Ymmärrän oikeuteni pysyä vaiti, mutta en pysy. Tapasin charmantin asianajajani taas eilen ja tutkistelin koko loppupäivän kaikkea kuulemaani hiljaa sydämessäni kuten Maria jouluevankeliumissa konsanaan. Tämä case saa minut kyseenalaistamaan älykkyyteni. On hyvin mahdollista, että tässä on jotain, mitä en vain ymmärrä, vaikka kuinka yritän. Joten toteankin, ettei mitään tässä sanomaani saa käyttää oikeudessa minua vastaan. Olkoon todiste viattomuudestani, etten ole edes varma, mikä on oman etuni mukaista sanoa ääneen ja mikä ei. Tästä lähtökohdasta on vaikea lähteä huijaamaan. 

Kaikki ostajan esiin kaivamat ongelmat ovat kohta piikkejä hänen omassa lihassaan. Puukko irtoaa vielä selästäni ja lentää takaisin Lehdokintielle.

Emme punoneet juonia. Emme opetelleet oikeita vastauksia kysymyksiin. Kerron käräjillä asiat kuten ne ovat. Helppoa. Truth, the whole truth, and nothing but the truth. Kyllä, ostaja oli seurannut remonttiamme somesta pitkään. Kyllä, ostaja kävi tutustumassa taloon useammankin kerran. Kyllä, myyntiesitteessä luki home-ja sienivaurio. Kyllä, välittäjä käytti aiheellisesti myyntispiikkiä salaojista kattoon remontoitu. Kyllä, ostaja tiesi ostavansa hometalon. Kyllä, ostajalla oli erityinen selonottovelvollisuus. Kyllä, ostajalle toimitettiin kattava remontti- ja kuntotarkastusraportti valokuvineen. Kyllä, talo todettiin terveeksi. Kyllä, puutteista liputettiin. Ostajaa kehotettiin parantamaan ulkoseinien tuuletusta ja lisäämään villaa välikatolle. Kyllä, ostaja keskusteli kuntotarkastajan kanssa ja hyväksyi talon näine puutteineen. Näistä kaikista kohdista olemme ostajan kanssa käsittääkseni samaa mieltä. Hän muistaa saaneensa muistikortin täynnä remonttikuvia. Ja varmasti hän muistaa myös kaikki hometalovitsinsä. Ehkä ne eivät enää naurata tosin. 

En suinkaan tarkoita vähätellä ostajan ongelmia. Hänelle pahan hajuinen piha etenkin vielä sinkkuaikana, jolloin reviirin pitäisi olla kutsuva, on voinut olla todellinen ongelma. 

Onko remontti sitten epäonnistunut? Ei. Onko ostaja saanut homeoireita? Ei. Väännämme vastapuolen mukaan salaisista virheistäPääasiassa elinkaareen päässä olevasta katosta ja 37-vuotta vanhoista ulkoseinistä. 

Ostajalle ei riitä, että remontoin talon muutoin kokonaan, vaan hän haluaa vielä myös päivittää ulkoseinät ja katon nykynormien mukaisiksi uusimalla ne. Mahdollisen paikallisen virheen korjaaminen ei riitä, vaan hän haluaa uusia kokonaan kaikki ulkoseinät ja kokonaan uuden katon. Melko överit tasonparannusvaateet. Miten kukaan voi ostaa 83 valmistuneen talon ja vaatia kolmen vuoden jälkeen, että sen pitäisikin olla kokonaan uuden veroinen? 

