Kaupallinen yhteistyö New Sauna

Takana on elämäni henkisesti hirvein kuukausi. Viimeksi samanlaisesta sielua rikki repivästä suosta nosti homeremontti, nyt sen tekee pihasauna. Rakastan kaoottisen elämäni paradokseja. Ilman minut oikeuteen haastanutta taloni ostajaa, en olisi pistänyt pystyyn blogia. En miettisi nyt saunatupaan sopivinta pintakäsittelyä tai kaihdinten peittävyysastetta. Ilman blogia ei olisi syntynyt pihasauna-yhteistyötä, jota edes oikeustaiston vastapuoli ei voi minulta viedä, vaikka kolmasosan palkastani vievätkin. Toivotaan, että elokuussa hovioikeuden päätöksellä saan rahani takaisin, ja ellen, niin sitten saan jotain ehkä vielä rahaakin arvokkaampaa, nimittäin jatkaa epäkohtien näkyväksi tekemistä. Se palkitsee tavallaan rahaakin enemmän. Ja kuten tässäkin yhteistyössä todistamme, se synnyttää hyvää.

Samoin kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani aloin nähdä lastenvaunuja yhtäkkiä kaikkialla, olen nyt alkanut nähdä paljuja joka taloyhtiön pihassa. Paitsi etteivät ne ole paljuja, vaan roskiksia.

Pihasauna-projekti on edennyt viime kuukaudet ahkerana suunnitteluna, mutta myös tositoimiin on päästy. Tontilta kaadettiin kaksi isoa koivua uuden saunan tieltä. Lunta oli vielä mökillä yllättävänkin paljon näin huhtikuun loppupuolella. Kävimme hakkaamassa pöllit haloiksi ja keräsin kaarnaa talteen tulevan saunan sytykkeiksi.

Tällaisina hetkinä olen täydellisen onnellinen. En mieti mitään muuta. Halon hakkuun ääni ja rätisevä avotuligrilli ovat maailman terapeuttisimpia asioita. Paitsi, että tällä kertaa grillimme ritilä petti niin, että kanat saivat hiilipaneroinnin. Päädyin potkimaan murenevaa tee se itse -muuraustamme turhautuneena eli myös mökillä on mahdollista menettää hermot. Paljoa en ole grilliltä vaatinut, mutta jos voisi edes pysyä koossa.

Grilli merkitsi aikoinaan Akille lupaa pysähtyä. Siinä heidän keskinäisessä liitossaan oli jotakin melkein pyhää. Sytykkeissä olisi voinut lukea rukouksia, joita hän asetteli puiden väleihin tarkasti harkiten kuin kääröjä itkumuuriin. Hän istui grillin vieressä katselemassa tulta ja järveä tuntitolkulla ja kutsui sitä ruuanlaitoksi. Ja niinhän se olikin, parasta sellaista. Ruokaa kuuluu mökillä laittaa juuri näin; kiireettä ja nautistellen. Kaasugrilli ei tarjoa samaa. Päinvastoin kaasupullon ympärillä väreilevä ilma aiheuttaa paniikkia. Tajusin, että haluan satsata myös kauniiseen ja toimivaan grilliin. Jos on kaksikymmentä vuotta grillannut itse tehdyllä tiilitornilla, niin on aika ja oikeus upgreidata. Olenkin nyt löytänyt täydellisen Kardinaali-grillin, joka muuttaa meidän mökkirantaan, mutta tästä myöhemmin paremmin lisää kokonaan omassa postauksessa. 

Seuraavaksi vuorossa on vanhan saunan purku ja perustusten teko, kunhan maa vain sulaa. Vanha sauna on nyt tyhjennetty ja olo jopa hieman haikea. En tajunnut olleeni näin kiintynyt siihen. Kannoimme vanhat hetekat mökin terassille odottamaan jatko sijoitusta. Aloin jopa harkita pitäisikö ne laittaa uuteen saunatupaan? Olin ajatellut sinne uutta tyylikästä vuodesohvaa, mutta vanhat hetekat olisivat kyllä huikeat. Toki niissä nukkuu kuin trampoliinilla, mutta sekös se vasta on mökkitunnelmaa.

