei se jää asianajajasta kiinni. Se, että Kronströn on löytänyt laista oikeutuksen kaikelle tekemälleni, riittää minulle. Käräjäoikeuden tuomio on yhden ihmisen mielipide, mutta Kronström painottaa lakia. Hän pakottaa tuomarin keskittymään siihen, mitä laki sanoo. Kaiken päälle Kronström asettuu valheväitteeni taakse henkilökohtaisesti. Hän sanoo, että tulkitsee Asianomistajan lausuman aivan samoin kuin minä olen sen tulkinnut.

”Esitetty on pitänyt paikkaansa. Ei valheellista tietoa tai vihjausta. Asianomistajan toiminta ja käräjäoikeuden virheellinen tuomio on herättänyt paljon reaktioita Torikan blogin lukioiden seurassa, perustellusti. Asianomistaja on näin omalla menettelyllään myötävaikuttanut kritiikkiin, eikä ole pyrkinyt rajoittamaan kokemaansa vahinkoa. Kyse on ollut Torikan mielipiteestä asianomistajan toiminnasta, ei henkilöstä. Huomioiden julkaisujen määrää, yksittäiset luonnehdinnat eivät ylitä hyväksyttävyyden rajaa. Torikka ei ole itse kirjoittanut kommentteja, mikä on ollut kaikkien tiedossa. Torikka on monesti puolustanut asianomistajaa lukijoilleen, jos he ovat ymmärtäneet jotain väärin.”

Ystävä ottaa minua kädestä kiinni. Hetki on hieno ja liikuttava. Ei sitä usein saa kuulla tällaista lakiasiantuntijan analyysia omasta tekstistään. Liikutun siitä, että minua puolustetaan näin ehdottomasti. Se tuo tunnemuiston Akista jo siksikin, että säpsähdän aina kun puhutaan Torikasta, muistan aina vain Akin, enkä osaa heti yhdistää että sukunimellä viitataan ensisijaisesti minuun.

”Torikan kirjoitukset ovat selvästi edistäneet merkittävää julkista keskustelua, jota ei ole käyty samasta näkökulmasta aikaisemmin. Rahankeräyksellä ei olisi saavutettu 10 000 euron lopputulosta viikossa, WSOY:n kustannussopimus olisi jäänyt saamatta ja lukijoiden määrä olisi ollut merkittävästi pienempi, jos blogi ja Instagram olisi koettu asianomistajaa loukkaavana ja herjaavana. Kirjoitusten taustana on ollut tilanteen ja lainsäädännön kohtuuttomuus sekä niistä johtuva epäoikeudenmukaisuus mikä on objektiivisesti todennettavissa. Oikeudenkäynneistä pitää voida käydä julkista keskustelua, jonka yhteydessä on sallittua esittää myös kärkkäitä ja jopa loukkaavia ja halventavia mielipiteitä, jos asiayhteys on sellainen, että siitä ilmenee miksi asia herättää tällaisia luonnehdintoja. Hyväksyttävyyden raja ei ole ylittynyt.”

”Asiayhteys ja peruste julkaisemiselle on merkittävä. Mitään kirjoitusta tai ilmaisua ei saada irrottaa kokonaisuudesta (KKO 2022:1, KKO 2007:70, KKO 2011:71, KKO 2013:70). Asianomistajan toiminta ja Torikan hätä on herättänyt voimakkaitakin tunteita ja reaktioita lukijoiden joukossa. Lukijat ovat reagoineet asianomistajan omaan toimintaan sekä lainsäädännön kohtuuttomuuteen. Torikka on halunnut tuoda esille reaktiot osoittaakseen, mihin asiassa ilmenneisiin ongelmakohtiin lukijat ovat reagoineet. Ensisijaisesti on kritisoitu virhevastuuta, mutta Asianomistajan oma toiminta on ohjannut kritiikkiä kohdistumaan myös häneen itseensä. Asianomistajan saamattomuus remontin suhteen, kiireellinen remontti, mitä ei kuitenkaan tehdä, hyväksytty dokumentti, mitä ei kuitenkaan ole. Yölliset soitot sekä Torikan kokema vaatimusten ja väitteiden kohtuuttomuus ovat provosoineet Torikkaa jatkamaan kirjoittamista asiallisella ja sarkastisella tyylillään.”

”Kunnianloukkaus voidaan tuomita vain tahallisena. Torikka ei ole toiminut asiassa tahallisesti. Tahallisuuden olisi katettava kaikkia tunnusmerkistötekijöitä. Ei loukkaamistarkoitusta.”