Ulkoseiniin ja kattoon ei kohdistunut akuuttia riskiä, joten miksi olisin uusinut nekin? Olin jo pakollisen alapohja remontin päälle tehnyt paljon ylimääräistä, kuten vaihtanut villat seinien sisäpuolelta koko mitaltaan, keittiön, kylppärin, sähkö-ja putkiremontin, kolminkertaisen kosteuseristyksen ulkopuolelle, maa-aineksen vaihdon, hulevesi-liitoksen, terassin, katon pintahuollon ja kellarin? Talo oli periaatteessa ilmassa kengitettynä sisäpuolelta alapohjaremontissa. Jos olisimme vielä poistaneet ulkoseinätkin niin sehän olisi romahtanut? Ei minulla ollut mitään tavoitetta rakentaa koko taloa kokonaan uusiksi. Tällöinhän olisi ollut ehdottomasti helpompaa räjäyttää koko talo ja rakentaa uusi. 

Joku firma ryssii kasarilla ja vuonna 2020 asiaan täysin vaikutusvallaton ihminen voidaan tuomita siitä syylliseksi. Sillä ei ole merkitystä, vaikka olen ollut tämän rikoksen tapahtuma-aikaan hiekkalaatikolla leikkimässä.

Jos ostajaa, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Samuksi, nämä ”puutteet” häiritsivät, niin miksi ne eivät häirinneet kaupanteon hetkellä? Ihan samanlaiset piirrustukset ja paperit olivat silloin saatavilla. 

Kerrataanpa nyt vielä. Ulkoseinissä ei havaittu ongelmia ennen kauppaa, muuta kuin tuuletuksen suhteen. Samua kehotettiin lisäämään niiden tuuletusta, mitä hän ei ole Ristikiven agenttieni mukaan tehnyt. Lienee selvää, että vuonna 83 tehdyissä ulkoseinissä on nykyvaatimusten mukaan vääränlainen rakenne. Ja saa ollakin, se ei ole nyt relevanttia. Jos melkein 40 vuotta ulkoilman kanssa kosketuksissa olleita materiaaleja ruvetaan ulkoseinistä idättämään labrassa, niin lienee melko selvää, että niistä löytyy mikrobeja. Sekään ei ole ihmetyksen aihe. Rakennuksen ikääntyessä erityisesti ulkovaipan ulkoilmayhteydessä oleviin ulko-osiin voi kertyä mikrobeja, ja vähäinen tai paikallinen mikrobikasvukin on näissä rakenneosissa melko tavanomaista. Ikääntyneessä rakennuksessa esimerkiksi ulkoseinien tuulensuojalevyjen ja yläpohjan eristeiden ulkopinnoilla voidaan usein todeta korkeita mikrobipitoisuuksia. Tästä huolimatta kaikissa ikääntyneissä rakennuksissa ei ole sisäilmaongelmia tai em. puutteisiin liittyvää välitöntä korjaustarvetta.

Sitten avovaimo lähti ja pihassa alkoi haista. Mikä tuuri! Vituttaahan se. Miten ne ongelmat aina kasaantuvatkin?

Pointti nyt kuitenkin on se, että ostaja haluaa vanhasta rakenteesta eroon, sillä joskus pihassa haisee ummehtunut ilma. Ymmärtäähän toki tämän. Ei ole kivaa, kun pihassa haisee pahalle. Vielä kun koko muukin talo on ollut homeessa, niin mieleen varmasti hiipii ajatus, mitä jos vaarallinen home on piilotellut ulkoseinien ja tuulensuojalevyn välissä kaikkien tutkimusten ajan ja ne kolme vuotta, jotka ostaja asui talossa onnellisena ennen eroaan. Sitten avovaimo lähti ja pihassa alkoi haista. Mikä tuuri! Vituttaahan se. Miten ne ongelmat aina kasaantuvatkin? Minullakin aviomies tappoi itsensä juuri kun talo oli paljastunut homepommiksi, niistimme isänsä ja kotinsa menettäneiden lasten kanssa verta samalla kun sulloimme kaiken omaisuutemme jätesäkkeihin ja kiikutimme kaatopaikalle. Sitten jäin työttömäksi. Toki kaikilla on oikeus omiin ongelmiinsa. En suinkaan tarkoita vähätellä ostajan ongelmia. Hänelle pahan hajuinen piha etenkin vielä sinkkuaikana, jolloin reviirin pitäisi olla kutsuva, on voinut olla todellinen ongelma. 