Säästämme vanhan saunan hyväkuntoiset ajan patinoimat hirret mahdollista kesäkeittiötä varten, joten saunan henki säilyy siten vielä mökkitontilla tulevaisuudessakin. Vihreät ovet ovat myös aivan pakko säästää. Kiikutan ne vaikka kotiin parvekkeelle ja ripustan niihin yrttiamppeleita ellen muuta keksi. 

Se on jännä, miten vanha sauna muuttui yhtäkkiä valtavan rakkaaksi kun sen on menettämässä. Tähän asti olen kironnut sen pienuutta ja pimeyttä, mutta nyt kaikki onkin vain ihanan tunnelmallista ja kotoisaa. En ole ikinä halunnut edes valokuvata vanhaa saunaa ja nyt räpsin vihoviimeisiä kuvia aivan paniikissa. Lähes kaikki valokuvan mökiltä ovat aina järvelle päin. Ja tajusin, että kesäkuviahan en saunasta enää edes ehdi saada!? Aloin kaivella arkistoja ja liitin tähän oheen kaikki ne muutamat kuvat, mitkä minulla saunasta ylipäätään ovat olemassa! Voi ihmisyyttä, monen asian arvon ymmärtää vasta kun sen menettää. No mutta parempi ymmärtää edes silloin.

Vanhan saunan pohjaa on tarkoitus käyttää mahdollisesti terassiin upotettavan paljun alustana. Hahmottelin jo trendikästä ja kotimaista Drop-paljua terassipiirrokseeni työnjohtajallemme Teemu Kiviselle, mutta tästä mallista kuitenkin luovuttiin. Dropin paljumallissakin on led-valot, joita kahtiajakoivat ajatuksiani kaikessa upeudessaan. En osannut päättää haluaisinko paljuun led-valoa vai ainoastaan ulkotulia tunnelmaa tuomaan. No, tokihan ledit voisi välillä halutessaan sammuttaa, mutta silti ne olisivat vaatineet sähkötöitä. En ole vielä täysin edes toipunut ajatuksesta, että koko pihasaunaan tulee ylipäätään sähkö. Vanhassa pihasaunassamme ei todellakaan ole ollut sähköä. Drop-altaiden arvokkuuden lisäksi takaraivossa alkoi kolkuttaa ajatus, olisiko Drop ehkä sittenkin liian moderni mökkimaisemaamme? 

Kirami-paljut ovat kotoisin itseni tavoin Sastamalasta. Niihin koin heti sielunkumppanuutta ja onkin hyvin todennäköistä, että päädymme juuri Kiramin kylpytynnyriin. Heidän ulkoasu on perinteikkäämpi, mutta kuitenkin yksinkertaisen tyylikäs. Tosin aivoillani on tässäkin vielä pieni ongelma. Samoin kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani aloin nähdä lastenvaunuja yhtäkkiä kaikkialla, olen nyt alkanut nähdä paljuja joka taloyhtiön pihassa. Paitsi etteivät ne ole paljuja, vaan roskiksia. Nyt en pääse siitä ajatuksesta eroon, että pyöreä palju näyttää kansi päällä aivan niiltä isoilta pyöreiltä keräysroskiksilta. Mutta tämähän ei korostu liikaa, jos paljun saisi upotettua terassiin edes osittain? En kuitenkaan haluaisi neliönmallistakaan paljua. Tai en ole vielä ainakaan löytänyt hyvännäköistä sellaista. Yllätävän haastava tämä paljupulma, joten se saa nyt jäädä toistaiseksi odottamaan vielä ratkaisua. 

Olemassa on maalia, lakkaa (I know), öljyä tai vahaa. Ja sitten on vielä öljyvahaa, puuvahaa ja puuöljyä. Petsausta en uskalla edes googlata.