”Perhestatuksen esiin tuominen ei ole loukannut asianomistajan yksityiselämää. Asianomistajalla on Facebookin profiilikuvana hääkuva, joista ilmenee hänen perhestatuksensa. Koska Asianomistaja on oma-aloitteisesti tuonut perhestatuksensa sosiaalisessa mediassa esille, kyseessä on julkisesti saatavilla oleva tieto. Vaikka yksityiselämän käsite on laajahko, rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että tieto on julkaistu oikeudettomasti sekä, että tekijä on toiminut tahallisesti, eli pitänyt varsin todennäköisenä, että tiedon julkaiseminen omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Haluammeko me todella oikeuskäytäntöä siitä, että on halventavaa halventavaa mainita perhestatus tai  tuoda esille mahdollisen puolison rooli taloudellisissa asioissa? (Toim. syytteen mukaan en voi tässä esittää asianajajani loppulausuntoa sanatarkasti – julkisen lausunnon ja syytteen toistaminen tältä osin on syyttäjän mukaan rikos. Esitutkinta on nyt käräjäoikeuden istunnon jälkeen osa julkista oikeudenkäyntiaineistoa, eikä Ao ole vaatinut salassapitoa, mutta syytteen toiston suhteen on oltava varovainen, niin turhauttavaa kuin onkin, etten voi tämän vuoksi toistaa puolustukseni loppulausuntoa sanasta sanaan.)

”Asianomistaja on antanut luvan talon kuvien ja artikkelin julkaisemiseen vuonna 2016, minkä lisäksi talo, sen osoite ja aikaisempi omistaja on ollut laajasti julkisuudessa ja tiedossa. Asianomistaja on suostunut yhteiskuvaan Torikan kanssa kaupantekotilaisuudessa, kuvan ottaminen ja julkaiseminen olisi ollut ilman suostumustakin sallittua. Samaten on ollut laillista ottaa asianomistajan talosta kuva toiselta puolelta tietä ja julkaista se. Kyse on ollut julkisista paikoista, joista Torikka on ottanut kuvia talosta asianajajansa pyynnöstä ja saadakseen seuraajiltaan apua etsinnöissään vastaavalla tavalla rakennettujen talojen löytämiseksi. 

Mikään teonkuvauksessa esitetty ei ole ollut omiaan objektiivisesti arvioiden aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Torikalla on ollut hyväksyttävä syy julkaista tiedot.”

Rikoslain 24 luvun 10 §:n mukaan törkeän tekomuodon kvalifiointiperusteina ovat suuren kärsimyksen tai erityisen suuren vahingon aiheuttaminen, jonka lisäksi edellytetään, että rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Törkeä tekomuoto edellyttää, että teolla on aiheutettu huomattavasti suurempaa kärsimystä kuin mikä on tyypillistä perusmuotoisessa teossa. Mikäli asianomistajalle on aiheutettu erityisen suurta taloudellista vahinkoa tai muuta vahinkoa kuin kärsimystä, törkeä tekomuoto voi tulla kysymykseen. Asianomistaja vaatii 15 000 euron kärsimyskorvauksia ja syyttäjä päälle 70 päiväsakkoa plus tietysti kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Asianomistajan vaatimukset eivät vastaa oikeuskäytäntöä vaan ovat ylimitoitetut. Missä todellinen vahinko? 15 000 euron kärsimyskorvaus satunnaisten ohikulkijoiden katseista? Jutussa ei ole näytetty aiheutuneen suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa.

Perusoikeuksien intressipunninnassa olisi olosuhteet huomioiden annettava suurempaa arvoa Vastaajan sananvapauteen kuin asianomistajien yksityiselämän suojaan. Rikossäännöksen kvalifiointiperusteet eivät asiassa täyty.

Nyt se on ohi. Tuomarille on tarjoiltu totuus ja rohkean ratkaisun avaimet. Tuomio on hänen mielipiteensä, vaikka se tullaankin uutisoimaan ”Käräjäoikeuden ratkaisuna”. Toki tämä on reilua muistaa myös siinä tapauksessa, että sattuisin vapautumaan syytteistä. Valmistaudun tuomioon pessimisti ei pety -logiigalla, vaikka manifestointi onkin muotia. Olen hävinnyt jo niin monesti, että muuttaako yksi kerta enää mitään muuta kuin velkasummaa isommaksi. Kirjarahat ovat jo menneet asianajajani laskuun. Törkeästäkään kunnianloukkaus tuomiosta ei kuulemma tule edes rikosrekisteriä. Vankilaan päädyttäessä olisi ainakin aikaa kirjoittaa uutta kirjaa. Tosin ensikertalaisena istuisin vain vuoden, mutta ehtisi siinä aloittaa.