Mutta miksi Samu ei haistanut ulkoseinien hajua aiemmin? Se ei tainnut ollut todellinen ongelma ennen uutta elämäntilannetta. Jos haju voitaisiin todistaa olleen havaittavissa jo aiemmin, niin valitusoikeus siitä olisi mitä luultavammin jo vanhentunut. Olen kuullut, että ellei ongelman havaitsemisen jälkeen reagoi tietyssä ajassa, niin näin käy. Niin tai näin, niin eikö hajun syyksi voisi olettaa ostajan tuuletuksen lisäämiskehotuksen laiminlyömisen?

Hiiri reppana oli jäänyt katon lautojen väliin jumiin niin, että takajalat ja häntä roikkuvat olkkariin. Joten kyllä siellä tuuletusrakoja on.

Samu haluaa myös uuden katon, koska vedet tulivat elinkaarensa päässä olevasta katosta läpi kaksi vuotta kaupanteon jälkeen. Hän haastoi minut oikeuteen ja soitteli kännissä korjaamaan kattoa. Itsellänikin sinkkuaika oli hyvin sekavaa, mutta en sentäs haastanut ketään oikeuteen. Ehkä hän oli vain yksinäinen ja kaipasi seuraa? Olisihan se ollut söpöä naputella yhdessä kattoa umpeen keskellä yötä minun pinkeillä työkaluillani. 

Onnelliset ystävät tupareissa remontin valmistuttua. Miettikää, jos tällöin joku olisi osannut ennustaa tulevaa?

Samu on huolissaan myös olohuoneen katon tuulettuvuudesta, jota kuntotarkastaja ei ole päässyt tarkistamaan välikatolta. Niin, välikatolle ei tuossa kohtaa tosiaan pääse, koska sitä ei ole. Jos Samu kurkkaa ylöspäin olohuoneessa, niin hän voi huomata esiin jo vuonna 1983 jätetyt kattoparrut, jotka näkyvät juuri siksi, ettei siinä kohdassa ole välikattoa. Ja katto tuulettuu kyllä. Tiedän tämän, sillä katosta roikkui kerran puoliksi hiiri. Se oli reppana jäänyt johonkin katon lautojen väliin jumiin niin, että takajalat ja häntä riippuivat olkkariin. Joten kyllä siellä tuuletusrakoja on.

Ymmärrän, että Samua pelottaa, että teoreettinen home hyppää ulkopuolelta seinän sisäpuolelle ja sairastuttaa asukkaat. Minäkin pelkään monia asioita elämässä, mutta enhän voi haastaa ketään etukäteen varmuuden vuoksi oikeuteen asiasta, jota ei ole tapahtunut? Voidaanko pelkän oletuksen perusteella tuomita? Onko oletettu riskirakenne rangaistava, ellei se ole ollut tuottamuksellinen? Samun pelkäämät ongelmat ovat hyvin pitkälle siis hypoteettisia. Pelkkää spekulointia. 

Samulla ei ole ollut remonttiin rahaa, joten hän haluaa, että minä maksan ulkoseinien uusimisen. Sinällään toki loogista, sillä olenhan jo maksanut kaiken muunkin. Eihän se tietenkään ole tyhmä, joka kysyy. Kerroinkin jo aiemmissa teksteissäni käyneeni talolla ostajan pyynnöstä tunkemassa sormia tiiliverhoilun tuuletusaukkoihin. Paikalla oli myös kuntotarkastaja Puttonen ostajan kutsumana. Heidän molempien painostuksessa olisi hyvin voinut joku säikähtää. Vaikka ostajakin ihmetteli kuntotarkastaja Puttosen tahtoa leikkiä tuomaria, muistan myös ostajan itsensä sanoneen minulle uhmakkaasti, että hän ei ainakaan remonttia aio maksaa, koska hänellä ei ole rahaa. En vaivautunut tuolloin edes puolustautumaan, koska enhän minä nyt edes voisi tilata toisen taloon remonttia. Muutenhan sitä voisi kuka vaan tilata vaikka exänsä kotiin yllätyksiä, kuten punaraidallisen markiisin, liiketunnistinvaloja ja lipputangon. 