Meidän sähkönaisemme Emma laati pihasaunan sähkösuunnitelman, jonka mukaan New Saunan tehtaalla tehdään porausten lisäksi myös putkitukset kaapeleille valmiiksi. Näin säästyy aikaa ja rahaa. Sähköhommat kannattaa suunnitella huolella, että välttyy mahdollisimman paljon johtojen pintavedoilta. Saunaan en tosin osannut päättää haluanko sähkövaloa vai en. Olin ajatellut, ettei sitä tarvitse kynttilätunnelmaa pilaamaan, etenkin kun saunaan on tulossa iso maisemaikkuna. Mutta saunastahan käsitellään lattiaa lukuun ottamatta aivan musta. Niinpä aloin miettiä, kaipaako löylyhuone syysiltoina ehkä kuitenkin sähkövaloa? Tätä en ole osannut ratkaista vieläkään, joten teemme nyt porauksen ja putkituksen valmiiksi lauteiden alle ja päätämme sitten kokemuksen rintaäänellä haluammeko siihen joskus lampun laittaa. Sillä vaikka sauna on moderni, niin saunomisen pitää olla perinteikästä. Minusta saunassa ei kuulu olla muuta musiikkia kuin rätisevä takkatuli ja löylyjen sihahdukset. Ei missään nimessä kajareita, televisiota tai liian valoisaa. 

Sähköä tarvitaan myös ulos, eli pistoke on hyvä muistaa hankkia myös ulkoseinälle. Ellen nyt jouluvaloja ole ripustelemassa kolmen vuodenajan pihasaunalle, niin ainakin jättimäisiä uimaleluja varten hankin sähkökäyttöisen pumpun. Mökillä voi olla tarpeen myös esimerkiksi sähköllä toimiva hyttyskarkoitin. Sitä paitsi löysin aivan ihanan KonstSmiden siirreltävän terassinvalon, jonka ajattelin ensi töikseni iskeä tähän ulkopistorasiaan tunnelmaa tuomaan, kun terassi on valmis. Jotta sähköistys saadaan tehtyä suunnitelmamme mukaisesti, tarvitsimme kolme kappaletta lisäporauksia eli tuplasti alkuperäisen suunnitelmamme verran. Aivan kuten kaikki aina sanovat, sähköpistokkeita/porauksia on harvoin liikaa. 

Tilaussaunasisältömme on siis saanut muutamia päivityksiä. Sisäpuolen pintakäsittelyjä helpottamaan teimme valinnan haluta löylyhuoneen valmiiksi käsiteltynä. Eli tilasimme lauteiden, seinien, karmien, katon ja oven kaksikertaisen käsittelyn mustalla Tikkurilan supi saunasuojalla. Helpompaa näin, kuin alkaa yrittää käsitellä jälkikäteen ahtaita välejä valmiiksi kiinnitetyn kiukaan ja lauteiden takaa. Toki tämä myös nopeuttaa löylyihin pääsemistä. Tuntuu vapauttavalta voida luottaa tämä ammattilaisten käsiin. Olisin varmasti roiskinut väriä kiukaaseen ja ikkunoihin. Ikkunoiden pilaamisen riski on tosin yhä olemassa saunatuvan käsittelyssä. Siitä meinaamme yhä suoriutua aivan itse.

Vaihdoimme vielä myös mustan Smidson Vigo kiertoilmatakan jalalliseen takkamalliin ja takanedussuojan mustasta lasiseen. Lasisessa ei näy lika niin helposti. (Olen saanut näitä arvokkaita vinkkejä @suvilassa mökkitililtä, jonka suosittelen ottamaan Instagramissa seurantaan. ) Myös kiukaan eteen tulee valmiiksi toimitettuna kipinäsuoja ja kiukaan ympärille Harvian omat suojaseinät. Nämä mahdollistavat kiukaan asentamisen lähelle CLT-hirsiseinää eikä seinään tarvitse laittaa erillisiä palosuojalevyjä vaan hirsi näkyy kauniisti kiukaan takaa. Kiuas asennetaan kiuasalustan päälle. 