Vedämme keuhkot täyteen raitista ilmaa päästyämme vihdoin miltei 13 tunnin jälkeen ulos, minä, asianajajani sekä ystäväni. Ilmassa tuoksuu jo kevät. Kello on melkein kymmenen. Kaikki junat Jyväskylästä ovat jo lähteneet ja kaikki hotellit ovat täynnä. Siirrymme Sohville miettimään, mistä löydämme Asianajajalleni yösijan. 

Käräjäoikeus antaa tuomionsa keskiviikkona 24.4, jolloin olen Nuori2024-messuilla töissä. Tai todennäköisesti olen junassa matkalla Tampereelle juuri silloin kuin asianajajani soittaa. Toivottavasti en tunnelissa, ettei pätki pahasti. Pakkahuoneella juhlitaan siis keskiviikkona joko voittoa tai turrutetaan tappiota. Työkaverit suunnittelivat pukevansa minulle vangin asun joka tapauksessa.

Työreissulta palannut Jari hieroi jalkojani oikeusmaratonin jälkeen ja totesi, että hän oli juuri ollut kolme päivää Porissa. Että turha hänelle valittaa, että on ollut jossain oikeudessa vähän rankkaa. Asiat perspektiiviin.

Asianajajani Martina Kronström on tarkistanut 95% tästä blogitekstistä. 5 % kirjoitin vielä lisää sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt lähettää tekstin hänelle tarkistukseen.

Tässä lopussa vielä kokonaisuudessaan lupaamani avauspuheenvuoro, jossa asian koko tausta:

Avauspuheenvuoro

Kotitalosi homehtuu asuinkelvottomaksi ja aviomiehesi tappaa itsensä. Jäät leskeksi kahden pienen lapsen kanssa betonille purettuun kotiin. Korjaat henkivakuutusrahoilla ja talkootuella talon terveeksi. Parin vuoden päästä asuminen isossa omakotitalossa käy kalliiksi ja laitat talon myyntiin. Huolesi taloon jääneistä alkuperäisistä osista kirjataan kuntotarkastusraporttiin ennen kauppaa. 

Myyt talon tappiolla päästäksesi elämässä eteenpäin. Kauppojen jälkeen Ostaja haluaa, että maksat talon ulkopuolisen maakellarin täytön. Parin vuoden päästä vanha katto vuotaa ja Ostaja säikähtää. Hän soittelee sinulle päihtyneenä ja kyselee mitä pitäisi tehdä. Hän kertoo olevansa vainoharhainen. Hän teettää tutkimuksia, joista ei löydy mitään asumisterveyshaittaa. Hän haluaa, että maksat silti tutkimuskulut.

Ostaja haastaa sinut oikeuteen talon ulkopuolisen hajuhaitan vuoksi. Äimistyt. Ostaja ei väitä talossa olevan sisäilmaongelmaa. Hän haluaa, että maksat taloon jääneiden alkuperäisten osien päivityksen nykyrakennusvaatimuksia vastaaviksi, varmuuden vuoksi. Käräjäoikeudessa Ostaja esittää kasarikodin tyypilliset riskirakenteet myyjän vastuulla olevina rakennusvirheinä. Et pysty palkkaamaan asiantuntijoita avuksesi oikeuteen, koska rahasi ovat loppu. Otat avoimuuden voimavaraksi. Ihmettelet tapahtunutta blogissasi saadaksesi apua ja neuvoja. Päätät läpivalaista oikeustaistelun reportaasin tapaan reaaliaikaisesti ja antaa kasvot kiinteistökauppariidoissa usein vaietulle myyjän roolille. 

Käräjillä Ostaja kertoo, ettei pidä blogissa hänestä käytetystä salanimestä. Hämmennyt. Asianajajasi neuvoo, että saat oikeudellisesti kertoa, kuka sinut on valinnut haastaa julkiseen riitaan. Ostaja kuulee keskustelun, mutta ei kommentoi asiaa. Käräjien jälkeen käytät Ostajan nimeä salanimen sijaan. Hän ei pyydä poistamaan nimeä. Sen sijaan Ostajan asianajaja pyytää tekemään blogiin muutamia korjauksia, jotka teet hänen toiveidensa mukaisesti. Ostaja ei esitä muutostoiveita.