Pöytä koreana kaaoksen jälkeen

En myöskään ole velvoitettu maksamaan laskua, missä lukee ostajan nimi, ennen kun oikeus niin määrää, joten Samun oli ihan turha uhota, ettei maksa oman talonsa remonttia. Minulle on sinällään aivan sama antaako hän laskujensa mennä perintään vai ei. Tosin nythän laskua ei edes ole, koska hän ei ole remonttia aloittanut. Se tilanne oli niin kaksi vastaan yksi. Muistan jopa nauttineeni, miten he heittivät paniikissa vettä myllyyn yrittäessään saada minua vastuuseen. Kunnon manipulointishow. Menin tahallani tapaamiseen yksin, enkä ottanut edesmenneen aviomieheni karpaasikavereita turvamiehiksi. Halusin nähdä, miten törkeästi he uskaltaisivat hyökätä, kun olisin näennäisen helppo kohde. Jälkeenpäin oikein harmitti, etten laittanut korkkareita. 

Reasonable doubt

Tilanne on nyt se, että oikeuskäsittelyyn on aikaa tasan saman verran mitä USA:n pressan vaaleihin. Oikeusturvavakuutuksen enimmäissumma alkaa olla kohta käytetty, joten haemme minulle oikeusapua. Eli tuhlaamme tässä todennäköisesti molemmat veronmaksajien rahoja. Jos Samulla taas on varaa maksaa itse asianajajansa, niin oli kyllä erikoinen valinta laittaa se raha mieluummin tähän pelleilyyn kuin remonttiin.

Minäkin pelkään monia asioita elämässä, mutta enhän voi haastaa ketään oikeuteen varmuuden vuoksi asiasta, jota ei ole tapahtunut?

Kohtaloni tässä casessa ratkaisee hyvin pitkälle se, onko talon rakentanut Jeo-talo sortunut rakennusvirheeseen ulkoseinien kanssa vai ei. Muut haasteen riitaiset kohdat ovat ihan höpöhöpöjuttuja ja hevonhumppaa. Niitä en osaa oikein edes kommentoida, koska en ymmärrä mikä niissä on ongelma. Jos elinkaarensa päässä oleva katto vuotaa kaksi vuotta kaupanteon jälkeen, niin en ymmärrä miten se mitenkään liittyy minuun? Voi olla, että oikeudessa tämä minulle selvennetään. En voine todistuksellani muuttaa oikeuden päätöstä suuntaan tai toiseen. Asiat vain ovat, kuten ne ovat, vaikka sanoisi mitä. Joten nyt tässä mennään ihan Joe Bideninä oikeuden voittoon luottaen. On vaikea löytää vastaavaa esimerkkitapausta, sillä harvaa hometaloa on remontoitu näin laajasti ja haastettu silti oikeuteen remontoimatta jääneistä osista.

Tavallaanhan tämä case sinetöitiin jo vuonna 1983. Toisaalta lohdullista, toisaalta traagista. 