Pientä stressiä tosiaan aiheuttavat tuvan pintakäsittelyt, mutta ahmin tietoa varovasti pienissä erissä ja yritän jotenkin hahmottaa alan villiä länttä. Olemassa on maalia, lakkaa (I know), öljyä tai vahaa. Ja sitten on vielä öljyvahaa, puuvahaa ja puuöljyä. Petsausta en uskalla edes googlata. Kaikilla näillä on omat ominaisuutensa ja ongelmansa. Omg mikä savotta selvittää kaikkien plussat ja miinukset. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten ei muuta kuin härkää sarvista. 

Karkeasti olen nyt hahmottanut siten, että vahaus on lakkausta kevyempi pintakäsittely, joka sävyttämättömänä muuttaa varsin vähän puun luonnollista värisävyä tai puupinnan tuntua. Vaha on huokoista ja siihen voi jäädä lakkaa helpommin jälkiä. Lakka kovempana muodostaa kiinteän kalvon puun pinnalle. (Hmm…Antaako se puun hengittää riittävästi?) Lakka on ilmeisesti liukkaampaa kuin vaha ja usein myös kiiltävämpää. Lakka on kestävämpää, mutta myös tarvittaessa työläämpää poistaa. Vahatun lattian huollosta helppoa taas tekee se, että kuluneet ja vahingoittuneet kohdat voi korjata ilman että vanhaa pintaa tarvitsee hioa pois tai koko lattiaa käsitellä uudelleen. 

Hometrauman vuoksi huolestuttaa eniten pintäkäsittelyn hengittävyys. En haluaisi käsitellä puupintoja lainkaan, että ne varmasti hengittäisivät. Mutta tokihan niitä on tärkeä suojata. Osmocolor lupaa, että heidän öljyvaha hylkii vettä ja kestää jopa viiniä tehokkaasti. Ja nimenomaan öljyvaha olisi oiva valinta puulattialle. Puuvaha ei taas sovi lattiapinnoille. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa hahmottuu, vaikka olenkin raapunut päänahkani verille ja tämä ei ollut kielikuva. Myrkyttömyys ja ympäristökysymykset pitää myös huomioida. Uula Color lupaa, että heidän kotimaiset käsityönä valmistetut tuotteet ovat muovittomia ja antavat puun hengittää luonnollisesti käsittelyn jälkeenkin. He lupaavat myös täysin päästöttömän maalauksen, mikä kuulostaa houkuttelevalta saunatuvan sisäseiniin. 

Löylyhuoneen lämpökäsiteltyä mäntylattiaa ei tarvitse, eikä käsittääkseni saakaan käsitellä ensimmäisenä vuonna lainkaan. Muutaman vuoden kuluttua puun voi käsitellä ja esimerkiksi parafiiniöljyllä, mikä syventää kauniin ruskeaa väriä entisestään, tuo kauniit puunsyykuviot esille sekä helpottaa puhtaanapitoa. Lämpöpuu on ympäristöystävällinen ja luonnonmukainen tuote. Valmistusprosessissa käytetään ainoastaan lämpöä ja vesihöyryä, ei lainkaan kemikaaleja. Lämpökäsittely parantaa puun lahonkesto-, säänkesto- ja lämmöneristävyysominaisuuksia sekä pienentää puun kosteuselämistä. 

No niin, tulipas taas jaariteltua. Mutta loppusuoralla siis ollaan suunnittelussa ja kohta päästään toteutukseen. Parhaillaan odotan työnjohtajamme viestiä siitä, mitä mieltä hän on tontin routatilanteesta. Hän lupaili käydä perustusten urakoitsijan kanssa tontilla tällä viikolla. Kun kaivurin saapumispäivä on kalenterissa, niin varmaan oikeasti sekoan. En ole koskaan ennen halunnut näin paljoa nähdä kaivuria! 

Pysythän matkassa mukana!

Lue tästä linkistä, mistä tämä projekti lähti!

Klikkaa tästä linkistä pihasaunan saapumiseen kesään 2021!

Kun kevät koitti, niin tontilla alkoi tapahtua…