Käräjäoikeus toteaa tuomiossaan, että olet ollut lojaali, ja toiminut myyjänä aivan oikein, mutta määrää sinut maksamaan useita kymmeniä tuhansia hinnanalennusta hypoteettisista ongelmista sekä asioista, jotka olet selkeästi tuonut esiin ennen kauppaa. Keskustelu käy kuumana myös sosiaalisessa mediassa. Julkaiset sananvapauden nimissä kovaakin kritiikkiä, koska haluat tehdä näkyväksi millaista epäoikeudenmukaisuuden kokemusta maalaisjärjen vastainen tuomio sekä kohtuuttomaksi koettu myyjän vastuu seuraajissasi synnyttää. Asia koskettaa monia. Saat ja annat paljon vertaistukea hätääntyneille vanhojen talojen ostajille ja myyjille.Toivot voivasi parhaassa tapauksessa havahduttaa päättäjät lakimuutoksen tarpeellisuudesta. 

Seuraajasi havaitsevat käräjien tuomiossa virheen. Selvität, että Ostajan lausuma, johon perustuen sinut on tuomittu, ei todistettavasti pidä paikkaansa. Asianajajasi sanoo, että asialle ei voi tehdä mitään ennen hovia. Purat turhautumistasi blogissasi, jonka seurauksena vastapuoli myöntää asian, mutta vierittää sen tuomarin väärinymmärrykseksi. 

Vastapuoli valitsee käynnistää perinnän, vaikka tuomiossa on virhe, vaikka se ei ole lainvoimainen ja vaikka olet varaton. Suunnittelet kansalaisaloitetta ja karnevalisoit kipua heikentääksesi ahdistavan asian otetta. Naurat itsellesi, naurat vastapuolelle, naurat vuosia kestävälle farssille. Tarkoituksesi on alleviivata, että tällaisissa taisteluissa häviää lopulta koko yhteiskunta. 

Päädyt ulosottoon. Julkaiset myös ulosoton laskelmat blogissasi. Onneksi, sillä seuraajasi huomaavat, että Ostaja on laittanut ulosottoon 15 000 euron perusteettoman laskun. Nostat somessa metelin. Vastapuoli myöntää virheen, selittää sitä vahingoksi, mutta ei pahoittele tapahtunutta. Seuraajasi suuttuvat petosyrityksestä. 

Sinuun ottaa yhteyttä tapauksen ulkopuolinen rakennusterveysasiantuntija, joka on havainnut, että vastapuolen asiantuntijat eivät ole tehneet tutkimuksia oikein. Tämä blogisi kautta löytynyt asiantuntija on valmis auttamaan pro bono, mutta todistajia ei saa enää lisätä hoviin. Hovissa tuomio tulee edelleen järjenvastaisin perustein. Ostaja käy tuomion julkistuksen jälkeen voitonriemuisena tykkäilemässä postauksistasi somessasi. Tapauksesta kirjoitetaan Talojuristien blogissa. Mediat kutsuvat aihetta ja tapausta yhteiskunnallisesti hyvin merkittäväksi etenkin vanhojen talojen markkinan kannalta. 

Asumisoikeusasuntoosi kohdistuu ulosmittausuhka ja pelkäät joutuvasi lasten kanssa kodittomaksi. Huudat apua jaksamisesi äärirajoilla. Seuraajasi havaitsevat hovin tuomarin puolueettomuuden vaarantuneen. Seuraajasi järjestävät rahankeräyksen, joka kerää kymppitonnin viikossa. Keräystuoton avulla onnistut saamaan pankista kalliin lainan ja maksettua Ostajalle tuomiosumman. 

Kustantaja kiinnostuu tarinastasi. Solmit kustannussopimuksen Wsoy:n kanssa. Asianomistaja tekee rikosilmoituksen ja käy sen jälkeen tykkäilemässä postauksistasi Instagramissa. Kirja myy vuodessa 27 000 kappaletta. Syyttäjä nostaa syytteet ja media uutisoi rikosnimikkeet näyttävästi. Asianomistaja alkaa seurata sinua jouluaattona Instagramissa. Tuotantoyhtiö kiinnostuu kirjan tarinan dramatisointioikeuksista televisiosarjaksi tai elokuvaksi. Kirja valitaan ehdolle Storytelin pohjoismaiden suurimman äänikirjapalkinnon saajaksi. Aloitat työt Diakonissalaitoksella heikommassa asemassa olevien äänitorvena.