Huonoin tilanne kannaltani käsittääkseni on, jos ulkoseinän rakenne on ollut virheellinen jo alun perin. Jos Jeo-talo on tehnyt seinät hyvän rakennustavan vastaisesti, ratkaisevaa on myös se, ovatko he tehneet piirrustukset virheen mukaisesti vai eri tavalla. Jos piirrustukset eivät vastaa totuutta, niin käsittääkseni tällainen asia voi olla myyjän vastuulla. Melkoista. Joku firma ryssii kasarilla ja vuonna 2020 asiaan täysin vaikutusvallaton ihminen voidaan tuomita siitä syylliseksi. Sillä ei ole merkitystä, vaikka olen ollut tämän rikoksen tapahtuma-aikaan hiekkalaatikolla leikkimässä. Eihän se tietenkään minun vikani fyysisesti ole, jos talo on rakennettu 1982-83 väärin, mutta lain mukaan se voi olla vastuullani. Onhan joku aina vastuussa lumen tippumisesta kiinteistön katoltakin, vaikka hän ei itse sitä ole ollut heittämässä. Eli talofirmat voivat tehtailla taloja huoletta väärin, sillä artisti maksaa. 

Oleellista on myös se, että ostaja ei ole aloittanut tekemään ulkoseinille mitään. Jos Samua huolettavat ulkoseinät, niin miksi ei hän ole tehnyt niihin avauksia? Vastaus lienee, koska siihen ei ole ollut enää syytä. Hän ei ole enää myymässä taloa, koska löysi sitä asuttamaan uuden kumppanin. Havaitsin tragikoomisella stalkkauslenkilläni, että talon takapihalla oli tramppa, eli ilmeisesti heillä on myös lapsia. Tai sitten Samu tykkää hyppimisestä. Oletan nyt kuitenkin, että talossa asuu lapsia. Miksi he kasvattaisivat lapsia hometalossa, jos oikeasti pelkäisivät homeen hyökkäävän tuulensuojalevyn lävitse hetkenä minä hyvänsä? Voisi olettaa, että olisi helpompaa periä kustannuksia remontista, mikä on tehty. Nyt vaikuttaa siltä, että hän vain hakee remonttirahaa. (Mitenköhän ulkoseinien rakenne muuten tarkistetaan, ellei seiniin tehdä avauksia? Tuomioistuin ei ole pyytänyt katselmusta talolle. Mutta voidaksemme todeta, onko ulkoseinien tekotapa ollut hyvän rakennustavan vastainen, niin eikö se vaadi avauksia? Miten muuten tiedetään ovatko alkuperäiset piirrustukset totuudenmukaiset?)

Nämä kuvat otettiin Kodin Kuvalehden juttuun Remontista tuli terapiaa.

Muistan Samun sanoneen, että hän haluaa ulkoseinät kuntoon, jos vaikka olisi joskus taloa myymässä. Eli varmuuden vuoksi. Niin, se on kyllä fiksua, koska myyjän roolissa on vittumaista. Mutta tajuaako Samu, että voitettuaan tai hävittyään tämän, hän on yhä joka tapauksessa myyjän roolissa, jos meinaa talosta eroon päästä? Ellei hän polta sitä, kuten kuollut mieheni Aki aikoinaan viisaasti ehdotti. Helmikuussa 2021, jolloin kaupoistamme tulee kuluneeksi viisi vuotta, hän on taloa myydessään vastuussa vuorostaan näistä esiin kaivamistaan virheistä, riippumatta siitä onko minulla ulosotossa niiden korjausumma vai ei. Vastuu vanhenee viidessä vuodessa, mutta virheet eivät valitettavasti korjaannu itsestään. Ja remonttirahaahan hän ei minulta saa vaikka voittaisi. Pointtini oli siis, että roolit vaihtuvat nopeaan. Kaikki ostajan esiin kaivamat ongelmat ovat kohta piikkejä hänen omassa lihassaan. Puukko irtoaa vielä selästäni ja lentää takaisin Lehdokintielle. Ihan kuin Selviytyjissä. Voittajan pitää osata miettiä seuraavaa siirtoa pidemmälle tai lyhty sammuu sukkelaan.  

Lue myös mistä kaikki alkoi: Inhimillinen virhe

Jäin homehuudeilla kiinni stalkkaamisesta: Rysän päällä